Oodi farkkutakille
4
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui ja mieheni kaivoi maalit esiin. Joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tekee mieli nousta arjen yläpuolelle. Meidän hetkemme tuli, kun lentoliput Los Angelesiin kilahtivat sähköpostiin, ja tajusin, että minulta puuttuu täydellinen matkavaate. Eihän sitä nyt voi Kaliforniassa astella ilman jotain statementtia. Ja siitä syntyi tämä kaunokainen – minun, mieheni ja yhden hyvin kaoottisen maalausillan rakkaudenlapsi: farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui
Takin selkään on ikuistettu asioita, joita ilman en yksinkertaisesti voisi elää: jäätelö, tähtisumu, vähän glitteriä, kaksi epäilyttävästi sinistä muffinssia (?) ja tietenkin – dramaattinen piirrosminäni, joka näyttää siltä kuin Barbie olisi eksynyt Studio Ghiblin maailmaan. Mieheni taiteellinen näkemys? Ensin tuli visio, sitten tuli t – ja lopulta tuli kiire, koska lento lähti seuraavana aamuna.
Tämä takki ei kuitenkaan ole vain vaate. Se on elämänasenne. Kun puin sen päälleni ja astuin Helsinki-Vantaan terminaaliin, tunsin oloni kuin suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi. Jokainen käännös sai aikaan pieniä huudahduksia – osa niistä innostuksesta, osa ehkä pelästyksestä, mutta reaktio on aina parempi kuin välinpitämättömyys, eikö?
farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Neule: Ross dress for less, Los Angeles Housut: Fida Kengät: Adidas outlet, Tammisto
farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Ja voin kertoa – Los Angeles rakasti tätä takkia. Yksi koira haukkui sitä, mutta uskon sen olleen hyväksyvä haukahdus. Kadulla sain peukutuksia, yhdeltä jäätelökioskilta ilmaisen tuutin (ehkä sattumaa?), ja yhdessä Kenkä-kaupassa myyjä sanoi ”That jacket is so extra I love it!” – ja sehän on juuri se energia, jota tässä elämässä tarvitaan.
SweetStyleAlert – Miten kulahtaneesta farkkutakista tuli tyylini ydin?
Tämä takki ei ole vain vaate – se on tarina. Ja kaikki alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, josta nappasin vanhan farkkutakin ”ihan vaan kokeeksi”. Kulahtanut, muodoton ja kaikin tavoin… noh, ei ihan L.A.-muotia. Mutta sitten astui kuvaan mun mies, pensselit ja visionäärinen hullutus. Tekstiilimaalit, jäätelöt, glitterit, tähtiä ja söpö pastellisankaritar – yhdessä illassa takista tuli taideteos. Ja viime hetkellä valmiiksi ennen meidän lentoa Los Angelesiin! (todellisuudessa teoksen tekoon meni kaksi vuotta).
Se, mikä alkoi sattumalta ja ilman sen kummempia odotuksia, muuttui yhdeksi tärkeimmistä vaatteista minun vaatekaapissa. Tämä takki muistuttaa minua luovuudesta, rakkaudesta ja siitä, miten vaate voi kantaa mukanaan muistoja ja merkitystä. Tyyli ei aina synny ostamalla – joskus se löytyy ilmaisosastolta ja herää eloon, kun sille antaa mahdollisuuden. Nyt tämä takki on enemmän kuin asuste – se on osa mua.
Kiitos rakas mieheni tästä vaateihmeestä. Ja kiitos elämä, että toisinaan meille suodaan hetkiä, jolloin farkkutakista voi tulla osa tarinaa – tai ainakin lentokenttädraamaa.
Ihanaa päivää kaikille,
Nanna
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pitkää ja pätkää puhvihihaa
Vaatekaapissani on pitkää ja pätkää puhvihihaa. Ne on minulla sellainen asia, etten kykene kävelemään niiden ohi. Kaikki isot hihat on minua kutsuvia ja koska ne ovat minun juttu, niin niitä sitten löytyy kaapista ja paljon. Välillä ihmettelen sitä puhvihihojen määrää mitä kaapista löytyy.
Pitkää ja pätkää puhvihihaa
Minun tämän syksyn kaksi the vaatetta on paksu pooloneule sekä collegemekko, molemmissa on nuo isot puhvihihat, joita olette nähneet minun käyttävän ihan koko ajan. Nuo hihat ovat mielestäni ihanan naiselliset, romanttiset, tyttömäiset ja monella tavoin suloiset. Ne myös pehmentää eri tyylejä kivasti, vaikka päällä olisi reisitaskuhousut tai farkut. Ei siis tarvitse välttämättä pukea isoa määrää rimpsua ja hörhelöä, vaan ihan vain perus vaatteita voi laittaa niiden kanssa.
Paksu neulepaita
Tämän neulepaidan löysin ennen kuin palasin lomilta töihin Oh la la Second hand -myymälästä, joka löytyy Tikkurista. Itse en ihan joka päivä tuonne lähde, niin päätin sitten ostaa muutaman kivan jutun tälle syksylle ja talvelle. Sieltä löysin siis tämän paidan ja mustat reisitaskuhousut. Housut ovat minulle liian suuret, mutta niin pitkään kuin pysyvät kuitenkin jalassa, käytän niitä. Nämä kaksi sopivat hyvin yhteen vaikka näitä voi myös käyttää hyvin erikseen.
Ilmaisosaston hämyssä
Ilmaisosastolla en ole käynyt juuri enää ollenkaan. Homma vähän lösähti tuossa koronan aikaan, muutaman kerran tuli käytyä kun kirpparit vihdoin avasivat ovensa uudelleen. Joten, nämä joita esittelen vihdoin blogissa ovat sellaisia löytöjä, jotka olen sukeltanut ilmaisosaston laareihin kauan kauan sitten. Aikana kun lähes kaikki materiaalini löytyi sieltä. Tällä hetkellä ainoat materiaalihankinnat ovat olleet vetoketjuja (3kpl), jotka kävin hakemassa Euriksesta. Muita materiaaleja en ole hankkinut yli puoleen vuoteen.
Puhvihihainen collegemekko
Tämän mekon kaivoin siis jo ennen koronaa ja sitä on käytetty kyllä, mutta eipä se ole koskaan tänne blogiin asti päätynyt. Kuvien perusteella, ei olisi tarvinnut vieläkään sitä tänne laittaa. Mutta joka tapauksessa kuvaräpsyt ovat nyt täällä, kestäkää. Materiaali on ohutta collegea ja mekon voi pukea päälle myös pitkähihaisen trikoopaidan päälle. Näin kädet pysyy suht lämpiminä. Jos siis haluaa, tässä on kuitenkin ollut vielä sen verran lämpöisiä kelejä, että ihan hyvin voi kulkea ihan näinkin. Ja paras osa mekossa on nuo hihat. Niistähän tässä piti olla kyse.
Huikeeta päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: