On olemassa paikka, jonne minun on päästävä joka kesä ja ei, se ei ole tällä kertaa meri. Poikkeuksen kaikesta tekee Vuosaaren huippu. Se on paikka, jonne haluan kiivetä joka ikinen kesä. Ensimmäisen kerran kävin tuolla muutama vuosi sitten ja se oli menoa. Pojat ovat kiivenneet tuonne kaksi kertaa ja minä ja mieheni neljä. Tällä reissulla meillä oli mukana lainalapsi, joka oli ihan ekaa kertaa kipuamassa mukana, ja pojat olivat todella väsyneitä, emmekä sitten kiertäneet ihan koko kumparetta.

Vuosaaren huippu

Vuosaaren huippua jotkut kutsuu tunturiksi, toiset Himalajaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta tämä ihmisen ja luonnon muovaama ihana entinen täyttömäki on todella kaikkea tuota mitä monet sanoo. Vaikka Vuosaaren huippu on ihmisen ”rakentama”, on se silti todella kaunis ja todella odotan miltä alue tulee näyttämään kun vieressä oleva entinen kaatopaikka saadaan maisemoiduksi, sitä hommaa on aloitettu tänä vuonna. Alku näytti ainakin todella lupaavalta.

Vuosaaren huipun korkein kohta on 60 metriä meren pinnasta ja koko täyttömäen koko on yli 60 hehtaaria. Alue on muokattu vuosien saatossa upeaksi ulkoilualueeksi, jossa kasvaa monenlaiset kasvit ja puut, myös hyötykasveja. Luonnon kasveja on keräilty rannikoilta ja kiviä taas rakennustyömailta. Tarkoitus on saada entinen täyttymäki vaikuttamaan tunturille.

Entisellä täyttömäellä on paljon polkuja ja piilopaikkoja. Piilopaikkojen vuoksi siellä on iso eläimistökin ja jos et Helsingissä muualla nää perhosia, niin täällä näkee monenlaista perhosta. Lintubongarit ovat nähneet alueella lentelevän myös harvinaisuuksia kuten arohiirihaukka.

Retki huipulle

Meistä on mukava kiivetä huipulle silloin kun on hiukan viileää eikä tuule. Tuuli on tärkeä ihan siitä syystä, että ylhäällä tuulee vielä lujempaa ja silloin ei ole kivaa enää. Olemme kiivenneet ensimmäisen kerran ylös kun aurinko porotti ja oli suhteellisen kuuma. Minä sekä mieheni poltettiin itsemme todella kun tutkimme paikkaa monta tuntia.

Eli siis hiukan vilpoisena päivänä kun ei tuule kovaa on parasta tuolla maleksia. Vanhempi poikani kertoi tarinoita ja pienet pojat kuuntelivat haltioissaan mitä kaikkea tuolla huipulla sattuu ja tapahtuu. Oli haltioita, prinssejä ja prinsessoja. Valtava lohikäärmekkin taisi olla. Pienet pojat ujutettiin tarinaan mukaan ja näin mahtava leikki sai alkunsa, kunnon seikkailu uudessa maassa, uudessa tarinassa.

Jestas tätä kuvien määrää…Mutta hei, mä rakastan kuvia ja rakastan esitellä kuvia… Sivuhuomautus!

Retkelle ei voi koskaan lähteä ilman retkieväitä ja koska alueella ei ole roskista, pitää roskat viedä mennessään kotiin. Lähin roskis on alhaalla pururadan tuntumassa. Mutta eipä tuo haittaa, jos ne eväät jaksaa laahata ylös, saa ne roskat alas. Tämä on sellainen kohde, jota voin suositella lämpimästi, ihana retkikohde kaikkinensa. Hien saa hyvin pintaan, sillä jyrkkääkin nousua tuolla on. Ajan tuolla saa myös kulumaan hyvin, jos tutkii tarkkaan koko alueen. Me ei tosiaan ehditty näkemään kuin pikkuruinen osa kun pojilta loppui puhti niin intensiivisen leikin vuoksi.

Matkalla herkuttelimme omien eväiden lisäksi hiukan mustikoita ja metsämansikoita, vatukat eivät olleet vielä tarpeeksi kypsiä, niin ei päästy niitä maistelemaan. Mutta mustikat ja mansikat maistuivat juuri sille mille kuviteltiinkin, hyville metsämarjoille. On muuten aivan uskomaton kokemus lapselle käydä itse poimimassa maan herkkuja sen verran mitä käteen mahtuu. Istua kivetykselle nauttimaan saaliistaan ja jatkaa matkaansa.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Yksi minun suosikkipaikoistani Helsingissä on Ruutinkosken ulkoilualue. Täällä on valvasti nähtävää ja rannalle voi laskeutua monesta kohtaa. Tämä on myös sellainen ulkoilukohde, jonne on meiltä helppo mennä kun ei jaksa lähteä mihinkään kauas. Näin upeita paikkoja löytyy siis Helsingistä!

Ruutinkoski -Ihana kesäpäivä retkeillen on todellakin ihana päivä. Tuona päivänä oli aika vilpoista mutta tuolla alueella hiki virtasi, aurinko porottaa suoraan, on pelkkää peltoa ja ainoat paikat minne pääsee hiukan huilimaan, on mennä kasvuston läpi alas joelle. On kuin olisi viidakossa. Tämä on myös se seikkailu, josta lapset tykkää, varsinkin pienet seikkailijat. Tällä paikalla on paljon kerrottavaa ja kaikenlaisia elukoitakin näkee matkan varrella, niitä on ihana jäädä katselemaan ja ihmettelemään.

Parasta tämä on sen vuoksi, että tämä on ihan ilmaista. Mistään ei tarvitse maksaa, kunhan menee ihan lain mukaan. Jos ei fillaria ole, niin kävellenkin tänne pääsee Paloheinästä tai Torpparinmöestä. Millä autolla ikinä tahtoo tulla. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Lähde vaikka Pitkäkosken ulkoilumajalta kävelemään tätä reittiä pitkin, aina Haltialan tilalle asti ja nauti Haltialassa herkulliset ruoat joko itse grillaten tai heidän pihagrillin antimia. Tällä matkalla on myös Niskala arboretum, josta kirjoitin täällä.

Ruutinkoski

Ruutinkoski sijaitsee aivan Haltialan kupeessa, Helsingin ja Vantaan rajalla. Vastakkainen ranta on siis Vantaalla ja meidän puoli Helsingissä. Hassua! Ruutinkoski on siis aivan Keskuspuiston pohjoislaidalla. Tästä pääsee hyvin pyörällä etenemään Vantaankoskelle asti. Ruutinkoski on luonnontilainen koski, luonnonsuojelualueelta löytyy monenlaista eläintä ja kasvia. Kun on hiljaa kuulee sirkkojen sirityksen, lintujen laulun, välillä tosin koski kuohuaa niin lujaa, ettei kuule edes puhetta.

Pohjois-Helsinki on erittäin rehevää ja vihreää aluetta. Täällä ei tarvitse kuin mennä ovesta ulos ja olet keskellä luontoa. Erittäin hyvää aluetta juuri tällaisille kuin me olemme. Halutaan retkeillä ja touhuta mutta tulla yöksi kotiin. Ja kun maalaismaisema kyllästyttää, pääsee helposti betoniviidakkoon ihastelemaan Helsingin muita puolia. Menit minne tahansa, Helsinki jaksaa ihmetyttää. Ja minähän jaksan ihmetellä tätä asiaa ihan jokaisessa postauksessa.. Alkaako ahdistaa? Ei munua ainakaan…

Meillä tämän reitin kulkeminen kestää muutaman tunnin johtuen ihan siitä, että me ihmetellään, pysähdellään katsellaan mitä ympärillä tapahtuu. Jotenkin alue näyttää joka vuosi ihan erilaiselta. Luonnonsuojelualueella voi muuten törmätä metsäkauriseen. Me olemme törmänneet lähes joka kerta tuolla. Emot vievät vasat juomaan vettä Vantaanjoesta. Ne vain ovat aina niin nopeita, että harvoin saadaan kuvia. Kunnollisia kuvia.

Se on kuulkaas Ruutinkoski -Ihana kesäpäivä retkeillen, oikeasti. Tää on aivan ihana reitti, vielä joskus teemme niin, että ajamme ympäri. Eli Haltialasta Ruutinkoskelle ja siitä edelleen Pitkäkoskelle, josta ylitämme joen ja jatkamme takaisin Haltialan tilalle Vantaan puolelta. Katsellaan, millaiselta alue näyttää toisella puolen.

Ihanaa seikkailupäivää kaikille!

-Melissa-