Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
2
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua, mutta farkkupaita ei suinkaan ole tämän asun ainoa vaate, jolla on tarina. Pitsihameen tein vuonna 2014, t-paita on mieheni vanha ja farkkupaita löytyi Krakovan Thrifty-second hand -liikkeestä. Tähän kesäpäivään mahtui myös Helsingin kirpputoreja ja lounas Hietalahden kauppahallissa.
Krakovan kirppislöytö osaksi kesäasua
Minusta parhaat asut eivät välttämättä synny vaatekaupassa. Ne syntyvät silloin, kun vaatteilla on historiaa. Tässä kesäisessä asussa on mukana kolme aivan erilaista tarinaa: vuonna 2014 itse tekemäni pitsihame, mieheni vanha t-paita ja viimeisimmältä Krakovan-matkalta löytämäni farkkupaita.
Farkkupaita löytyi Thrifty-nimisestä second hand -liikkeestä Krakovan Podgórzesta, Kalwaryjska-kadulta. Se oli yksi niistä paikoista, joihin halusin Krakovan-matkalla tutustua. Kalwaryjska on kiinnostava kohde myös second hand -shoppailijalle, sillä kadun varrella ja lähistöllä on useita käytettyjen vaatteiden liikkeitä. Ja tämä farkkupaita pääsi heti mukaan Suomeen.
Kolme vanhaa vaatetta, yksi kesäinen asu
Pitsihame on yksi niistä vaatteista, jotka muistuttavat minua siitä, miksi itse tekeminen kannattaa. Tein sen vuonna 2014. Yksitoista vuotta myöhemmin se on edelleen käytössä. Se on aika hyvä mittari vaatteelle.
T-paita puolestaan on mieheni vanha. Farkkupaita on ostettu käytettynä Krakovasta. Kun nämä yhdistää, lopputuloksena on kesäinen asu, vaikka yksikään sen pääosista ei ole uusi. Juuri tästä pidän second handissa ja vanhoissa vaatteissa.
Vaatteen ei tarvitse olla uusi ollakseen kiinnostava. Vanhassa vaatteessa kiinnostaa usein juuri se, mitä uudesta vaatteesta ei vielä tiedä: mistä se on tullut, kuka sitä on käyttänyt ja millaisen elämän se saa seuraavaksi.
Tämä liittyy vahvasti myös omaan tapaani ajatella tekstiilejä. Puhun tekstiiliarkeologiasta, koska minua kiinnostavat vaatteiden materiaalit, historia, valmistaminen ja ennen kaikkea se, mitä niille tapahtuu ensimmäisen käyttökerran jälkeen.
Krakovan Thrifty toi asuun uuden tarinan
Thrifty jäi mieleeni erityisesti siksi, että se sopi hyvin siihen second hand -kierrokseen, jonka teimme Podgórzessa. En etsi käytettyjen vaatteiden liikkeistä välttämättä tiettyä merkkiä tai tämän hetken trendivaatetta. Katson vaatetta materiaalin, mallin, kunnon ja mahdollisuuksien kautta.
Joskus vastaan tulee vaate, jonka kohdalla tietää heti: Tämä lähtee mukaan. Farkkupaita oli juuri sellainen. Nyt se kulkee kanssani Suomessa ja on osa asua, jossa yhdistyvät itse tehty, vanha ja käytettynä ostettu. Se on minusta paljon kiinnostavampaa kuin se, että koko asu olisi ostettu yhdestä kaupasta uutena.
Kesän viimeiset kirppiskierrokset Helsingissä
Eilen oli puolestaan vuorossa tämän kesän viimeinen shoppailukierros tai ainakin sellainen oli tarkoitus. Kävin Bella-kirppiksellä, Moody Mondayssa ja Fidan UFFissa. Kirpputorikierros on minulle vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä vastaan tulee. Ja joskus paras löytö ei edes ole se, jonka ostaa, vaan ajatus, jonka saa mukaansa. Tällä kertaa päivä jatkui Hietalahteen.
Hietalahden kauppahalli kaipaisi enemmän elämää
Hietalahden kauppahalli on yksi Helsingin kiinnostavista vanhoista rakennuksista. Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema halli valmistui vuonna 1903, ja se on toiminut kauppahallina alusta lähtien.
Hallin historiaan mahtuu monia vaiheita. Perinteisen elintarvikekaupan lisäksi siellä on toiminut muun muassa luomuhalli sekä antiikki -ja taidehalli. Nykyisin Hietalahden kauppahallia on kehitetty ravintola -ja kahvilahalliksi.
Ja juuri siinä on mielestäni sekä sen viehätys että pieni harmitus. Rakennus on upea, mutta kaikki tila ei tällä hetkellä tunnu olevan kunnolla käytössä. Ravintoloitakaan ei ole kovin montaa, joten suuri hallitila tuntuu paikoin yllättävän tyhjältä.
Minusta Hietalahden kauppahalli ansaitsisi enemmän elämää. Olisi hienoa nähdä koko historiallinen tila täynnä pieniä ravintoloita, kahviloita, ruokatuottajia ja ihmisiä, sellaista hallitunnelmaa, johon tämä rakennus olisi täydellinen.
Myöhäinen lounas Ravintola Piilossa
Tällä kertaa menimme syömään Ravintola Piiloon. Piilo tarjoaa italialaista makumaailmaa historiallisessa Hietalahden kauppahallissa. Ravintolan valikoimassa on muun muassa pastoja, pizzoja ja muita italialaishenkisiä annoksia. Piilossa järjestetään myös viikonloppubrunssia.
Minusta tällaiset paikat ovat parhaimmillaan silloin, kun ympärillä oleva rakennus saa olla osa kokemusta. Ruoka, vanha rakennus, kesäinen Helsinki ja kirppiskierroksen jälkeen päälle puettu asu, siinä oli aika täydellinen yhdistelmä.
Vanhalla vaatteella voi olla monta elämää
Ehkä juuri siksi pidän second handista ja vanhoista vaatteista. Uusi tarina ei aina tarvitse uutta vaatetta. Se voi syntyä vuonna 2014 tehdystä pitsihameesta, miehen vanhasta t-paidasta ja farkkupaidasta, joka löytyi Krakovan Thriftystä.
Ja seuraavana päivänä sama ajatus jatkuu Helsingin kirpputoreilla. Vanhat vaatteet eivät ole menneisyyttä. Ne ovat materiaalia seuraavaan tarinaan.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuinspiraatioita:
Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
Minun seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan ja oikeastaan mikään mitä suunnittelimme kesälomaksi ei toteutunut. Sää oli se kaikkein suurin syy sille, miksi jouduimme muokkaamaan lomaa toisenlaiseksi ja moni asia jäi tekemättä. Silti loma on ollut todella antoisa, vaikka tuntuu sille, että olen vain nukkunut ja syönyt.
Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
Lomani alkoi juhannuksen jälkeen heti, joten tavallaan lasken myös juhannuksen mukaan omaan lomaani, näin saan ”lomapäiviä” enemmän kuin sen seitsemän viikkoa. Se onkin se syy miksi jään lomalle heti juhannuksesta. Ensimmäiset kaksi viikkoa tosiaan valehtelematta meni siihen, että vain nukuin, ompelin ja söin. Kauhean lämmintä ei ollut ja vettäkin satoi niskaan koko ajan. Keskityin Söpöön ja lenkkeilin hänen kanssaan paljon. Pitkiä lenkkejä ja oleskelua. Se teki tosi hyvää.
Tekstiiliarkeologia alkaa
Tuon kahden viikon aikana aloin siivota myös räjähdystilassa olevaa työhuonettani, tosin se on edelleen todella sekainen ja siivottavaa on ja paljon. Mutta tärkeintä oli aloittaa edes ja saada isoin osa kaappiin ja samalla aloittaa projekti, josta olen erityisen innoissani, nimittäin tekstiiliarkeologia. Sen tiimoilta olen saanut vaikka ja mitä aikaan.
Söpö pelkää mökkiä
Söpö rakastaa olla mökillä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Mutta kesällä ei. Söpöä ei saa ulos millään ja siihen syy on villieläinten hajut sekä punkit. Joten meidän mökkeily meni siihen, että minä olin Söpön kanssa kotona ja mies lähti mökkihommiin. Kaksi kertaa olin mukana, ekana kertana kaksi yötä ja toisena vain päivän, joka meni kovassa stressissä, kun Söpö vain itki.
Ruoholahdesta vesibussi Suomenlinnaan
Tämän kesän aikana on kokeilu Ruoholahdesta meriteitse Suomenlinnaan ja pakko sitä oli testata. Sää oli kolea mutta reitti oli hieno. Toivon todella, että tuo reitti säilyisi, meinaan on se hienoa päästä täältä meiltä suoraan Suomenlinnaan vesibussin kanssa. Saarille oli tänä kesänä tarkoitus retkeillä enemmänkin, mutta lopulta kävimme vain Suomenlinnassa.
Esikoinen kävi nopealla vierailulla
Esikoinen tuli kumppaninsa kanssa loppu kuusta nopealle vierailulle. Olimme hotellina kun kävivät katsomassa Lenny Kravitzia. Käytiin koko porukka ensin Farossa syömässä ja sen jälkeen Kirrettiin meidän asuinaluetta vähän enemmänkin. Oli kivaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Kesän kohokohta Krakova
Tänä kesänä oli suunnitelmissa Yyteri ja sinne ihan autolla. Autoa ei saatu ajoissa siihen kuntoon, että siinä olisi voinut nukkua ja oleskella, joten vaihdoimme mökkiin. Lopulta mökkejäkään ei saatu ja mietimme telttaa. meidän teltta on aika pieni. Pitäisi olla kahdenhengen mutta ei sinne kaksi mahdu, joten luovuimme koko hommasta ja ostimme lentoliput Krakovaan.
Krakovan reissu oli tällä kertaa puhtaasti ostos -ja lepäilyreissu ilman turistikohteita. Uimista ja paljon kävelyä. Reissu menikin todella nopeasti ohi. Mielelläni olisin voinut viettää Krakovassa pidempäänkin, mutta onneksi edes sen verran, että jäi hyvät fiilikset. Lämpöäkin siellä oli 30 astetta, vaikka yhtenä päivänä tulikin vettä niskaan kohisten. Vain hetken.
Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan
Tänä kesänä suunnitelmat eivät menneen niin kuin piti, mulla ei esimerkiksi ole sitä polkupyörääkään. Pojan pyrää ei voi korjata, se on aivan rikki ja uutta en ole saanut aikaan ostaa. Joten pyöräretket ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Road tripit myös, koska autoa ei saatu laitettua tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta tärkeintä on se, että sain levättyä kunnolla ja ommeltua. On ollut kiva nähdä miten innoissani olen ollut tuosta tekstiiliarkeologia -projektista ja miten paljon olen tähän mennessä saanut materiaaleja ”tuhottua”.
Arki alkaa ensi viikolla ja uudet tuulet puhaltaa sielläkin. Nimittäin pääsette seuraamaan meidän vyön kiristystä. Meillä on iso matkasuunnitelma tiedossa ja sitä ennen on säästettävä, että suunnitelma toteutuu ja minä en ole mikään säästelijäs ihminen, joten saa nähdä mitä siitä hommasta oikein tulee. Tarkoittaa siis sitä, että second hand -shoppailut jäävät. Ompelut ja neulomiset tietenkin kuuluu arkeen, koska materiaalia on paljon kaapeissa.
Joten mielenkiinnolla jään itse odottamaan mitä kaikkea saan aikaan ja miten reagoin siihen, ettei kirppareille tule mentyä. En kuitenkaan kiellä itseltäni sitä, koska silloin homma epäonnistuu. Ihanaa kun olitte tämän kesän meidän mukana. Ensi viikosta lähtien blogi alkaa vähitellen palamaan normaaliin rytmiinsä, eli päivittyy kolme kertaa viikossa. Mutta siis vähitellen siirryn siihen rytmiin.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Millaisia fiiliksiä kesäloman päättyminen on tuonut muina vuosina: