Tämä surumielinen syksy on ollut jotenkin todella hankala, siitäkin huolimatta, että ruska on ollut todella upea ja kaikenlaista on päässyt tekemään ja kokemaan. Vaikeaa syksystä on tehnyt se, että minun on ollut suuria vaikeuksia päästää kesästä irti ja töissä on ollut poikkeuksellisen haasteellista. Olen kuitenkin oppinut paljon tämän syksyn aikana, varsinkin työstäni. Nyt pääsen hetkeksi ottamaan vähän rennommin kun tämä osa-aikaisuus päättyy ja siirryn keikkailemaan. On aika huoltaa itseään ja tehdä asioita joista nauttii, ehkäpä näin saan kiinni tulevasta talvesta.

Minun on ihan pakko paljastaa teille yksi asia! Pääsen kotiin, matka on ostettu ja suunnitelmat on tehty…Jaa, että missä mun koti on? Se selviää kun klikkaat tästä. Olen kovasti myös miettinyt miten saisin nuo minun vanhat postaukset tuolta siirrettyä kivasti tänne uuteen blogiin. Olen myös saanut siitä hiukan kommenttia, että miksi ei niitä ole kun olen kirjoittanut hyviä vinkkejä kuitenkin. Kyllä ne tulee jossakin kohtaa. Minun ikävä Kazimierziin on ollut niin musertavaa, että nyt on pakko lähteä, vaikka muita matkasuunnitelmia olisi ollut, en vaan voi pysyä poissa.

Tämä syksy on surumielinen syksy

Olen ristinyt tämän syksyn surumieliseksi syksyksi. Toivon kuitenkin, että tämä kääntyy iloiseksi syksysksi vielä, ennen kuin talvi saapuu. Olen kovasti yrittänyt löytää kivoja asioita ja koittaa ymmärtää monimutkaisia ihmissuhteita mutta joskus se yksi ihmissuhde voi olla niin painostava, että sen alle musertuu ja onkin siksi mukavaa, että voin nyt hiukan hengähtää, kun työkuviot muuttuu.

Tämän viikon keskityn vain itseeni ja oman navan kaiveluun, rakennan itseni ehjäksi pienillä palikoilla ja ensi viikolla olen astetta lujempi ja katseeni on tulevaisuuteen. Ei liikaa märehtimistä, otetaan oppia tapahtuneista asioista ja tukeudutaan tukipilareihin, joita onneksi löytyy monen monta.

Miten parannan mielialaani kiireen ja väsymisen keskellä?

En ole tosiaan ommellut nyt tämän työkomennuksen aikana kuin pari kertaa, mutta neuleita on tullut väsättyä tai ylipäänsä erilaisia lankatöitä, kuten kirjontaa. Tämä on hyvin terapeuttista. Laitan leffan pyörimään ja otan työn käteen. Tosin, nyt on käynyt niin, että en sitten ole juurikaan liikkunut. Joka sitten taas on huono juttu. Liikkumattomuus onkin yksi syy miksi haluan pitää pienen tauon työstä. Pääsen näin liikkumaan ja seikkailemaan, se on sitä puuhaa, jota todella tarvitsen tällä hetkellä, lankatöiden lisäksi. Jos vaikka surumielinen syksy muuttuisi iloiseksi syksyksi.

Toinen tapani on sukeltaa vaatekaappini syvyyksiin ja tehdä ihania löytöjä sen uumenista. Ihana terran sävyinen neulepaitani olen tehnyt sinä vuonna kun muutimme Helsinkiin. Mitään ohjetta tähän laatikkopaitaan ei ole. Hyvin helppo ja yksinkertainen tapa neuloa paitoja. Takkini olen ommellut myös aikaa sitten, myös tuohon aikaan kun muutimme tänne. Housut olen tänä syksynä löytänyt kirpparilta ja saapikkaat ilmaisosastolta. Nämä kyllä lämmittää mieltä ja sydäntä.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Seuraa minua: Instagram, Facebook

Kiitos ei kirppisvaatteille, saa minun niskakarvat nousemaan pystyyn. Onko kyse sitten siitä, ettei olla vuosi kymmeniin käyty kirppareilla ja siitä syystä ei tiedetä millaisia paikkoja ne ovat ja mitä kaikkea niissä myydään. Useimmiten kirpparit mielletään köyhien jutuiksi ja siksi monet köyhät eivät halua kirppisvaatteita, vaan uusia. Joka taas minun silmiini on hyvin kyseenalaista.

