Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste
2
Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste ei ole mikään kovin suuren suuri, varsinkin kun on tottunut siihen, että ompelen paljon. Viime vuonna ompelin vähemmän kuin koskaan. Kaksi uutta projektia aloitin, toinen yhteisprojekti, joka oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä ja tuoda myös teidän töitä täällä esille, se kuitenkin muuttui pannukakuksi, siihen ei kukaan osallistunut, minäkin muutamalla työllä. Ylijäämäprojekti katosi muutossa ja sen tilalle tuli Rätti ja lumppu -projekti, joka on toiminnassa edelleen. Mutta katsotaan mitä kaikkea olen siis tehnyt.
Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste
Ompelu on ollut minulla jotenkin hukassa jo muutaman vuoden. En tahdo oikein saada mitään valmiiksi. Hulluinta on se, että käsityöt ovat minulla se stressin hallitsemiseen kaikkein tehokkain tapa, mutta jotenkin tuo ompelu ei vaan tahdo luonnistaa millään, edelleenkään. Mutta ei tässä ole kiire mihinkään.
Maaliskuu
- Maaliskuussa sain vihdoin valmiiksi hameen, jonka aloitin jo edellisenä vuonna, mutta homma ei vaan sujunut millään. Hassuinta on se, että hame on kadunnut muutossa aivan kokonaan, en löydä sitä enää mistään.
- Maaliskuussa innostuin tekemään somessa nähdyn videon mukaan sukkahousutuunauksen. Näistä tuli kyllä ihan ylivedot ja olenkin sanonut, että nämä ova vuoden 2025 paras varkaus ikinä. Mitä mieltä sinä olet?
- Maaliskuussa esittelin myös ihanan teddytakin, joka on tehty pienistä paloista. Leikkuujäte on ihan paras tapa tehdä tilkkuvaatteita. Tilkkuilu onkin vuoden 2026 käsityötekniikka. Eli saattaa olla, että tänä vuonna tilkkuvaatteita voikin tulla enemmän blogiin.
Huhtikuu
- Huhtikuussa ompelin pikaisen hameen itselleni. Suitsait sukkelaan ilman kaavaa. Näitä samanlaisia hameita on helppo tehdä pelkkä suora pötkylä vain ja jos haluaa, voi saumoihin laittaa myös halkioita, tässä ei ole mitään, vain suora pötkylä ja vyötärölle kuminauha.
Toukokuu
- Muutto toi esille erilaisia kankaita, joita kaapistani löytyi ja yksi sellainen kangas oli fleece, joka oli hankittu vuosia sitten pojalleni. Koskaan en siitä mitään tehnyt, ennen kuin nyt. Ja tietenkin kun kyseessä on tällä kertaa se pahisfleece, niin kirjoitin myös siitä postaukseen. Minun muut fleecet ovatkin puuvillaa.
- Toukokuussa tein myös yhden lempimekoistani, tätä mekkoa on tullut käytettyä paljon ja tulee käytettyä jatkossakin. Mekko on helppo yhdistää monin tavoin ja näin talvella siitä saa monenlaisia asuja loihdittua.
Kesä on ompelun kulta-aikaa, ainakin joskus
Kesäkuu
- Kesäkuussa ompelin nuudelipussista pussukan. Ei sen suurempaa ja pussukka on nyt hassussa käytössä, sinne sujahtaa pienet klipsit, joilla voi kiinnittää kankaan toisiinsa, vähän niin kuin nuppineulojen korvikkeita.
- Kesäkuussa ompelin itselleni aivan ihanan hameen ja siihen paidan. Näitä voi käyttää yhdessä tai erikseen. Miten ikinä tahtoo. Hame oli ensimmäinen tällainen, jonka tein ja lisää tein nyt syksyllä. Hameen malli on minun tämän hetken suosikkimalli.
Elokuu
- Elokuussa sain vihdoin esitellä topin, josta olen aika innoissani. Toppi on tehty tilkusta ja se valmistui juuri ja juuri, vuorina käytin vanhaa lakanaa. Voin luvata, että toppi on ensi kesän suosikkivaatteitani.
