Sambakarnevaalit aloittaa kesän
4
Sambakarnevaalit aloittaa kesän, pukuloisto tuo mukanaan värit, bateria auringon ja sydämen sykkeen. Samban rytmi tuo kesän meille tänne etelään ja minulle se merkitsee juottohommia Cariocan baianoille.
Sambakarnevaalit aloittaa kesän
Karnevaalit alkai 9.6 ja tapahtuman aikana pääsee osallistumaan erilaisiin workshoppeihin, juhliin, ilmaisiin tapahtumiin kuten fantasiapukukilpailu. Tapahtumapaikkoina toimi tänä vuonna Esplanadin lava, Senaatintori, Esplanadi, Aleksanterinkatu sekä Kulttuuritehdas Korjaamo ja kaiken kruunaa tietenkin kulkue, joka on samalla Suomen mestaruus kisat. Minun oma rakas entinen sambakouluni Samba Carioca on hallitseva mestari viime vuodelta ja ensi viikolla valitaan uusi mestari.
Harmittaa kovin se, etten pääse samalla tavoin sambahumuun sukeltamaan mitä joskus ennen. Mutta ehkä joskus sitten. Nykyään tosiaan olen juottohommissa ja avustan Cariocan baianoita. Cariocan aiheena oli tänä vuonna Itämeri, erittäin tärkeä aihe, meri on sinun ja minun ja meidän tulee hoitaa mertamme paremmin.
Sähläilyä ennen karnevaaleja
Mieheni tulee aina kuvaamaan kulkueita ja niin tänäkin vuonna. Tajuttiin tosin, että meillä oli kaksi järkkäriä entisiä ja mieheni koitti saada uusia osia niihin perjantaina, jotta saisimme ne toimimaan. Noh, mallit niin vanhoja, ettei niihin saada enää mitään tuosta noin vain kaupasta, vaan kaikki pitää tilata ja ne tulevat milloin sattuu. Onneksi meillä oli kaapissa järkkäri, josta puuttui objektiivi. Ei muuta kuin katsomaan löytyykö ja onneksi on uudempi versio mitä nuo kaksi muuta, että saatiin siihen heti uusi.
Koska ostimme ihan perus objektiivin, niin mitään hienouksia ei saatu otettua, mutta edes jotakin. Muutama vuosi kun on mennyt niin, että on kuvattu tuon minun coolbixin kanssa, mutta minun laturia ei enää löydy mistään. Muuten kamera on ihan ehjä, mutta sitä ei pääse lataamaan. Mieheni järkkärissä taas objektiivi on hajonnut muutossa. Siihen ei niin vaan saa uutta enää. Mutta onneksi saatiin jotain ja saatiin kuvia.
Vaikka en ihan tykkää kun ei saa lähikuvia otettua, niin tuo lähtee meidän mukaan reissuille ja kuvataan muutenkin tuon kanssa, tai mies kuvaa. Sen verran se innostui kamerasta.
Kuvat: juhoeerikki
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Illallinen kahdelle Merimakasiinissa
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi. Herkullinen neljän ruokalajin illallinen Merimakasiinissa Helsingissä: lohta, parsakeittoa, turskaa ja valkosuklaablondie. Tunnelmallinen ilta kahdelle meren äärellä.
Illallinen kahdelle, makumatka Merimakasiinin parsamenun läpi
Meillä on paikkoja, joihin palaamme yhä uudelleen ja Helsingin Merimakasiini on yksi niistä. Se meren tuoksu, vanhan satamamakasiinin tunnelma ja ikkunoista avautuva Hietalahden merinäköala… Se rauhoittaa, koskettaa ja vähän kutittaa vatsanpohjasta, etenkin kun tietää, mitä keittiöstä on tulossa.
Tällä kertaa päätimme hemmotella itseämme keittiömestari Markus Kornmayerin suunnittelemalla parsamenulla (55 €), joka vei meidät täydelliselle makumatkalle. Ravintola ei pettänyt taaskaan, eikä muuten myöskään mies, joka tarjoutui maksajaksi.
Lohi: viiden tähden avaus
- Aloitimme Jääkellarin lohella, lohikroketilla, savulohirilletellä ja kirjolohen mädillä, jonka kruunasi valkoinen parsa. Tässä annoksessa oli kaikkea: rousketta, pehmeyttä, suolaisen ja makean tasapainoa. Ja ehkä ripaus rakkautta, sillä en muista koska viimeksi olisin saanut näin hyvää lohikroketin kuorta, täydellisen rapea, ja sisällä savuisen täyteläinen täyte. Kyllä, nuolin haarukan varrenkin.
Parsakeitto: lempeä halaus lautasella
- Toisena saimme parsakeittoa käsin kuorituilla Jäämeren katkaravuilla. Ja tässä kohtaa silmät menivät melkein kiinni jo ensimmäisellä lusikallisella. Mieheni totesi: “Tässä on jotain niin lohdullista, että tekisi mieli pyytää peitto ja jäädä tänne.” En olisi pannut pahakseni.
- Keiton rakenne oli täydellinen: samettinen mutta ei raskas. Katkaravut toivat juuri sopivasti merisuolaisuutta. Kevät kulhossa, sanon minä.
Turska: yllättäjä lautasella
- Pääruokana tuli paistettua Ahvenanmaan turskaa, vihreää parsaa, perunaa ja Hollandaise-kastiketta. Tämä annos sai mieheni hiljaiseksi ja jos tunnet mieheni, tiedät miten harvinaista se on. (Tästä voisi tulla meidän uusi terapiamuoto.) Turska oli mehukasta ja täydellisesti paistettua. Hollandasekastike toimi niin hyvin, että olisin voinut pyytää sitä lasissa mukaan.
Suklaa: suloinen loppu
- Jälkiruokana saimme valkosuklaablondien, tummaa suklaata ja marjoja. Ja oi että! Blondie oli pinnalta kevyesti rapea, sisältä ihanan tahmainen. Marjat tasapainottivat makeuden ja tumma suklaa toi annokseen syvyyttä. Täydellinen päätös illalle ja kyllä, söin myös mieheni annoksesta. Rakkaudella tietenkin.
Merimakasiini, sydämellinen paikka, johon palaa mielellään
Tämä ei ollut ensimmäinen kertamme Merimakasiinissa, eikä varmasti viimeinenkään. Rakastamme paikan merellistä tunnelmaa, tasokasta ruokaa ja ennen kaikkea ystävällistä henkilökuntaa, joka saa meidät tuntemaan kuin olisimme palanneet vanhojen ystävien luo.
Jos etsit romanttista illallispaikkaa Helsingissä, jossa yhdistyvät huolella suunniteltu menu, sesongin parhaat maut ja meren läheisyys, suuntaa Merimakasiiniin. Ja ota joku tärkeä mukaasi, hyvän ruoan jakaminen tekee hetkestä vieläkin erityisemmän.
Aurinkoista sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: