Jättineule ja kelsiliivi
10
Mikään ei auta kylmyyteen niin paljon kuin lämmin jättineule ja kelsiliivi, tavallaan kyse siis mekosta, lämpimästä hiukan over size -mallista. Suoraa ja helppoa neuletta ja sen kanssa ah, niin lämmin kelsiliivi, itse tehtynä tietenkin ja parastahan tässä on se, että liivi on tehty tilkuista ja vanhasta vyöstä. Syksy on kietonut meidät viileään syleilyyn ja pois ei niin vain pääse, ei vaikka miten yrittäisi pitää kiinni kesästä ja sen ihanasta lämmöstä.
Kylmyys kietoo jäätävät kätensä ympärilleni ja mikään vaate ei tullu riittävän karkoittamaan kylmää syleilyä. Ei tee mieli mennä ulos, vaan on kova halua käpertyä lämpimien peittojen alle nauttimaan lämpimän teen tuomasta turvasta. Tulee syvä haikeus ja apea mieli kolkuttaa oveen. Tästä se alkaa, pitkä ja kylmä talviaika. Pakko alkaa miettiä, että mikä voisi lämmittää sekä mieltä, että kehoa, apuun on kutsuttava joka tytön paras kaveri Pinterest. aika nopeasti kun selailee kuvia alkaa ajatus saada muotoa. Mikään ei lämmitä niin paljon kuin ihanat värit, syksyn kauniit murretut värit ja tietenkin myös selainen minkä sisälle on ihana kääriytyä lämpimään. Siinä se siis oli, jättipaita langasta. Mikä mahtava tekosyy laittaa Netflix päälle, otaa hyvä asento sängyltä, puikot käteen ja aloittaa maraton.
Jättineule ja kelsiliivi
Tämän ihanan neuleen ohjeen löydät helposti Suuri käsityö-lehti 1/2013, tee samasta lehdestä myös jättipipo, niin pysyt todella hyvin lämpimänä. Pipo tietenkin valmistuu helposti ja nopeasti jämälangoista. Näin saa niin ihanan lämpöiset syysasut, itse tekemällä. Vähän hauskuutta mukaan, väriäkään ei tarvitse pelätä, mitä värikkäämpää, sen piristävämpää. Värit hoitaa meidän mielenterveyttä hyvin, väreillä voi säädellä omaa mielialaa aika helposti.
Rakastan niin paljon värikkäitä vaatteita ja syksy tuo tullessaan minun kaikki lempivärisävyt, syksyn ruskan, ihanat murretut värit. Ne luovat lämpöä ympärilleni, jota tarvitsen koko kylmän ajan, tarvitsen muiston kesästä ja murretut lämpimät värit tuovat sen kotiini, päälleni, ympärilleni.
Asuun valitsin myös tilkuista tehdyn tuubihuivin, johon olen virkannut jämälangoista kukkia sekä jalkaan vetaisin ihanat Kierrätyskeskuksen löydöt, saapikkaat…Niin ihanat ja sopivat hyvin tähän minun asuuni.
Tee itse kelsiliivi
Minun liivi on tehty jämistä, minulla oli yksi iso osa, johon ompelin yläosaan sekä etukappaleelle jatkopalat ja muista paloista sain väännettyä vielä taskutkin. Koska vyö tässä on paksua nahkaa, suosittelen kaikille, että tekee nahkaan tarpeeksi monta reikää ja ompelee käsin villalangalla vyön kiinni liiviin.
Tee näin:
- Piirrä soikion muotoinen sapluuna kädentieksi. Pituus 21 cm ja leveys 11 cm. Muokkaile vielä sovittaessa jos tuntuu liian kireälle. Merkkaa keskikohta.
-
Merkkaa koko kappaleen keskikohta. Mittaa sen jälkeen niskasta 8 cm alaspäin. Merkkaa kohta.
-
Kädenteiden väli on yhteensä 40 cm.
-
Aseta sapluuna niin, että sen keskikohta on noin 20 cm päässä koko kappaleen (liivin) keskikohdasta molempiin suuntiin.
-
Piirrä kädentie.
-
Tarkista mitat ja leikkaa.
-
Sovita ja muotoile leikkaamalla.
Ihanaa viikkoa kaikille!
Pääkallosaaren aarteet
Halloween lähestyy ja erilaiset otukset kaivautuvat piiloistaan esiin. Pääkallosaaren aarteet vielä odottaa löytäjäänsä, tarinat kertovat hurjia legendoja siitä, että tämä saari piilottaa uskomattomia salaisuuksia uumeniinsa. Kukaan ei vain uskalla sinne mennä, ei kukaan. Kukaan ei oikeastaan ole edes sinne löytänyt, se on piilossa ja tulee esiin vain niille, jotka tähän salaiseen saareen uskoo. Muilta saari pysyy piilossa, ikuisesti.
Tarina myös kertoo, että halloweenina kun sumu laskeutuu merelle, kuuluu kammottavaa ulinaa joka puolelta. Silloin ei kannata mennä laivan kannelle katsomaan mitä tapahtuu, sillä kuolleet nousevat haudoistaan ja vie jokaisen mukanaan, joka uskaltaa kannelle katsomaan mitä ulkona tapahtuu. Sanotaan myös, että nämä kuolleet voivat johdattaa Pääkallojen saarelle, mutta he eivät sieltä enää palaa. Pelottavaa…
Pääkallosaaren aarteet
Oikeasti? Meillä ei vietetä halloweenia, vaan suomalaista kekriä, sadonkorjuujuhlaa. Toki kekrinäkin pukeudutaan naamiaisasuihin ja nautitaan herkkupöydän antimista. Minusta kekri on jotenkin paljon mielenkiintoisempi juhla mitä on halloween. Mutta koska meillä paljon vietetään halloweenia töissä, niin jonkin verran tulee myös aiheeseen liittyvää tehtyä, kuten nämä Pääkallosaaren korvakorut.
Tarvikkeet:
- pääkallon mallisia helmiä (Sinelli)
- värillisiä sulkia (kirppareilta)
- pikaliimaa
- koruosia, kuten korvisosia (Kierrätyskeskus)
Ohjetta ei valitettavasti ole, en ole koskaan oppinut korun osien nimiä, joten ohjeiden teko on hankalaa. Ehkä sellainen kuvaohje olisi ehkä jossakin kohtaa järkevää tehdä, vai mitä? Mutta uskoisin, että jokainen osaa yhdistellä eri koruosia toisiinsa ja saada näin näyttävät korut halloweeniksi.
*****
Ehkä on kuitenkin hyvä, että jotkin asiat pysyy siellä sumuverhon takana, eikä kaikkia salaisuuksia löydetä noin vain. Ovi kuolleiden maailmaan pysyy suljettuna ja näin elävät voivat rauhassa nauttia elämästään ilman kiukkuisia aaveita. Vai onko kaikki aaveet kiukkuisia? Sitä emme tiedä. Kerran vuodessa erilaiset otukset pääsee mukaan elävien elämään ja juhlimaan yhdessä tätä halloween juhlaa.
Itselleni kekri on tärkeämpi, sillä se on nimenomaan juhla, jossa juhlitaan satoa, mitä maa meille antaa, nautitaan hyvästä satoruoasta ja ystävien tuomasta seurasta. Lauletaan ja nautitaan elämästä. Juhlitaan äiti maata ja sen antimia. Juhlitaan luontoa ja sen moninaisuutta ja eläimistöä. Kunnioitetaan elämää sen monessa muodossa. Sitä on kekri.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!