- Elokuussa ompelin myös ihanan mekon. Mekko on kuin suoraan Jane Austenin kirjoista. Tai ainakin melkein. Kangas on hankittu Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta.
- Elokuussa sain kuvattua myös rätti ja lumppu -projektin vaatteita enemmänkin. Toinen lempitoppini on valmistettu erikoisen mallisista kankaanpalasista, joissa erilaisia painettuja kuvioita. Tämä toppi on jotenkin todella herkkä.
- Elokuussa sain kuvattua myös hassun hameeni, josta en oikeastaan tykkää yhtään ja siksi se meneekin mökkihameeksi. En usko, että tulen tätä käyttämään täällä kaupungissa koskaan. Hameen malli on kyllä kiva.
- Elokuu toi mukanaan myös kaulupaidan, siitä on vuosia aikaa kun olen näin tarkkaan tehnyt kauluspaidan. Paljon muita paitoja tulee tehtyä, mutta ei näitä.
Syksy innosti ompelemaan enemmän tai oikeastaan yksi hame
Lokakuu
- Siirrytään suoraan lokakuuhun ja ihanaan Fibre Moodin collegepaitaan. Tätä paitaa olen käyttänyt valtavan paljon. Paita on sen verran erikoinen, että sitä pitääkin käyttää paljon. Vai mitä tuumaatte?
- Lokakuussa myös vanha ja rikkoutunut kassi muutti muotoaan ja pääsi parvekkeelle tyynyksi. Itse tykkään, entä sä?
Marraskuu
- Marraskuussa esittelin ihanan hameen, joka oli synttäriviikkoni parhaimmistoa. Tätä hametta olenkinkin käyttänyt ja paljon. Helppo yhdistellä erilaisiin vaatteisiin ja sen mukaan muuttuu tyylikin.
- Marraskuussa ompelin myös tyttärelleni saunatekstiilejä, sekä toilettepussin matkoille tai erilaiselle roinalle.
- Marraskuussa löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta liian pieniä farkkuja ja tein niistä itselleni hameen. Halusin erilaisen mitä kaapissa on, joten erilainen siitä tulikin.
Joulukuu
- Ruutuhameesta on tullut yksi suurinpia suosikkejani tässä muutaman viikon aikana. Hame on ihanan romanttinen ja se huokuu menneen ajan tunnelmaa, juuri minulle sopivaa siis.
- Joulukuussa innostuin myös jumpsuiteista ja niitä valmistin kaksin kappalein, kahdesta eri materiaalista. Toinen on enemmän lämpöpuvuksi suunniteltu ja toinen taas ihan oleskeluun sekä nukkumiseen.
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Rätti ja lumppu -projekti
Rätti ja lumppuprojekti alkoi kesäkuussa, kun vihdoin sain ompeluhuoneen jonkinlaiseen järjestykseen ja huomasin, etten tiennyt mikä kuuluu ylijäämäprojektiin ja mikä ei. Näin syntyi uusi projekti, joka kestää nyt niin kauan kuin materiaalia riittää kasseissa.
Heinäkuu
- Heinäkuussa ompelin muutamia pikkujuttuja lomalla. Yllättävän vähän tuli ommeltua, vaikka yleensä lomilla en muuta tee kuin ompelen, en nyt. Loma oli muutenkin sellainen, että olisin mielelläni pitänyt sen eri tavoin.
Syyskuu
- Syyskuussa kaivoin kasseista kankaan jämän, josta sainkin tehtyä kivan volankihameen. Volankihameet on minun suuri suosikkimalli ollut jo 80 -luvulta lähtien, joten oli aika itsestään selvää, että ompelen kankaasta sellaisen.
- Tein myös pitsiverhosta ja tilkusta ensi kesälle hauskan shortsiasun. Vielä en ole kokeillut koko asua, mutta eiköhän sekin ilo joskus koita.
Lokakuu
- lokakuussa tein itselleni aivan ihanan asun ensi kesää silmällä pitäen. Kasseista löytyi tilkku sekä pellavaa, joten ei muuta kuin hommiin. Sain paidan ja housut. Housut ovat ehkä liian isot, mutta niillä mennään.
Marraskuu
- Marraskuussa kahvisäkki muuttui parvekkeen tyynyksi. Tätä ei nyt kannata päiväunityynynä pitää, mutta söpö siitä tuli joka tapauksessa. Kahvisäkkejä on kassissa enemmänkin ja projektissa on jo uusi juttu kahvisäkistä.
Joulukuu
- Joulukuussa tein kaksi paitaa, joista toinen rakentui jämistä. Sen jo olenkin kuvannut blogiin, toista en. Ehkä sekin joskus tulee tänne. Mutta molemmat ovat kassin pohjalta kaivettuja osia.
Paidan osista uusi uniikki paita – Luova hulluus muutti vaatteen
- Joulukuussa valmistui myös vanhasta morsiuspuvusta tehty hame. Tämäkin on kovassa käytössä ja hame muuttuu erilaiseksi eri yläosien kanssa. Kasseissa on vielä yksi morsiuspuku, josta pitäisi jotakin kivaa tehdä.
Villananna ReFashion -yhteisprojekti
Tämä projekti kuoli ennen kuin se edes alkoi. Minua on nyt pyydetty aloittamaan uusi samanlainen projekti tälle vuodelle. Mutta katsotaan, miten saan homman alkuun. Lopulta itsekkin sain tässä projektissa kolme työtä valmiiksi. Kaksi ompelutyötä ja yhden neuleen.
Vuoden 2025 ompelutyöt -kooste päättyy tähän ja tänä vuonna jatketaan ainakin Rätti ja lumppu -projektilla. Katsotaan nyt tuleeko VillaNanna ReFashion enää uudelleen. Mitä mieltä olette?
Mukavaa tiistaita kaikille!
Seuraa minua:
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy on kysymys, jota moni ei halua ajatella etukäteen, mutta joka tulee eteen useammin kuin uskomme. Tämä kirjoitus on sekä henkilökohtainen kertomus että käytännön opas siitä, miten koiraa voi auttaa surussa ja miten toimia tilanteessa, jossa toinen koira sairastuu esimerkiksi dementiaan.
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy – kokemuksia, ohjeita ja toivoa
Meidän tiibetinspanieli Nuppu nukkui ikiuneen 9.9.2025, 18 vuoden iässä. Ikä oli kunnioitettava, mutta päätös ei ollut silti helppo. Nuppu oli dementoitunut, kuuro ja hänen kehonsa alkoi reistailla monin tavoin. Elämänlaatu oli heikentynyt selvästi, ja lopulta suurin rakkauden teko oli päästää irti.
Toinen, yhtä painava syy päätökselle oli Söpö.
Kun koiran dementia vaikuttaa koko laumaan
Koiran dementia (CCD, canine cognitive dysfunction) ei kosketa vain sairastunutta koiraa, vaan koko perhettä, myös muita koiria. Nupun käytös muuttui vähitellen: levottomuutta, rytmien katoamista, ääntelyä ja epävarmuutta. Söpö ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. Iloinen, hupsu pieni koira alkoi muuttua stressaantuneeksi ja sai usein negatiivista palautetta tilanteista, joita hän ei itse aiheuttanut.
Hierarkia oli koirien välillä tarkka. Erityisesti ruokailu oli sidottu Nuppuun: Söpö ei aloittanut syömistä ennen kuin Nuppu aloitti. Kun Nuppu ei enää jaksanut tai muistanut, koko systeemi romahti.
Lisäksi arki kaventui. Pitkät lenkit jäivät pois, matkailu väheni ja Söpö lihoi. Ymmärsimme, että vaikka Nuppu oli perheen vanhus, meidän oli ajateltava myös nuorempaa koiraa.
Nuppu rakasti pusuttelua ja olikin siinä erityisen etevä ja nopea.
Miksi kotinukutus oli oikea ratkaisu
Koska koirakaveri saattaa etsiä ja surra, päätimme nukutuksen tapahtuvan kotona. Halusimme, että Nuppu saa lähteä tutussa ympäristössä, omalla pedillään, ilman stressiä ja pelkoa. Samalla tämä mahdollisti sen, että Söpö sai olla mukana, omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan.
Söpö oli nukutuksen ajan pojan huoneessa ja pääsi näkemään Nupun vasta kun Nuppu jo nukkui ikiuntaan. Hän sai tulla lähelle, nuuhkia ja olla läsnä. Tämä on monille vaikea ajatus, mutta meille se oli tärkeää. Koira ei ymmärrä kuolemaa ihmisen käsittein, mutta se ymmärtää muutoksen: milloin joku ei enää hengitä, ei liiku, ei ole “tässä”.
Uskomme, että tämä auttoi Söpöä ymmärtämään, ettei Nuppu ollut kadonnut tai hylännyt häntä, vaan että jotain lopullista oli tapahtunut.
Koiran suru on todellista
Moni vähättelee koiran surua, mutta koirat surevat eri tavoin kuin ihmiset, ei vähemmän, vain toisin. Söpön suru näkyi monella tavalla:
- levottomuutena
- ruokahalun muutoksina
- etsimisenä
- alakuloisuutena
- kontaktihakuisuutena
Hän etsi Nuppua useita päiviä. Kävi nukkumapaikoilla, pysähtyi kohtiin, joissa he olivat aina yhdessä. Tämä ei ollut hetkellistä, vaan kesti viikkoja, aaltoillen.
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy, käytännön ohjeita:
1. Säilytä rutiinit
- Rutiinit luovat turvaa silloin, kun jokin suuri asia on järkkynyt. Ruokailuajat, lenkit ja nukkumaanmeno pidettiin mahdollisimman samoina.
2. Lisää rauhallista läsnäoloa
- Koiran ei tarvitse “piristyä nopeasti”. Riittää, että olet läsnä. Silittäminen, rauhallinen ääni ja yhdessä oleminen merkitsevät paljon.
3. Anna tilaa surra
- Älä yritä jatkuvasti häiritä tai aktivoida, jos koira vetäytyy. Suru tarvitsee tilaa myös koiralla.
4. Kevyttä aktivointia, ei pakottamista
- Lyhyet lenkit, hajutyöskentely, pieniä onnistumisia, mutta ilman suorituspainetta.
5. Tarkkaile muutoksia
Jos koiran suru pitkittyy, ruokahaluttomuus jatkuu tai käytös muuttuu voimakkaasti, eläinlääkärin kanssa keskusteleminen on viisasta.
Entä kun toinen koira sairastuu dementiaan?
Tämä on asia, josta puhutaan liian vähän. Koiran dementia ei ole vain “vanhuuden höperyyttä”, vaan neurologinen sairaus, joka vaikuttaa koko laumaan.
Jos perheessä on useampi koira:
- erottele ruokailutilanteet tarvittaessa
- suojaa nuorempaa koiraa jatkuvalta stressiltä
- huomioi, että hierarkiat voivat rikkoutua
- muista, että myös terve koira voi uupua
Päätös luopumisesta ei ole epäonnistuminen, se voi olla viimeinen vastuunotto.
Koko Söpön surun ajan tuntui kuin Söpö olisi vain nukkunut.
Toivoa surun keskelle
Söpö ei unohtanut Nuppua, eikä hänen tarvitsekaan. Mutta ajan myötä suru muuttui: etsiminen väheni, ilo alkoi palata ja keho keveni. Liikkuminen lisääntyi, leikki palasi ja ruokailu normalisoitui. Suru ei katoa, se muuttaa muotoaan.
Miten tukea koiraa kun koirakaveri menehtyy, ei ole kysymys, johon olisi yksi oikea vastaus. Mutta yksi asia on varma: koira tuntee, kokee ja kaipaa. Ja meidän tehtävämme on kulkea hetki rinnalla, myös silloin kun emme voi korjata kaikkea.
Jos tämä teksti auttaa edes yhtä koiraa ja ihmistä surun keskellä, se on tehnyt tehtävänsä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Muistopostaus Nupusta ja oman surun käsittelyä: