Voihan tietokone
10
Argh, voihan kilin kellit sanon minä. Tässä on nyt jonkun päivän säädetty tietokenasioiden kanssa. Tämä ei nyt mennyt niin kuin piti mutta luulen, että tätä nauretaan ensi jouluna makoisasti. Tällä hetkellä naurun aihetta ei ole, kun kohta kuulette, että mitä on tässä oikein tapahtunut, niin pudistatte vain päätänne ja sanotte, voi voi sitä Melissaa taas.
Voihan tietokone
Oma tietokoneeni on ollut murheen kryyni jo pidemmän aikaa. Kone on jouduttu ostamaan vuonna 2018 ja sen jälkeen siihen tehtiin kaksi vuotta sitten iso remontti, koko sisuskalusto vaihdettiin uuteen kaksi kertaa ennen kuin tajuttiin, miksi se meni hajosi. Korjauksen kustannus oli vajaa 1000 euroa mutta halvempi kuin uusi kone. Noh, kesällä tietokone alkoi sekoilla urakalla ja vaikka mitä tehtiin se lopulta viikolla sitten sanoi sopimuksensa kokonaan irti ja ei kun uuden koneen ostoon. Kirjoittelen tätä postausta nyt uudella koneella ja kyllä tämä vaatii isoja muutoksia itsessäni, sillä en tykkää koneesta yhtään.
Joka tapauksessa, päätimme vielä vanhan koneen kohdalla palauttaa sen oletusasetuksiin, että jos sillä vielä voisi edes pelata. Sehän siis palautui ja sillä voi tehdä asioita, ei toki samoin mitä ennen ja on erittäin kankea, joten someiluun se ei enää sovellu mutta pelit toimii vielä hyvin, joten pelikoneeksi se sitten jää. Mutta siis kone toimii kuitenkin ja sen kanssa voisi kyllä hyvinkin pärjätä vielä, mutta ei ole kiinnostusta alkaa sitä enää tämän enempää laittamaan kuntoon. Eli uudella laitteella mennään. Tämän pitäisi olla parempi versio tuosta vanhasta….Ei se siltä kyllä tunnu.
Miksi tietokoneet ovat niin hitsin rumia?
Niin miksi? Olisin halunnut koneen, joka sopisi minulle. Siis ulkoisestikin, ei vain sisäisesti. Miksi näiden laitteiden pitää olla niin kammottavan rumia? Mieheni esitti väitteen, että koska naiset yleensä ostaa omenaa, mutta sekin on aivan susiruma. En ole yhtään nättiä omenaa vielä nähnyt. Joskus on ollut ihan kivoja värejäkin mutta nykyään löytyy lähinnä musta ja hopea. Kuin katsoisi ulos ikkunasta, kun lähes kaikki autot on saman sävyisiä. Joo, tosiaan purnaan tästä, koska koneiden rumuus häiritsee minua.
Toki aina sanon, että pitää nähdä kaikessa myös kaunista, mutta vedän tähän sen rajan. Olisi paljon kivempi ottaa kone esiin ja alkaa hommiin, jos se olisi miellyttävämmän näköinen. Nyt kone ulvoo hopeana ta mustana nuotin vierestä niin, että silmiin sattuu. Kyllä, mulla on asenneongelma näitä koneita kohtaan. Kerrankin löytyi minustakin tällainen puoli… Jaksanko katsoa uutta mustaa konetta joka päivä? En, se pysyy piilossa silmistä ja toivottavasti muistan aina välillä ottaa sen esille.
Ai niin, puleimissä on kyllä sama ongelma, mutta onneksi niihinkin saa välillä ihan nättejä kuoriakin. Nekin pakkaa kyllä olemaan aika kauheita…Joo, joo…Mulla on asenneongelma!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Värikäs kirppariasu
Värikäs asu antaa aina käyttäjälleen energiaa, varsinkin kun oppii käyttämään värejä oikein. Vaikka värit olisivat kevään väripaletista, voidaan niitä ihan hyvin käyttää näin syksylläkin. Syksyn murretut värit löytävät yleensä tiensä käyttööni kun ruska alkaa vallata ympäristöä ja sade tanssii ikkunan takana.
Värikäs kirppariasu
Jälleen kerran koko asu on kirpparilta ja jakku on se, jonka ympärille rakentui koko asun väripaletti. Jakku on esitelty blogissani aikaisemminkin ja jakku löytyi kolmen muun vaatteen kanssa Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Jakun voi yhdistää vaikka kaikkien kolmen löydön kanssa mutta myös erikseen ja siksi olen tällaisen pikkuruisen asupostaus -sarjan päättänyt teille aikanaan rustata. Ensi kesänä pääsette näkemään kaksi muuta asua, sillä ne ovat aivan liian kesäiset esittelyyn nyt.
Asu:
- Jakku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Kauluspaita: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Housut: UFF, 1€
- Kengät: UFF, 1€
- Laukku: Kierrätyskeskus, 4€
Pääset tutustumaan postaukseen, jossa esittelen nämä neljä vaatetta, jotka löysin ilmaisosastolta keväällä alla olevasta linkistä.
Tämä löytö on minulle ollut monin tavoin tärkeä ja muistuttaa minua tilanteesta, josta selvisin haavoin, mutta selvisin kuitenkin. Siksi joistain vaatteista tulee merkityksellisiä, sillä ne kuvittaa tiettyjä vaiheita elämässä.
Kaksi seuraavaa asua vasta ensi kesänä
Koska kaksi muuta asua on niin kesäisiä, niin julkaisen kuvat vasta ensi kesänä. Joskus asiat esitetään vähän myöhässä. Välillä kun kuvittelen, että minulla on niin paljon asiaa, että osa jää kertomatta silloin kun ne pitäisi kertoa. Siksi kahden vaatteen esittely on täällä jäänyt ja jäänyt. Mutta onneksi on aina seuraava kesä. Tähdätään siihen.
Niin kuin tuossa jo ylempänä kerroin, niin neuleesta on jo oma postauksensa ja sen postauksen voit lukea alla olevasta linkistä.
Minulla on sellainen hassu juttu, että aina kun päälläni on kirppislöytöjä ja tuunattuja vaatteita, niin jotenkin itsevarmuus on tapissa. Se ei ole sama silloin, jos päälläni on vaatteet, jotka on ostettu uutena kaupasta. Tämä fiilis on aina vain silloin, kun päälläni tosiaan on jotain muuta kuin uutuutta hehkuvaa vaatetta, jotenkin häpeän sitä, että päälläni on uutta.
Syytä siihen en tiedä, miksi näin on ja parastahan on se kun pääsen Lumppumaakarin ekstaasiin, joka taas tarkoittaa sitä, että koko asu on tuunattua ja kirpparilta löydettyä. Sellainen asu nostaa itsetuntoani paljon. On niin kiva sanoa kun joku kysyy vaatteistani, että se ja se on kirpparilta ja se ja se on oman kädentaidoilla tehty.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: