Kaupunkijuhannus on meille se oikea juhannus
2
Kaupunkijuhannus on meille se oikea juhannus ja pidämme siitä kiinni. Meille juhannus kaupungissa ei ole vararatkaisu, vaan valinta. Se on perinne, jota emme halua vaihtaa mihinkään. Tyhjenevä kaupunki tarjoaa tilaa hengittää, olla rauhassa ja löytää juhlan ytimen: läsnäolon, hetken arvon ja yhdessäolon ilon. Jos mietit, voiko juhannus ilman mökkiä olla oikea juhannus, me sanomme, ei vain voi, vaan se on meille se ainoa oikea.
Kaupunkijuhannus on meille se oikea juhannus
Juhannus ilman mökkiä voi tuntua monelle oudolta ajatukselta, mutta ei meille. Ei juhannus tarvitse järveä tai kokkoa ollakseen juhla. Tarvitaan vain hyvää ruokaa, kaupungin äänet, vaikka ikkunan takaa, ja aikaa pysähtyä hetkeksi hengittämään. Meidän juhannus kaupungissa oli lempeä, rauhallinen ja juuri sopivan kepeä raskaan kevään jälkeen. Mikään ei ole niin ihanaa, kun juhannus saapuu, jäämme tänne: omaan rakkaaseen kaupunkiin, meren ääreen, kaupungin kaduille. Meille kaupunkijuhannus on paras mahdollinen juhannus, rauhallinen, helppo ja täynnä pieniä merkityksellisiä hetkiä.
Kävely Jätkäsaaressa: meri ja tuuli juhannuksen hengessä
Aloitimme juhannuksen kävelemällä Jätkäsaaren ympäri. Helsingin merellinen kaupunginosa oli kuin hiljainen satamakaupunki: veneet keinuivat laiturissa, meri tuoksui suolaiselta ja tuuli puhalsi kevyesti. Kävelylenkki ei ollut pitkä eikä vaativa, mutta sen aikana mieli ehti rauhoittua ja keho hengittää vapaasti. Jätkäsaari on juhannuksena melkein tyhjä, aivan kuin koko kaupungin syke olisi hidastunut hetkeksi.
Kaupunki hengitti, ja me sen mukana.
Vaikka emme olleet mökillä, päätimme silti syödä mökkiruokaa. Se tuntui kuin pieneltä kapinalta kaupunkielämää vastaan: uusia perunoita, silliä, voita ja makkaraa. Jälkiruoaksi tuoreita mansikoita, tietenkin. Katsoimme toisiamme ja nauroimme, kyllä tämä kelpaa meille. Mökkiruoka maistuu aivan yhtä hyvältä omassa keittiössä, kun sen syö hitaasti ja ajatuksella. Mökkiruoka tuo mukanaan muistoja lapsuudesta, menneistä juhannuksista, auringossa istutuista illoista ja nauruista veden äärellä. Se tuo mukanaan muiston Paraisista, valkoisesta huvilasta, merenrantakokosta ja isoäidistä, joka puuhasteli keittiössä tehden herkullista juhannusruokaa. Rantasaunan tuoksun voin tuntea vieläkin nenässäni.
*****
Illan kohokohta: mansikat rannassa ja auringonlasku
Illalla suuntasimme rantaan. Olin pakannut mukaan pienen rasian mansikoita ja mansikoilla täytetyn croisantin. Se oli oikeastaan kaikki mitä tarvittiin. Istahdimme meren ääreen ja katselimme, kuinka aurinko laski hitaasti horisonttiin. Taivas värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja oranssiksi, ja hetkeksi kaikki tuntui pysähtyvän. Juhannuksen taika ei ole vain kokossa tai juhlahumussa, se löytyy myös hiljaisuudesta, katseista ja luonnon lempeästä kosketuksesta.
Vesibussi kulki edes takaisin vieden ja tuoden juhlakansaa Pihlajasaareen ja takaisin Ruoholahteen. Saukonpaaden rannassa juhlittiin ja grillailtiin. Ranta oli aika täynnä ihmisiä, me valitsimme hiukan rauhallisemman paikan, ihan rannalta aurinkotuolelta ja istahdimme nauttimaan meren tuoksusta sekä mansikoista. Mansikat maistuivat makeilta ja lämpimiltä. Oli kuin kesä olisi puristettu yhteen hetkeen, juuri siihen missä istuimme, auringon laskiessa ja kaupungin vaimentuessa ympäriltämme.
Kaupunkijuhannuksessa on oma taikansa. Se ei ole äänekäs eikä näyttävä. Se on rauhallinen, lempeä ja intiimi, sellainen juhla, jossa ei tarvitse suorittaa, vaan voi vain olla.
Juhannuspäivän rauha, sadetta ja lepoa
Juhannuspäivä oli täydellinen vastapaino edellisen päivän kävelylle ja auringonlaskulle. Sade ropisi hiljaa ikkunan takana, ja me lepäsimme. Kevät oli ollut raskas, täynnä muutoksia, kiireitä ja pieniä taisteluita. Oli ihanaa vain olla. Ei aikatauluja, ei suunnitelmia. Vain hiljaisuutta ja lepoa.
Minä vietin osan päivästä uuden matkapäiväkirjan parissa. Meillä on nimittäin tulossa aikamoinen seikkailu tänä kesänä, ja haluan tallentaa sen jokaisen hetken muistiin. Paperille piirtyvät odotukset, suunnitelmat ja unelmat, kaikki se, mikä tekee matkasta enemmän kuin vain siirtymistä paikasta toiseen.
Jos siis mietit, voiko juhannus kaupungissa olla oikea juhannus, vastaus on: ehdottomasti kyllä. Se voi olla jopa yllättävän kaunis, kun sen antaa olla juuri sellainen kuin elämä sillä hetkellä tarvitsee.
Jos video ei näy, klikkaa tästä!
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kesäpäivä ratikassa matkamuistojen syleilyssä Töölönlahdella
Kesäpäivä ratikassa matkamuistojen syleilyssä Töölönlahdella alkoi mukavasti auringonpaisteella. Olimme päättäneet, että nyt lähdetään vähän hengailemaan Töölön ympäristöön ja lopulta löysimme itsemme Töölönlahdeltakin. Emme kuitenkaan kiertäneet koko lahtea ympäri, vaan vähän matkaa vain. Tarkoitus kun oli keskittyä enemmän betoniviidakkoon.
Kesäpäivä ratikassa matkamuistojen syleilyssä Töölönlahdella
Jokin lämmin aamupäivä, juuri silloin kun kesä vasta viipyilee kaupungin kaduilla, hyppäsimme mieheni kanssa spåraan Jätkäsaaressa. Se oli niitä päiviä, jolloin ei ole kiire, mutta ilmassa on silti jännää odotusta. Valitsimme satunnaisen ratikan ja jäimme pois Apollonkadulla, ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Kutsun sitä arjen seikkailuksi, niiksi pieniksi hetkiksi, joista syntyy kokonaisia muistoja.
Ratikasta ulos astuessamme aurinko leikitteli kivijalkojen varjoissa, ja Helsinki tuntui kuin jostain vanhasta eurooppalaisesta elokuvasta. Askeleet veivät meidät Töölönlahdelle, jossa kesä tuoksui vedeltä, ruoholta ja pehmeältä lämmöltä.
Ylläni tarinoita: IvanaHelsinki, Venice Beach ja Zakopane
Tämän kesäisen päivän parasta antia ei ollut pelkästään maisema tai seura, vaan se, mitä olin pukeutunut päälleni. Rakastan sitä, kun vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan niihin kietoutuu tarinoita ja tunteita.
- Päälläni oli IvanaHelsingin mekko, jonka ostin loppukeväästä Relovesta. Se oli heräteostos, sellainen, jonka nappasin mukaan kuin vanhan ystävän, vaikka emme olleet koskaan ennen tavanneet. Mekossa oli jotakin tuttua. Kuosi oli kuin keinuva lapsuuden kesä, ja leikkaus vei ajatukset menneisiin vuosikymmeniin.
- Sen päällä lämmitin itseäni farkkutakilla, jonka olen ostanut pienen pienestä kaupasta Venice Beachiltä, Kaliforniasta. Se ei ollut mikään suuri liike, oikeastaan melkein huomaamaton, ellei olisi tiennyt katsoa. Siellä nainen painoi selkään valitsemallani fontilla sanan California. Muistan vieläkin sen hetken: meri, aurinko ja suolainen tuuli hiuksissa. Nyt tuo takki on kantanut ne hetket mukanaan tänne Helsingin kesäpäivään.
- Kaulaani kiedoin huivin, joka sekin oli muisto, vuodelta 2019, Zakopanesta, Puolan vuorilta. Siellä huiveja myydään torilla, ja jokaisessa niistä on ripaus vanhan Euroopan sielua. Tämä huivi on kauniin turkoosin ja sinisen vivahteinen ja siinä on punaisia kukkia. Se muistuttaa minua siitä, että lämpö ei aina tule auringosta, joskus se löytyy kankaan pehmeydestä.
Töölönlahti heijastaa tunteita
Töölönlahdella on jotakin haikeaa ja samalla toiveikasta. Se on paikka, jossa ihmiset kävelevät käsikkäin, juovat kahvia ruusutarhan penkeillä ja katsovat lintuja kuin ne veisivät viestin kauas. Me istuimme hetken rantakivellä ja annoimme ajan vain olla.
Kamera jäi kotiin, mutta kuvat tallentuivat mieleen: se hetki, kun joku vene lipui hiljaa veden poikki; tyttö juoksi paljain jaloin nurmikolla; joku soitti saksofonia jossain vähän matkan päässä. Meidän pieni seikkailumme ei ollut suuri eikä dramaattinen, mutta juuri siksi se oli täydellinen.
Pieni matka, suuri merkitys
Kun palasimme kotiin, Jätkäsaari näytti jo illan varjojen sävyttämältä. Ratikka pysähtyi kotikulmilla ja astuimme ulos tuttuun, rakkaaseen kaupunkiin. Siinä hetkessä huomasin, että päivä oli ollut kuin aikamatka, ei aikaan, vaan tunteeseen.
Kesämekko, farkkutakki, huivi. Yksinkertaiset asiat, jotka yhdessä muodostivat kokonaisen tarinan. Jokainen kangaspala, jokainen ommel oli muistutus siitä, että elämä on kerroksellista ja kaunista ja että vaatekaappi voi olla matkamuistojen albumi, jos niin haluaa.
Mitä tämä hetki minulle opetti?
Ehkä eniten sitä, että pienet retket voivat olla suuria. Että kaupungin halki kulkeva ratikka voi johdattaa sinut hetkeen, jota et tiennyt kaipaavasi. Että lämpö voi löytyä yhtä hyvin farkkutakin selkätekstistä kuin aurinkoisesta kesästä. Ja ehkä myös sen, että jokainen valinta, vaatekappale, reitti, seura, voi tehdä päivästä tarinan arvoisen.
Rentoa juhannusta!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: