Jotka seuraavat minua Instassa ovat stoorin puolella nähneet minun ison projektin, tyhjennän vaatekaappini kunnolla. Vaatteella on tarina ja koitan siivouksen lomassa myös tuoda tarinoita esiin. Nyt kuitenkin minut herätti FB:n käsityöryhmässä keskustelu, jonka keskiössä on ihana neule ja neuleen upea tarina. Juuri tällaisia suloisia tarinoita olisi ihana saada tänne blogin sivuille kerättyä.

Päätin siis alkaa kerämään teidän lukijoiden tarinoita teidän valitsemistanne vaatteista ja julkaista niitä blogissa. Voitte kertoa kommenttikenttään tai lähettää minulle kuvan ja tarinan, jonka julkaisen täällä. Kerro myös haluatko nimimerkin tarinaasi vai oman nimen.

Millaisia tarinoita teidän vaatteilla on?

Julkaisen tarinat kevään aikana blogissani, joten aikaa on kertoa tarinansa ja siinä muodossa kuin haluaa. En muuta mitään, ainoastaan, jos haluaa mieluiten käyttää nimimerkkiä, niin sen laitan.

Vaatteella on tarina

Tämän tikkurineuleen tarinan voit lukea täältä. Tarina on niin ihana ja koskettava ja juuri tuollaisia vaatteita haluaisin pitää kaapissani, jotka ovat käytössä koko ajan ja korjataan tarpeen mukaan. Ei pois heitettäviä, pitkää ikää tuovia ja joissa tarinat heräävät eloon. Tarinan ei tarvitse olla yhtä surullinen, vaan omansalainen tarina. Tuon neuleen tarina todella herätteli minut ja nyt katselen jälleen ihan erilaisin silmin vaatekaappiani. Vaikka paljon olenkin kertonut vaatteideni tarinoita, niin tämä tarina kosketti sen verran syvästi, että haluan löytää vielä enemmän ja syvempää niistä vaatteista, joilla on tarina.

Onko minun vaatteilla tarinaa?

Muutamilla alkaa olla ainakin ikää mittarissa, jos ei muuta ja muutamien tarina olisi ihana kuulla, ne ovat kirppiksien ihania löytöjä, joiden tarinat kiinnostaisi minua todella paljon. Enemmän tarinaa löytyy niissä vaatteissa, jotka olen tuunannut. Ainakin minusta tuntuu sille. Nostan parin vaatteen tarinan tässä nyt esille, niissä ei ole kuitenkaan yhtä ihanaa tarinaa takana, mitä tuon tikkurineuleessa on.

Minun vaatteella on tarina!

Morsiuspukuni

Tulin raskaaksi -93 ja aloin silloin opetella neulomista. Halusin tulevalle pikkuiselle vauvelille ihania nuttuja ja taistelin todella tieni siihen pisteeseen, että vauvan neuleiden pino kasvoi ja lopulta oli aika siirtyä seuraavaan työhön. Ensimmäinen itselleni tehty neuletyö oli villapaita ja koska se onnistuikin oikein näppärästi, niin halusin kokeilla vielä suurempaa työtä. Nimittäin mekkoa. Mekon neulomisen aloitin kun tyttäreni oli vuoden ikäinen. Tikutin tätä mekkoa suurella intohimolla, en tosin koskaan ajatellut mihin sitä lopulta tikutin.

Mekkoa en raaskinut koskaan käyttää ja olin myös niin hoikka, ettei mekko oikein istunut päälleni mitenkään päin. Mekko jäi siis vuosiksi kaappiin, se oli aarteeni. Mekko oli kaapissa 11 vuotta ennen kuin se sujahti päälleni, mekosta tuli suoraan morsiusmekkoni, jalkaan sujautin karvasaappaat ja olin valmis omiin häihini. Nykyään kun olen +30 kg isompi kuin ennen, niin mekko on jo parempi päälläni ja mekkoa tulee nyt käytettyä ja on edelleen yksi rakkaimmista vaatteistani kaapissa. Tätä en tule koskaan laittamaan myyntiin tai antamaan lahjoituksena. Tämä on minulla se mekko, joka korjataan ja korjataan.

Olen julkaissut tästä mekosta enemmän täällä.

Power dress

Tämän mekon tarina alkoi vuonna 2007, kun olin todella sairas. Olin sairastanut jo vuoden basedowin tautia ja tilani oli todella paha. Sairauteni oli siis joka tavalla minulle iso ongelma ja tilanne paheni entisestään tuosta vuodesta. Vuoteen 2011 tultaessa olinkin jo luovuttanut ja tein pyhiinvaellusmatkan Krakovaan, että voin sitten irroittaa otteeni ja antaa sairauden viedä mennessään.

Vaikka tilanteeni oli paha, niin ilon hetkiä oli paljon ja tämän mekon myötä sain ison määrän ilonhetkiä lisää. Nimittäin, löysin ompelun ilon jälleen ja mikä parasta, kun tunsin olevani todella ällöttävä riippakivi nuorelle aviomiehelleni, niin kun laitoin tämän mekon päälleni, niin tunsin muuttuvani kauniiksi, voimakkaaksi ja taisteluni sairautta vastaan nousi äärilleen. Tämä mekko on minun voimavaatteeni ja vielä ensimmäinen sellainen. Todellinen voimavaate.

Mekko on päässyt mukaan myös Krakovaan, se on nähnyt Kazimierzin kadut ja kuullut kaikki ne surulliset tarinat, mitä Kazimierzin kadut kertoo. Se, että mekko on ollut myös Krakovassa, nostaa sen arvoa minulla entisestään. Mekko on jo aika loppuun käytetty mutta vielä se jaksaa pihistä ja puhista. Vuosi tämän mekon ompelun jälkeen perustin ensimmäisen blogini. Ja matka jatkuu edelleen.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Rakastan saada erilaisia inspiraatioita ympäriltäni, juuri kirjoitin täällä siitä miten sain inspiraation Pikku naisia elokuvasta ja nyt sain inspiraation Koti ja Keittiö lehdestä. Kello viiden tee kuulostaa niin perus brittiläiselle jutulle, että pakkohan sitä oli mennä testailemaan. Omalla tavalla tietenkin. Sunnuntai on täydellinen hetki perheen kokoontua keittiöön ja tehdä yhdessä ruokaa. Tässä tapauksessa erilaisia pikku herkkuja.

Oli aivan ihanaa, että Härdelli halusi tulla kokkailemaan meidän kanssa. Hän myöskin sai päättää mitä meidän kello 5 teelle tulee tarjolle. Miesväki tutki Koti ja keittiö lehteä ja ottivat ohjeet tarjoiluun, sekä miettivät mitä leivotaan. Saivat siis keskenään suunnitella kun minä puuhasin töissä. Kun illalla kotiuduin, oli suunnitelma valmis. Oli ihana tutustua tähän kiinnostaan asiaan kuin tee hetkeen ja siihen kuuluvaan etikettiin. Mieheni innostui tästä niin paljon, että haluaa joka sunnuntai viettää kello viiden tee hetkiä. Tämä tarkoittaa meillä sitten sitä, että leivontaa tullaan harrastamaan ihan eri mittakaavassa mitä ennen.

Kello viiden tee

Tarjolle:

• Kesäkurpitsamuffinit (ohje täällä)
• Skonssit (resepti löytyy Koti ja Keittiö 2/2020)
• Suklaahippu keksit (resepti täällä)
• Suklaasydänmuffarit

Pakko myöntää, etten ole ennen syönyt näin hyviä skonsseja kuin nyt söin. Teimme suolaisena meidän version. Suklaahippu keksit tehtiin niistä suklaista, jotka ovat jääneet syömättä, kun ovat pahoja. Eivät kuitenkaan enää kekseissä maistu pahalle. Meillä oli tarkoitus testata paria muutakin reseptiä mitä oli lehdessä, mutta ne jätettiin lopulta suosiolla toiseen kertaan. Meillä oli tässä tosi paljon syömistä muutoinkin.

Skonssit tarjoiltiin katkarapuhyveen kanssa ja kesäkurpitsamuffinit tarjoiltiin valkosipulijuustolevitteen sekä lohijuustolevitteen kanssa. Oma valinta kumpaa laittaa. On niin hyvää.

*****

Rakastuin syvästi noihin Koti ja Keittiö -lehden herkullisiin skonsseihin. Parasta reseptissä on se, että se on erittäin helppo muuttaa suolaiseksi, jos makea ei innosta. Monta muutakin reseptiä tullaan kokeilemaan mutta nyt kuunneltiin myös Härdelliä ja hän toivoi näin. Jos vaan mistään saatte käsiinne kyseisen lehden, niin kannattaa pyöräyttää ainakin nuo skonssit, muista mauista kun en vielä osaa sanoa yhtään mitään…

Toinen asia mikä pisti tässä artikelissa silmään oli kahvikupit. Olen aivan heikkona suloisiin pikku kuppeihin ja monet, jotka ovat minua pitkään seuranneet tietävät, että pikkuiset kahvikupit on niitä mitä minä laahaan Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta kotiini. Mitä enemmän erilaisia kuppeja, sen parempi.

Suklaasydän muffarit

Tarvikkeet:

• 2 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 1 dl voisulaa
• 2 dl maitoa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaakaojauhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• ½ tl suolaa
• 100 g leivontasuklaata

Tee näin:  

• Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää voisula ja maito.
• Yhdistä kuivat aineet ja lisää siivilän läpi kulhoon. Nostele taikina tasaiseksi.
• Pilko suklaa isoksi rouheeksi. Sekoita taikinan joukkoon.
• Lusikoi taikina muffinssivuokiin tai voideltuun muffinssipeltiin.
• Aseta suklaasydän. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 20 min.

Perheen yhteinen aika

Meille on todella tärkeää, että saamme aikaa olla yhdessä. Varsinkin nyt kun meistä molemmat olemme kokoajan töissä ja yhteinen aika on kortilla, myös meidän aikuisten kahdenkeskinen aika on kortilla. Näin sunnuntait, jolloin minäkin olen varmasti vapaalla, vietetään tietenkin yhdessä. Yhdessä tekeminen on meillä se juttu. Jos ei lähdetä retkelle, niin sitten puuhaillaan kyökin puolella koko päivä. Onkin todella hyvä idea tämä, että joka sunnuntai meillä on kello viiden tee ja sen jälkeen pelihetki. Ihanaa ja rentoa oleskelua yhdessä.

Härdelli oli aivan täpinöissään, että sai olla mukana tässä projektissa ja vielä, että tämä tällainen jatkuu ensi viikon sunnuntaina. On kiva nähdä miten oma lapsi innostuu erilaisista asioista ja mielellään lähtee mukaan tekemään innoissaan. Täytyy sanoa, että meillä oli todella hauskaa puuhata ja lopulta nauttia käden jäljestä.

Vai mitä mieltä olette?

Tilaustarjous lukijoille!

Minulla on mahdollisuus tarjota teille viisi numereoa *Koti ja Keittiö -lehteä hintaan 24,90€.

Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta.

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi