Kun harmittaa, lähde kävelylle
4
Kun syksy kutittaa nenua ja moni asia harmittaa, ei vain se, että syksy on koittanut. Työ muuttuu taas toisenlaiseksi, tästä saimme keväällä jo maistiaisia. Siitä huolimatta en osannut varautua tällaiseen mitä tuleman pitää. Ja ei, en ole jäämässä työttömäksi, ihan muista asioista on kyse. Muutos, jota en kykene hyväksymään on tulossa. Mutta jos se harmittaa niin paljon kuin se harmitti, niin kannatti lähteä kävelylle.
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Viime viikolla oli ihanan aurinkoista vielä illallakin ja koska olen ollut pitkään kuin viulunkieli, mies halusi viedä minut kävelylle syksyiseen Helsinkiin. Minä olen aina tykännyt Jätkäsaaresta, sekä Kalasatamasta, mutta koska käyn useammin Kalasatamassa niin mies veikin minut kävelylle Jätkäsaareen. Samalla reissulla kävimme myös iltapalalla ja viinilasillisilla Ruoholahden puolella. Teki kyllä niin hyvää hengailla ihan kiireettömästi. Kävellä ja kuvata, katsella minne voisi haluta joskus muuttaa, kun nuorimmainen lähtee opiskelemaan.
Kovasti mietin taas, että mitä haluan tehdä isona ja sen tiimoilta olen näpytellyt työhakemuksia uutterasti. Saa nähdä minne minun tie taas vie, vai viekö mihinkään. Olenko jäänyt jumiin tähän yhteen näkemykseen, vai voiko joku tarjota jotakin uutta ja mielenkiintoista. Harkitsen vakavasti myös vaihtoa toiseen maahan. Työni kautta siis. Mutta saa nähdä miten tieni alkaa muodostua, mukulakivi kerrallaan.
Kävely auttaa moneen asiaan
Oikeastaan mikä tahansa ulkoilu auttaa parantamaan mieltä ja tuomaan uudenlaisia näkökantoja ajatuksille. Kävelimme ristiin rastiin Jätkäsaarta ja mietimme missä vaiheessa kannattaa laittaa asuntohakemus vetämään. Olen tosiaan kaupunkilainen ja vaikka täällä Helsingin maalla on ihan kivaa ja luonto lähellä, niin kaipaan juuri kaupungin sykkeeseen. Sieltäkin on lyhyt matka kuitenkin luonnon syliin jos niin haluaa.
Kun muutettiin Helsinkiin, pyöräilimme paljon pois päin kaupungista, mutta nyt kun täällä on asunut pidempään, niin olen alkanut kaivata toisenlaista olemista. Haluan, että kaikki on lähellä ja on helppo liikkua julkisilla. Täältä kun kestää tulla iäisyys. Kaupunkilaisen valituksia siis. Mutta vielä odottelemme, että poika käy yläasteen tässä koulussa ja kun lähtee opiskelemaan, asuisimme silloin Jätkäsaaressa. Ehkä kaikki vielä selviää, toivottavasti.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Neulottu shortsiasu
Neulottu shortsiasu on minulle jostain syystä tärkeä työ. Tunnen jollain kummallisella tavalla, että tämä työ on käännekohta elämässäni. Mihin suuntaan sitten ikinä tieni tulee johtamaan, niin tämä asu muistuttaa minua siitä. Mutta vaikka se olisi se käännekohta, niin emme jää nyt pohtimaan sitä tässä sen enempää vaan mietitään jotakin muuta.
Neulottu shortsiasu
Kun muutin Helsinkiin takaisin 2012, niin ostin aika paljon Lankamaailmasta lankoja, sellaisia valmiita kilon pusseja ja tämä lanka oli yksi sellainen. Tästä onkin valmistettu aika valtavasti vaatteita. Lähinnä paitoja. Mutta myös huiveja ja pipoja. Lanka on hyvin riittoisaa ja vieläkin jäi monta kerää käyttämättä, vaikka kuvittelin, ettei lanka riitä. Mutta riitti se ja jäi ylikin. Niistä sitten seuraavaksi jotakin kivaa olisi vielä tehtävä. Mutta katsotaan mitä.
Tähän shortsiasuun käytin siis Cewec Delano -lankaa. Lanka sisältää 80% akryylia, 10%villaa, 5% mohairia ja 5% Alpakkaa. Lanka on hyvin ohutta, 3mm puikoilla neuloin asun, toki jos haluaa tiiviimpää, niin sitten kannattaa neuloa 2-2,5mm puikoilla. Itse halusin hiukan hahtuvan näköisen ulkonäön, niin isommat puikot toimi paremmin.
Mitään ohjetta minulla ei ollut, vaan otin mittoja ja mallia omista ommelluista shortseista. Paita taas on helppo tehdä ihan vain laatikon malliseksi. Hihoihin halusin volyymia, niin lisäsin resorin jälkeen joka silmukan väliin yhden uuden silmukan. Näin sain hihoista hiukan pallomaiset. Näin sain oikein söpöt asun, joka lämmittää varmasti kylmällä kelillä kotosalla.
After Ski -shortsiasu Zakopaneen
Kun neuloin pukuani, niin matkasin useamman kerran Zakopanen kaupunkiin, Tatravuorten laskettelurinteisiin. Päivän uutteran laskettelun jälkeen on ihana riisua laskettelukamppeet pois ja pukea after ski -asu päälle, sytyttää tuli takkaan ja nauttia lämmintä kaakaota ja lämmitellä takan edessä. Muistella päivän ihanaa hiihtoretkeä ja odottaa seuraavan päivän uusintaa. Kun lämpö valtaa kehon, voikin jo tepastella ison ikkunan eteen katselemaan tatravuorien ääriviivoja ja katsella Zakopanen valoja.
Täytyy sanoa, että kaipaan Puolaan kovasti. Kaksi vuotta poissa rakkaasta maasta, niin fiiliksetkin ovat sen mukaiset. Ja seuraavaksi kun nään rakkaat Tatravuoret, on kesä, koska haluan seuraavaksi vaeltaa siellä, en lasketella. Mutta tosiaan kun neuloin asua, näin vain Tatravuoret silmissäni.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: