Viime kesän vaaleanpunainen unelma kutittaa mieltäni ja odotan kovasti kesää saapuvaksi, sellaista vaaleanpunaista unelmaa, joka viime kesä oli. Lämmin ja ihana kesä, odotan vähintään smanlaista kesää nyt kuin oli silloin. Tarvitsen sitä kuumaa ja hikistä fiilistä, joka kiusaa iholla, olemisen sietämätön keveys polttaa rinnassa ja toive nutinnollisesta elämästä on mielessä koko ajan. Tämän korona ajan vuoksi on pakko vähän unelmoida ja katsoa minne asti ne unelmat vie. Onneksi pihaa voi tehdä tässä koko kesän, suunnitellaan myös tuulikaapin sekä pojan huoneen laittoa tässä samalla. Kesä tulee olemaan aika mielenkiintoista aikaa kun oleskellaan paljon kotona ja tietenkin töissä.

Viime kesän vaaleanpunainen unelma

Pukeudun vaaleanpunaiseen todella harvoin, jos pukeudun se on lähinnä rosaa mitä laitan päälleni, mutta siis se on todella harvinaista. Näiden kaikkien minun vaatteiden joukossa vaaleanpunaisia unelmia minulla on vain viiden vaatteen verran. Nuo viisi vaatetta on enemmänkin siis rosan värisiä vaatteita. Totta on, että nämä housuni tässä esittelyssä ovat enemmän pinkit kuin vaaleanpunaiset, mutta eipä tuo nyt niin haittaa.

Housut tosiaan tein viime kesänä, mutta postaus jäi tekemättä, kun oli niin paljon kaikkea mitä piti esitellä. Näin välillä käy. Mutta nyt kun odotellaan tuota kesää kovasti, niin on hyvä alkaa tuomaan näitä vanhojakin töitä tänne vihdoin. Näihin housuihin ei löydy kaavaa, sillä olen jälleen tehnyt nämä housut toisten housujen avulla. Vyötäröllä on vain kuminauha, joten ovat super rennot päällä. Kangas on ompeluryhmän henkilöltä saatuja (teemme vaihtokauppaa keskenämme) ja kangas on todella ohutta, näkyy läpikin, niin ohutta se on. Enemmänkin tarkoitettu yläosaksi kuin alaosaksi. Minä nyt kuitenkin halusin olla vastarannan kiiski ja tehdä näistä ihanan rennoista kankaista housuja.

Näihin housuihin halusin halkiot sivusaumaan, sillä ne tuovat kivasti volyymia lahkeisiin ja lahkeet kun solmii, niin housut saavat erilaisen ulkonäön. Tavallaan kaksi erilaista tapaa pukea housut päälle. Halkiot voidaan tehdä myös syvemmiksi, omani ulottuu polviin asti. Silloin taas housut saavat eri vivahteen kun halkio on korkeammalla. Itse ehkä tekisin sellaisiin housuihin syvät halkiot, jotka tulevat juhla käyttöön tai sitten rannalle. En itse niin välitä arkena kovin paljastavista vaatteista, vaikka tissini aina esillä onkin.

*****

Tunika on yksi suosikki kaavani, mutta tällä kertaa tein tunikan vanhoista pöytäliinoista ja tilkuista. Tunika on ollut todella kovassa käytössä siitä lähtien kun sen sain valmiiksi. Se oli kiva myös näiden housujen kanssa. Myös vyölaukku on tehty itse, farkkujen jämistä ja rannekoru on tehty myös kierrätysmateriaaleista. Ihan super kivaa puuhaa noiden korujen tekeminen.

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Lue myös:

Paita ja housut

Tahraisten pöytäliinojen uusi elämä

Mä oon mikä oon ja niin olet myös sinä mikä olet. Me olemme silti ihmisiä, ihania, persoonallisia ja kauniita ihmisiä. Me kaikki olemme omanlaisiamme, me kaikki kuitenkin olemme ihmisiä, joten samanlaisia. Samanvärinen veri virtaa meillä suonissa. Mutta miksi on niin vaikeaa hyväksyä se, ettemme kaikki voida olla saman näköisiä, kokoisia ja värisiä. Miettikää nyt itsekkin, jos koko maailma olisi täynnä sinun kuviasi ja sinun luonteen omaavia henkilöitä. Olisiko se oikeasti kovin mielenkiintoista? Ei, ei minusta ainakaan. Olisi pidemmän päälle aika tuskallista jutella omalle kuvalleen. Oikeasti. Minusta on ihanaa katsella ihmisten moninaisuutta, ihmisen kauneutta (siitäkin huolimatta, että olisiva tehneet toisilleen pahaa). Ihminen on kaunis, vaikka sisällä asuisi pieni demoni.

Nyt kun elämme korona aikaa, se saa monet ihmiset näyttämään huonoimmat puolensa ja se valitettavasti näkyy varsinkin somessa. Siellä on helppo olla ruudun takana, ajattelematta yhtään, että toisella puolella on ihan samanlainen ihminen, joka tuntee asioita. Ei osata millään tavoin asettaa toisen kenkiä omiin jalkoihin, kaikki nähdään oman elämän kautta, silloin ei tietenkään toisen elämä näytä samalta, mitä oikeasti, todellisuudessa on.

Mä oon mikä oon

Sanoi laulun sanat, ne kaikuu korvissani aina. Sillä näin se on. Mä oon mikä oon ja en muutu tästä ja siis iloitsen elämästä. Näin me ollaan kaikki, mutta elämästä pitää voida iloita, sen kaiken jälkeenkin mitä negatiivista tulee ulkoa päin. Aina. Koska, kukaan ei elä elämääsi paremmin kuin sinä itse. Jokaisella meistä on oma elämä elettävänä ja se jää elämättä, jos keskittyy muiden elämiseen niin kovasti. Elämä on liian lyhyt ja siksi siitä pitää nauttia, omalla tavalla. Ylä-ja alamäkiä tulee aina, elämä ei mene tasaisesti, näin elo on myös mielenkiintoista eikä muutu tasapaksuksi.

Korona aikaan on kaivettava mielikuvitus syvältä ja keksittävä erilaisia uusia toimintoja, miten voidaan touhuta ja olla. Se ei mitenkään ole huono asia, se voi myös opettaa meitä ymmärtämään paremmin maailmaa. Ymmärtämään sitä, että me olemme kaikki erilaisia mutta silti samanarvoisia. Ei me muututa huonommaksi vaikka uskontomme olisi mikä tai ihon väri toinen. Olemme ihmisiä, kauniita ihmisiä. Eri asia on sitten se, miten näitä kauniita asioita alkaa käyttää hyväksi ja omaksi aseeksi. tehdään yhteistä hyvää, nyt kun sitä hyvää tarvitaan.

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Lue myös:

Takki farkkujen jämistä