Helsinki herää kesään
0
Ei taida olla sellaista hetkeä kun en ihailisi helsingin monimuotoisuutta, ympäriltä löytyy vaikka ja mitä mielenkiintoista ja monet lukijani ovat päässeet mukaamme moneen seikkailuun mitä olemme tehneet täällä Helsingissä. Tämä kaupunki ei ole vain kiireinen keskusta makkarataloineen ja äkäisine ihmisineen. Helsinki on rento kaupunki, joka kuhisee elämää, oli sitten kyse metsän ötököistä tai ihmisistä. Helsinki on hyvin kaunis ja upeinta on se, että täällä voi tosiaan nähdä sen makkaratalon, maaseudun, meren rannat tai metsää. Helsinki on kaikkea muuta kuin kolkko ja kylmä.
Tämä saatiin jälleen tänään kokea kun päätimme miehen kanssa pitää taukoa arjesta ja hypätä pyörien selkään ja mennä katsomaan miten luonto herää eloon. Tällä kertaa minun oli ihan pakko päästä käymään Pasilassa mutta se matka ei sitten mennyt suunnitelmien mukaan vaan löydettiin tiemme ihan muualle.
Meillä on paras sukeltaa Keskuspuistoon Oulunkylän ja Maunulan välistä ja siitä lähteä sitten haluamaamme suuntaan. Suuntana oli siis alunperin Pasila mutta kun tulimme Keskuspuistosta ulos Kivihakaan, päätimmekin ajaa Ruskeasuolle tutustumaan alueeseen. Alue olikin aika hieno, oli asukaspuutarhaa ja hevosia. Mieletöntä, oikeasti! Keskellä Helsinkiä voi nähdä sellaisia asioita. Ruskeasuolta ajelimme hissuksiin Pikku-Huopalahteen, jossa pysähdyimme lepäämään hetkeksi. Syötiin ja juotiin hieman, jotta matka jatkuisi mukavasti jälleen.
Pikku-Huopalahdesta onkin suora reitti Etelä-Haagan kautta Metsälän läpi kotiin. Mukava rento pyöräreissu kahdestaan. Olen kaivannut pyöräilyä kovasti ja harmittaakin vähän se, että on Espoossa töissä niin ei niin vain pääse pyöräilemään töihin ja takaisin. Pitää suunnitella miten edes osan matkaa pääsisi pyörällä.
Oli todella kiva nähdä miten luonto on herännyt eloon, puissa on lehtiä ja kukkien tuoksu alkaa olla jo aika huumaavaa. Kimalaiset ja mehiläiset kirmailevat ja linnut laulavat kilpaa. Lapset juoksee pihalla aamusta iltaan ja hyvä jos ne saa välillä syömään kun meno on niin kovaa. Kesä on kyllä Suomen parasta aikaa. Tästä lyhyestä hetkestä haluaa kyllä nauttia ihan täysillä ja olenkin jo ihan lomavaihteella vaikka matkaa lomaan on…
Se johtuu lämmöstä ja auringosta!
Pyöräilyn jälkeen parasta on kun on hetken levännyt ja saanut hien puskettua kaikki ulos ja antaa vilpoisen veden pestä lika pois, rasvaa ihon ja laittaa rennot vaatteet päälle ja vain olla sen jälkeen. Kasvoissa tuntuu auringon polte vielä pitkään ja kroppa nauttii pienestä rehkimisestä.
 |
| Keskuspuisto on mahtava retkeilyalue |
 |
| Feltbay ravintola tarjoili pikkunaposteltavaa |
 |
| Veneitä on jo laiturilla |
 |
| Päälläni on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytynyt oversize farkkumekko ja huomasin lehtiä selaillessani, että Käsityökerhon lehdessä on vähän saman tapaisen paidan kaavat. Kiva, ei tarvitse alkaa tekemään kun on jo kaapissa. Tarkoitus tosin olisi tehdä tästä sopivampi päälleni mutta katsotaan nyt. Tämä on aika kiva näin ylisuurenakin. |
Mukavaa viikkoa!
-Melissa-
Talvinen piknik – Kohtaaminen Vantaanjoen varrella
Hiihtolomalla on hyvä ladata akkuja, aina ei tarvitse lähteä matkalle, vaan voi ihan rauhassa olla ja nauttia lähiympäristön mahdollisuuksista. Näin teimme eilen, kahvi tuokiomme siirtyi ulos, pirteään pakkaseen. Kaiken ei tarvitse myöskään mennä niin kuin Strömsössä mutta sekään ei haittaa. Kaikesta huolimatta kuvasin nämä Melissamaisesti räjähtäneet bebe leivokseni ja nautimme niistä nauttien ihanasta auringon paisteesta ja jäätyneen joen hiljaisuudesta.
* * * * *
Meidän touhumme rikkoi ainoastaan eräs vanhempi rouva, joka oli päiväkävelyllään. Hän oli aivan tohkeissaan kun näki meidän katetun pöydän, kynttilät ja muun rekvisiitan. Hän halusi ehdottomasti kuvata meitä. Rouva ihasteli ja napsi kuvia minkä ehti ja palkaksi sai bebe leivoksia ja kahvia. Näin me kolme höpsähtänyttä otusta istuimme joen rannassa nauttien leivoksia ja kahvia, höpötellen alueen rakennussuunnitelmista. Mikä ihana ja odottamaton kohtaaminen, se sai todella hyvälle mielelle varmasti meidät kaikki kolme.
* * * * *
En ole koskaan ennen tehnyt bebe leivoksia ja olenkin monessa postauksessa kertonut, etten ole sokerileipuri, se homma ei vaan luonnistu meikäläiseltä ollenkaan. Mutta niin paljon teki mieli bebejä ja vaikka omani eivät onnistuneet ulkonäöllisesti ollenkaan, olivat ne siitä huolimatta valtavan herkullisia. Kannattaa siis kaikkien kokeilla tehdä niitä. Reseptin löydät linkistä. Resepti on helppo mutta monivaiheinen, joten aikaa menee aika reippaasti kun näitä tekee mutta herkuttelu on taattu. Vaikka bebet eivät onnistuneet, niin sai niistä silti suloisia kuvia ja ohi kulkevilla ihmisillä oli hymy korvissa, kaikkia kiinnosti meidän puuhat ja luulempa, että muutamat tulee talvi piknikille meidän tavoin ja lupaan, että me pikniköidään tulevaisuudessa lisää talvisinkin.
Rakastan Helsinkiä, täällä on niin paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa vaikka ollaankin jälleen kiertämässä tutussa ympäristössä mutta kun tekee asioita välillä eri tavoin, niin maailma aukeaa toisella tavalla.
Kun näitä bebejä kerran tultiin joenrantaan kuvaamaan, niin samalla reissulla on helppo kuvata myös seuraava lumppis-projektin tuotos. Tein nimittäin ranteenlämmittimet paidan hihan jämäosasta. Reunalle rypytin pätkät jotain kankaan jämää (näissä siis loput suirot mitä kankaasta oli jäljellä ), tulee hiukan romanttisemmat kun laittaa vähän hörhelöä. Tällaiset lämmittimet on erittäin helppo tehdä. Huolittele ensin peukalon aukko, sen jälkeen koristeet, sivusauma kiinni, päärmää reunat (jos on pakko) ja valmiit ovat. Tällä tavoin olen tehnyt ison määrän ranteenlämmittimiä.
Vinkki:
Jos ei ole penkille mitään suojaa, voi erilaisia istuimia tai taljoja tehdä ilmaisosaton vanhoista turkeista, niitä on useasti odottamassa ottajaansa. Valitettavasti turkit ovat useammin sellaisessa kunnossa, että talja, matto tai istuinalusta on ainoa mitä voi edes ajatella tekevänsä. ”
Oli tavallisesta päivästä huolimatta kiva pukeutua romanttisesti, keli ei ollut kovin kylmä vaikka talvi onkin, en ollut yhtään kylmissäni missään vaiheessa vaikka päälläni oli vain kesäinen mekko. Mekko on löydetty yhdessä virkatun jakun kanssa Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Mekko on minulle iso ja tämän reissun jälkeen menee tuunaukseen, pakko etumukseen lisätä pitsiä kun muutoin vilkkuu tisukat pitkin pitäjää.
Kelsitakki on ostettu Kierrätyskeskuksesta ja huivi on löytynyt Kontista ( Tammisto). Ankean mustan pipon olen tuunannut aikaa sitten vanholla hiuskoruilla. Helposti näyttävää ja erilaista. Muuten…Nuo pitsileggarit, jotka on useasti nähty blogissani on 80- luvulta säilyneet tähän päivään asti. Ja kyllä, käytän edelleen.
Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-