Asia, josta on ihan pakko kertoa…Nimittäin eilen oli fiilikset kuin olisi ollut jossain Alpeilla tai Himoksella. Ilma oli mahtava ulkoiluun ja tunnelma oli katossa, talviriehaan tarvitaan vain rinne, pulkka, kaakao ja hyvä mieli. Lumessa riehumisen jälkeen on kiva mennä saunomaan ja uimaan, nälkäkin kun on, niin takassa on helppo grillata makkaraa. Vähän ihonhoitoa ja rauhallista menoa. Ihania muistoja lapsille.

Meidän rinne oli Helsingin oma pikku Himos, Savelan skeittipuistossa. Mäki on aika mahtavan korkea mutta kaikkia hyppyreitä ei nää korkeuden vuoksi, siksi pitää olla varovainen. Sieltä tulee alas kovaa ja korkealta. Kun ei jaksa enää kiivetä ylös niin leikkikenttä pitää mielen virkeänä ja on helppo nauttia lämmintä kaakaota ja hetken ottaa rennosti ennen taivalta saunaa päin. Mikään ei ole niin mahtava tapa aloittaa hiihtolomaa kuin pulkkamäki.
Helsinki on mahtava paikka, täällä on vaikka mitä kokemuksen arvoisia paikkoja, jotka ovat ihan ilmaisia. Paljoa ei ole tullut käytyä museoissa tai muissa ilmaisissa tapahtumissa mutta tällaiset rreissut on ihania kun voit tehdä niitä milloin haluat. Voitte vain kuvitella miten olo paranee kun riehuu lasten kanssa ja unohtaa arjen koukerot hetkeksi. Ei tarvitse muuta ottaa mukaan kuin pulkan ja itsensä. Mikä ihana fiilis.

Ei lapset vaadi isoja juttuja ja tavallisesta pulkkailusta saa pienin jutuin vähän erilaisemman kun ottaa eväät mukaan tai vaikka sen kaakaon. Ei pulkkailun tarvitse aina olla samanlaista menoa ja meininkiä, vaan voi keksiä aina jotain muuta siihen myös. Meidän iso Wanhojen tanssija innostui myös peuhtaroimaan lumessa niin, että satutti itsensä lopulta. Hassu poika.

Pakko myös sanoa vaatteista sen verran, että jokaisella meistä on jotain ilmaisosatolta löytyneitä vaatteita. Esimerkiksi minun toppahousuni on ilmaisosastolta ja tykkään valtavasti niistä. Ovat hyvät jalassa ja lämpimät. Toki niistä puuttuu henkseliosa mutta se ei haittaa tahtia ollenkaan ja voinhan aina tehdä sellaisen, jos alkaa siltä tuntumaan.

Villapaita

Perjantaina olimme kuuntelemassa mitä merelle kuuluu ja samalla päästiin seikkailemaan Helsingin historiassa. Kohteena oli Jollaksen porvariskuninkaan uimaranta sekä sen vieressä oleva puisto. Kun nousimme autosta ulos, meren pauhuna kuului parkkipaikalle asti. Parkkipaikka ei ole kovin kaukana rannasta mutta sen verran kaukana, että oli aika erikoista kuulla meren mylvintä niin voimakkaana. Meren mahti ja voima tuntui luissa ja ytimissä, meri on kuin minun kuohuava veri. Nautin niin olla lähellä merta.
Kun ranta oli tutkittu ja mitä pauhunan yli kyettiin toisillemme puhumaan, käännyimme lopulta nousemaan porvariskuninkaan puistoon. Puisto on palanen Helsingin historiaa ja puiston paikalla on komeillut upea huvila joskus aikanaan. Nyt paikalla on mielenkiintoiset rauniot. Halusin niin päästä kuvaamaan huvilan pääportaita, jotka johtavat terassille. Eipä portaita tarvinnut kuvata. Harmittaa niin paljon, että rauniot on päästetty rappeutumaan sellaiseksi mitä ne nyt ovat. Portaiden ympärillä oli varoitusnauhaa sekä varoituksia, ei päässyt ollenkaan kuvaamaan kaunista näkymää. Alueen kunnossapidosta on tehty suunnitelmakin mutta mitään ei ole tehty, onkohan rahat loppuneet kesken vai mikä on tullut, että hanke ei ole edennyt. Sama koskee myös rantaa. Porvariskuninkaan kartanosta itsestään löytyy hyvin vähän mitään infoa mistään mutta kyseessä on arkkitehti Paul Olssonin (1890-1973) suunnittelema puutarha ja huvila. Arkkitehdista löytyy kyllä historiikkia kun googlettelee. Itse en nyt keskity häneen. Hirveintä oli nähdä, että puistossa on käynyt varkaita jotka ovat vieneet esimerkiksi omenapuutarhasta puita. En voi ymmärtää moista touhua.

Vaikka tuon puiston tila madalsi meidän fiilistä todella paljon, niin siitä huolimatta nautimme suunnattomasti siitä mitä näimme. Paikka on upea, vielä upeampi olisi, jos kaupunki alueen kunnostaisi. Tosi iso harmistus tämä, että annetaan alueen rapistua ja kadota, emmekä saa nauttia alueen tuomasta historiasta ja toiminnasta.

Kun lähtee viileänä päivänä kuuntelemaan meren kertomuksia, kannattaa laittaa päälleen lämpimästi ja yksi tärkeä elementti on pipo. Koska olemme olleet paljon sisätiloissa sairaan lapsen vuoksi niin olen sitten aika paljon neulonut. Kun kyllästyin neulomaan sukkaani niin oli aloitettava pipon neulominen mutta ei minkä tahansa pipon vaan lumbejack tyyppisen pipon. Tämä innostus ei myöskään jää tähän yhteen pipoon… Lumberjack on metsuri ja näkyvin osa tässä on juurikin tuo ruutukuvio, josta sitten nimikin juontaa juurensa. Tyyliin kuuluu ruutupaita (panainen flanelli), farkut, metsurinhattu ja maiharit tai timberlandin tyyliset kengät.
Minun lumberjack pipoon yhdistetään farkkupaita, leggarit, kelsiturkki ja maiharit. Niin mainio yhdsitelmä. Niin rento ja toimiva ja on lämmin meren sylissä. Eri tyyleillä on hauska leikkiä ja parasta on kun sen voi tehdä ihan itse.