Auringonpistos ja lämpöuupumus
10
Miltä tuntuu auringonpistos ja lämpöuupumus? Voin sanoa, ettei kovin kivalle. Oltiin lauantaina nuorten kanssa retkellä Turussa ja sanoin jo heti kun päästiin junasta, että meikälle tulee auringonpistos, mutta että vielä lämpöhalvauskin. Selvisin lopulta hengissä, vaikka eilen ei siltä tuntunut ollenkaan.
Auringonpistos ja lämpöuupumus
Lauantai oli kaunis päivä, lämpöä Turussa oli 28 astetta ja ilma oli kostea ja painostava. Meillä oli kohteena Turun Luostarinmäen museo, joka tunnetaan myös nimellä käsityöäismuseo. Ainakin meidän ikäiset, jotka siellä koulun kanssa aikanaan kävi. Olenkin ollut siellä viimeksi 80 -luvun alussa, joten koko ulkomuseo on muuttunut kovin. Paljon uutta tietoakin tuli ja nuoret tykkäsi pyöriä siellä paljon. Ja sain jokaisen ostamaan piparminttua, sillä ne olivat oma lapsuuden herkku kun mentiin Luostarimäen museoon, niin niitä piti ostaa aina.
Tein vähän muistakin ostoksia kuin vain piparminttua, ostin pari iso korttia, korvikset sekä avaimenperän. Kun oltiin kierros tehty ja nuoret vielä tutustuneet taloihin omatoimisesti, oli aika lähteä syömään Kupittaan keitaalle. Kun vatsat oli täynnä lähdettiin tutustumaan Kupittaan puistoon. Lintuja ei ollut lammella, joten se oli nopeasti kierretty, liikennepuisto oli liian kallis nuorille, joten suuntasimme kohti Seikkistä. Mutta sielläkin vaijerilla toimiva liukusysteemi oli poissa, joten osa jäi pelaamaan korttia nurmikolle ja osa meni kastelemaan jalkansa puroon.
Sunnuntaina taistelua
Neljältä yöllä kaikki alkoi ja sain kihlautua vessan keraamisen pytyn kanssa. Ajattelin todella, etten selviä hengissä koettelemuksesta, sen verran kauheaa oli. Ei pysynyt edes nielty kuola sisällä. Oliko tässä liikaa infoa? Lopulta kun katsoo aikaa taaksepäin, olisi ehkä sittenkin pitänyt vain mennä tiputukseen, olisi ehkä nopeammin päässyt jaloilleen mitä pääsin. Lopulta olin seitsemän aikaan illalla niin väsynyt, että nukahdin syvään uneen ja heräsin kymmeneltä täysin terveenä, väsyneenä, mutta terveenä.
Mitä opin tästä reissusta?
Aina pitää varautua hatulla sekä vedellä, kotona voisi juoda vielä nesteytysjuomaa. Lähdin siis reissuun ilman vettä ja ilman pääsuojaa. Aurinkosuojan olin laittanut. En tiedä mitä oikein ajattelin, etten ottanut omaa vettä mukaan. Käsittämätöntä. Minulla oli kyllä juotavaa ostettuna, mutta en sitten juonut sitä kuin junassa. Toivottavasti opin tästä nyt, että tällaisena hetkenä on muistettava myös itsensä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Maksimittainen Saana
Kesän suloisin hame on maksimittainen Saana. Mekkotehdas on muutaman vuoden ollut minulle sellainen the kaavakirja ja mekkoja on tullut kirjasta tehtyä ja varsinkin Saanaa, monessa muodossaan. Uusi kirja on myös saapunut kotiin, josta enemmän myöhemmin. Tilasin nimittäin pinon käsityökirjoja tuossa tammikuussa ja pian pitäisi nämä hankinnat esitellä.
Maksimittainen Saana
Materiaali onkin Kierrätyskeskuksen Näpräosaston materiaalitukusta ja tästä materiaalista on valmistettu kaksi mekkoa. Molemmat Mekkotehtaan kaavoilla tietenkin. Koska kangasta oli paljon, päätin tehdä tästä uusimmasta Saanasta maksimittaisen. Ja vaikka olen tällainen lyhyenläntä, niin mekko toimii silti minulla oikein hyvin. Mekossa on kaikki se mistä pidän, on ruutua, puhvihihaa ja rypytystä ja kerroksia. Helmassa paljon volyymia, joka hulmuaa kivasti tuulessa. Tunnen olevani kuin suoraan jostain satojen vuosien takaa.
Tämä mekko onkin nyt toistaiseksi viimeinen tästä Helmat -kirjasta, sillä uusi kirja on nyt työn alla ja siitä onkin tehty jo pari juttua. Toinen vain on muokattu, mutta se ei haittaa. Sen mukaan mennään mitä on materiaalia. Toiveessa olisi, että tuon uuden kirjan myötä saisin tuota jämälaatikkoa tuhottua hienosti. Hyvä alku on jo. Valitettavasti seuraavaksi pääsen ompelemaan vasta ehkä kesälomalla.
Tästä tulee ihana mekkokesä
Kaapissa on nyt paljon sellaisia mekkoja, joita olen aina halunnut, muutamia uudempiakin löytyy ja varsinkin erilaisia kokeiluja. Olen aika innoissani näkemään mitä mieltä te olette näistä mekoista, kunhan pääsen kaikki kuvaamaan. Iso osa töistä kuitenkin tullaan esittelemään vasta meidän kesäreissulla. Pääsette mukaan reissuun niin täällä blogissa kuin Instagramissakin. Muutama kirppislöytökin saadaan vihdoin kuvattua juurikin tuolla reissulla.
Ai miten niin odotan kesälomaa?
Sitä tosiaan odotan nyt, neljä viikkoa vielä ja onneksi kolme viikkoa menee hienosti leireillä, joita odotan todella kovasti. Leirit on mun työvuoden kohokohta. Pääsee tekemään paljon sellaista, mitä vuoden aikana ei pääse. Kesää odotan senkin vuoksi kovasti, sillä uudella asuinalueella on vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Pikku seikkailuja. Mutta kaikkein ihaninta on se, että voi joka päivä pukea ihania kesämekkoja päälleen. Satoi tai paistoi.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: