Tuunaa paitasi
12
Paitojen tuunaaminen on aika hauskaa puuhaa, hyvin pienillä muutoksilla saa vanhan paidan ihan uuteen kukoistukseen. Tuunaa paitasi oman maun mukaan tai tuunaa joksikin ihan muuksi. Tähän postaukseen olen kerännyt muutamia idoita, joita olen kokeillut vanhoihin paitoihini. Lisää on luvassa kevään aikana. Nämä paita tuunaukset ovat minulla sellainen juttu, jota tykkään tehdä todella paljon. On hauska nähdä aina miltä paita lopultaan näyttää kun siihen lisää jotain tai muuttaa jotain tai ottaa jotakin pois.
Lähdetään siis katsomaan mitä ja miten voidaan muuttaa paita ihan toisen näköiseksi ja itselle toimivammaksi vaatteeksi. Useat näistä paidoista ovat olleet minulle liian pieniä ja siksi olen halunnut ne muokata. Osa toki myös vanhoja ja tylsiä. Nämä paidat ovat joko neuleita tai collegepaitoja. Jos haluaa opetella paitojen fiksausta, niin suosittelen ekoiksi materiaaleiksi juurikin näitä ihanuuksia.
Tykkään tehdä näitä koostepostauksia ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että näissä näkee kaikki ideat yhdellä kertaa. Se helpottaa paljon, ei tarvitse selata koko blogia läpi. Tokikaan ei ole kiva lukea blogia, joka on täynnä koosteita mutta välillä on kiva näitä lueskella ja laitella.
Tuunaa paitasi
Tähän postaukseen olen kerännyt kolme hauskaa ideaa mitä voit tehdä omalle vanhalle paidalle. Ehkä vähän liian pienellekin paidalle. Toisen kooste postauksen löydät täältä. Kaikki näistä paitaideoista ei välttämättä aina löydy täältä blogista mistään, vaan saatan kerätä niitä myös vanhojen tuunausten joukosta. Ei pidä hämmentyä tästä.
Ompelin aikanaan joustocollegesta itselleni paidan, jota jokin aikaa kyllä käytinkin mutta lopulta se jäi käyttämättä ja alkoi kutistua kaapissa. Joku vuosi sitten otin sakset käteen ja leikkelin paitaa hiukan ja hyödynsin samalla vanhan pitsiverhon. Näin sain paidasta sopivan itselleni. Yksi näyttävämpiä tuunauksia mitä voi tehdä vanhaan paitaan.
Ilmaisosasto on ihan oikeasti numero yksi, kun puhutaan materiaaleista. Löysin ihanan aniliininpunaisen neuleen muutamia vuosia sitten. Paita oli jonkin iakaa kovassa käytössä mutta lopulta unohtui kaappiin. Kun vihdoin löysin sen, se kertoi minulle millainen se haluaa olla ja se sai olla sellainen. Ja näin paita sain aivan uuden ulkonäön.
Myös tämän paidan tarina alkaa ilmaisosaston laatikosta. Tämä paita taas tuli mukaan puhtaasti tuunausmielessä. Jokun aikaa paita sai kyllä olla mappi Ö:ssä, sillä en ihan heti keksinyt sille käyttöä. En ennen kuin pitsiverhot jäivät käyttämättä toisessa hommassa, silloin sain ajatuksen ja paita kauneusleikkauksen.
Ihanaa iltaa kaikille!
Kun oma maailma murskaantuu
Eilen oli kova myrsky ja annoin myös oman maailmani murskaantua ympärilläni. Kun oma maailma murskaantuu, tuntuu kuin mistään ei saisi enää kiinni, kaikki vain valuu hiekkaan. En tiedä onko se tunne jotakin kriiseilyä, vai iskeekö nyt kaikki vasten kasvoja, kun tilanteet rauhoittuu? Olo on sellainen, että haluaisin sukeltaa omaan pieneen maailmaan piiloon kaikelta ja olla siellä niin pitkään kuin tarve vaatii. Mutta valitettavasti perhe tarvitsee minua, työssä tarvitaan minua. En voi piiloutua, vaikka miten haluaisiankin. Vai voisinko sittenkin?
Aina ei voi olla se, joka järjestää, joka tukee, joka on se vahva tukipylväs joka seisoo tukevasti kiinni juurissaan. Varsinkin jos joku nakertaa niitä juuria koko ajan irti ja lopulta oma itsetunto on murskattu pieniksi palasiksi ja heitetty virtaavaan jokeen. Kun olet myös tunteva ihminen, et mikään robotti. Mutta kun odotukset on juuri päinvastaiset.
Syysmyrsky pysäytti ja antoi ajatuksia, avasi tuuliset ovet auki ja heitti minut suoraan myrskyn silmään. Ukkosen pauke ja salaman avatessa taivaan todellisuus iski niin lujaa vasten kasvoja, ettei sitä päässyt pakoon ollenkaan. Nyt kun maailma tyyntyy ympärillä, oma sisin kuohuu.
Kun oma maailma murskaantuu
Millä tavoin maailma on murkaantunut? Siihen on monta erilaista syytä, pieniä puroja, joista on kasvanut suuri joki ja se joki virtaa kovalla vauhdilla moneen suuntaan. En tahdo millään saada oikeasta laidasta kiinni ja saada jokea hetkeksi hiljentymään tai parempi olisi, jos se hetkeksi pysähtyisi. Olen joen keskellä virran vietävissä, sinkoan sinne tänne osuen välillä rantatöyräille, satuttaen itseni voimakkaasti.
Miksi kuvittelen, että maailmani murskaantuu?
Kevään aikana on tapahtunut niin paljon asioita, jotka ovat vieneet voimat ja mitä kuohuntaa on perheessä, se tietenkin verottaa oman osansa. Todella paljon negatiivista, joka on pyyhkinyt iloisen ja energisen Melissan pois ja tilalle on tullut aavemmaisen vakava ja surullinen Melissa. Sellainen, joka minä en oikeasti ole.
- Olenko tarpeeksi hyvä äiti? Teenkö työni tarpeeksi hyvin? Olenko hyvä puoliso? Annanko tarpeeksi tilaa virheille? Tekeekö se minusta huonon, jos en ole kaikessa mihin ryhdyn aina hyvä ja tee kaikkea täydellisesti?
Minulla ei ole haluja olla kaikessa paras, silti joka kerta soimaan itseäni todella paljon, jos en ole suoriutunut asioista täydellisesti, joskus tunteettomasti. Tunteilla kun ei ole oikein sijaa, jos haluaa saada täydellisen tuloksen. Miksi kirjoitan näin ja kerron teille, ettei kaikki ole nyt kauhean hyvin? Koska se helpottaa omaa oloani, saan purettua jonnekkin ja ehkä löydän tätä kautta myös takaisin pikku hiljaa sinne missä minun paikkani on. Ehkä arjen harmaus saattaa raottaa hiukan verhoaan ja saan ihanan auringonsäteen ohjaamaan minua eteen päin.
Elämä tuo ja se ottaa, joskus vaan se ottaminen on enemmän esillä kuin tuominen ja saaminen.
Mukavaa alkanutta viikkoa!