Kiitos ei kirppisvaatteille, koin syömiä, ihmisten pissimiä, vuosikymmenniä vanhoj,a haisevia lumppuja, ei koskaan!

Onko se oikeasti näin? Oma kokemukseni on aivan toinen. Varsinkin Pääkaupunkiseudulla vaatteet kiertää valitettavan nopeasti. Tällä tarkoitan sitä, että ostetaan uutta, käytetään kerran ja laitetaan kirppikselle. Ei hyvä juttu, mutta näin saa hyväkuntoisia muotivaatteita halpaan hintaan ja kyllä vain köyhäkin saa olla sen verran pinnallinen, että voi pukea ja haluta muotivaatteita.

Kirppikset – Köyhyyden mittari

Tässä kun surfailin netin omituisessa maailmassa, törmäsin keskusteluun muodista ja köyhyydestä. Keskustelussa nousi esiin miten tärkeää halpavaatteet ovat köyhille varsinkin kun kirppiksiltä ei saa muuta kuin ryysyjä ja köyhä ei halua ryysyissä myöskään kulkea. Paljon erillaisia syitä löytyi sille miksi kirppari vaatteet saavat jäädä kirppareille ja miksi mieluiten hankkii halppisvaatteita.

Onhan se totta, että on paljon helpompaa mennä sinne kauppaan ja ostaa uusi vaate kuin kierrellä kirppareita monen monta ennen, kuin löytyy jotakin pientä kivaa. Pitää osata olla myös oikeaan aikaan kirpparilla, että voi napata parhaat päältä. Tavallaan kyllä ymmärrän kun entinen himoshoppaaja olen ollut, mutta tavallaan taas en. Paluuta entiseen shoppailuun ei ole. Tämä on paljon kiinnostavampaa puuhaa, etsiä ja löytää, tietää todella, että haluan tuon vaatteen, jos sen eteen on joutunut tekemään vähän töitä.

Onko kirpparit sitten tosiaan niitä paikkoja edelleen, joihin heitetään kaikki rytky? Millä tavoin voisi paremmin luoda kuvaa siitä, että kirpparit eivät enää ole pimeitä luolia, joissa itikat vilisee ja vaatteet ovat reikäisiä ja poissa muodista? Mikä on sitä muotia? Onko se sitä mitä meille muotiteollisuus syöttää vai onko se muoti sitä minkä jokianen luo itse? Itse kun paljon kiertelen eri paikoissa niin olen huomannut sen miten laidasta laitaan ihmisiä kirppareilla kulkee ja miten upeita löytöjä eri kirppis- aiheiset blogit esittelevät. Eikä kirppiksetkään ole enää kaikki pimeitä luolia vaan avaria myymälöitä, joissa tarkkaan mietitään miten vaatteet laitetaan esille.

Kiitos kyllä kirpputoreille!

Minulle kirpparit ovat siis muutakin kuin köyhien ihmisten kauppoja, ne ovat aarreaittoja. Mikään ei oikeasti ole niin hauskaa kuin ajella kesällä Helsinki – Turku väliä, ja matkalla poiketa makasiinikirppikselle tekemään ihania löytöjä. Makasiineissa harvemmin on vaatteita mutta löytää ihania huonekaluja ja astioita. Kannattaa siis aina poiketa sellaiseen jos jossakin tienviitta näkyy. Ihania.

Kirppisvaatteissa ei tarvitse näyttää Kassi-Almalle vaan voi pukeutua oman mielen mukaan ja juuri niin kivasti kuin itse tykkää, myös vaatteiden yhdistely tavallisten vaatteiden kanssa on hauskaa puuhaa. Koska olen farkkutyttö niin farkkuja löytyy kaapista moneen junaan, aika vähän olen niitä mistään enää hankkinut, edes kirppiksiltä.

Onko kirpputorit siis köyhyyden mittari?

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Seuraa minua: Instagram, Facebook