Vinkit onnistuneelle kirpparikierrokselle
4
Olen huomannut, että parhaat kirpparilöydöt syntyvät, kun pysähdyn hetkeksi ennen hyllyjen välissä harhailua. Erityisesti nyt, kun UFFilla on taas tasarahapäivät, houkutus ostaa paljon on suuri. Juuri siksi haluan jakaa oman tapani tehdä kirpparikierros niin, että mukaan lähtee vain aidosti hyviä, kestäviä ja omaan elämääni sopivia vaatteita. Tässä siis vinkit onnistuneelle kirpparikierrokselle, näillä vinkeillä onnistut löytämään varmasti sen oman elämäsi vaatteen.
Vinkit onnistuneelle kirpparikierrokselle
Kunto on aina tärkein asia
Minulle kirpparikierroksella tärkeintä ei ole merkki, trendi eikä edes hinta, vaan vaatteen kunto. Tämän opin kantapään kautta jo vuosia sitten. Halpa vaate, jota ei voi käyttää tai huoltaa, on lopulta kallis. Siksi tarkistan aina ensimmäisenä saumat: ovatko ne suorat, ehjät ja tasaiset. Katson kainalot, kaulukset, helmat ja lahkeensuut. Kokeilen napit ja vetoketjut, ja usein myös haistan vaatteen. Ummehtunut tai homeinen haju ei yleensä lähde pesussakaan.
Pieni huoltotarve ei pelota minua, nappi, lyhennys tai pieni paikkaus on ihan ok. Sen sijaan rakenteelliset viat, venyneet saumat tai ohueksi kulunut kangas ovat minulle yleensä ei-kiitos.
Näin tunnistan laadukkaan vaatteen
Laadukas vaate paljastaa itsensä yksityiskohdista. Kiinnitän erityisesti huomiota saumoihin: niissä on usein riittävä saumanvara, mikä kertoo siitä, että vaate on tehty kestämään ja muokattavaksi. Halvemmissa vaatteissa saumanvaraa ei juuri ole, eikä niitä ole ajateltu korjattaviksi.
Materiaali on toinen iso vihje. Kun puristan villakangasta kädessäni, sen pitäisi palautua muotoonsa. Hyvä puuvilla tuntuu napakalta eikä läpikuultavalta. Pellava saa olla ryhdikästä, ei haurasta tai nukkaantunutta. Silitän usein kangasta kämmenselälläni, laadukas materiaali tuntuu heti elävältä ja miellyttävältä.
Katson myös vaatteen sisäpuolta. Onko se siisti? Onko vuoritus kunnolla kiinni? Ovatko taskut oikeita ja tukevia? Pienetkin rakenteelliset ratkaisut kertovat paljon siitä, miten vaate on alun perin suunniteltu.
Puhelin on kirpparikierroksen tärkeä työkalu
Käytän puhelinta aina kirpparikierroksella. Googletan tuntemattomia merkkejä, tarkistan materiaalit ja joskus myös hoito-ohjeet. Jos epäröin, otan kuvan vaatteesta ja jätän sen hetkeksi hyllyyn. Pieni tauko ja nopea googlaus auttavat yllättävän paljon tekemään järkeviä päätöksiä.
Puhelimen avulla vertaan myös hintoja ja mietin, onko kyseessä oikeasti hyvä löytö vai vain hetken innostus. Erityisesti tasarahapäivinä tämä on tärkeää, halpa hinta ei tee vaatteesta automaattisesti hyvää.
Merkki on vihje, ei totuus
En koskaan osta vaatetta vain merkin perusteella. Hyväkään merkki ei takaa hyvää kuntoa, eikä tuntematon nimi tarkoita huonoa laatua. Kysyn itseltäni aina: onko tämä tehty kestämään? Näkyykö vaivannäkö rakenteessa? Käyttäisinkö tätä oikeasti arjessani? Jos vastaus on epäröivä, jätän vaatteen hyllyyn, vaikka hinta olisi kuinka houkutteleva.
Sovitan, mittaan ja tunnustelen
Koot vaihtelevat vuosikymmenittäin, joten en luota pelkkään kokolappuun. Sovitan aina kun mahdollista. Liian iso vaate on usein helpompi korjata kuin liian pieni. Kiinnitän huomiota siihen, miltä vaate tuntuu päällä: hyvä vaate ei vaadi jatkuvaa säätämistä.
Mietin huoltoa jo ostohetkellä
Ajattelen aina etukäteen, miten vaate elää kanssani. Kestääkö se pesua tai tuuletusta? Osaanko huoltaa sen? Onko tämä vaate ilo vai projekti? Kaikkea ei tarvitse pelätä, mutta kaiken ei myöskään tarvitse päätyä vaatehuoltotyöpöydälle.
Oma kirpparifilosofiani
Paras kirpparilöytö ei ole trendikäs eikä halpa. Se on hyväkuntoinen, laadukas ja omaan elämääni sopiva vaate. UFFin tasarahapäivät ovat loistava mahdollisuus tehdä löytöjä, kunhan muistan pysähtyä, katsoa ja valita harkiten. Näin kirpparikierros pysyy ilona, ei taakkana vaatekaapissa. Kirpparikierros on myös nautinto, joten ota aikaa, sillä ajan kanssa kun menee, niin ei tule herätteitä. Pysähdy, käy läpi korisi, sovita. Jos vaate ei heti kokeilussa tunnu lempivaatteelta, jätä se jollekin toiselle löydettäväksi. Joka reissulla ei tarvitse löytää mitään. Ota mukaan vain se, mikä jo sovituhetkellä tuntuu omalle.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Kuvissa on eri aikoina hankittuja vaatteita, osa vuosia sitten, osa vuoden sisällä. Mukavia shoppailuhetkiä kirppiksillä!
Zero waste -läppäripussukka
Miten syntyy zero waste läppäripussukka? Käytännöllisimmät ideat syntyvät joskus silloin, kun päättää olla ostamatta mitään uutta. Minulla oli kasassa farkkujen jämäpaloja farkkuhameprojektista, vuosia kangaskaapissa odottanut kirppislöytövuori ja rikkinäinen peitto, jonka vanu oli käyttökelpoista mutta peitto itse käyttökelvoton. Yhdessä nämä muodostivat täydellisen pohjan zero waste -läppäripussukalle. Burdan joulunumerosta löytynyt kaava antoi rungon, mutta koko toteutus rakentui täysin kierrätetyistä materiaaleista. Lopputuloksen viimeistelee Redin second hand marketista hankittu Epäonnistunut tyttö -merkki, Lisa Gamblerin luomus, joka osuu teemaan täydellisesti.
Zero waste -läppäripussukka: farkuista, rikkinäisestä peitosta ja kirppisvuoresta syntyi uniikki suojus
100 % kierrätetty: kaikki materiaalit hyödynnetty loppuun asti. Tämä projekti ei syntynyt kierrätysideasta, mutta siitä tuli sellainen kuin itsestään. Kaikki pussukan osat ovat kierrätettyjä:
- Päällinen: jämäpalat farkkuhameesta
- Taskut: alkuperäiset farkkujen taskut
- Vanu: rikkoutuneesta peitosta talteen otettu pehmuste
- Vuori: vuosia odottanut kirppislöytökangas
- Vetoketju: vanhasta laukusta talteen otettu
Ei siis mitään uutta ostettu, ei kangasta, ei vanua. Pussukka on oikea zero waste -unelma siinä mielessä, että mikään materiaali ei jäänyt käyttämättä. Burdan joulunumero antoi rungon, mutta jämäpalat määrittivät muodon
Kaavan pohjana käytin Burdan joulunumeroa, josta löytyi selkeä ja toimiva läppärisuojan kaava. Siitä huolimatta projekti muuttui hyvin nopeasti täysin omannäköiseksi, koska jämäpalat vaativat soveltamista:
- palat olivat erikokoisia
- taskut piti sommitella käytännöllisesti
- tikkauksia hyödynnettiin osana ulkonäköä
- koko muotoutui palojen mukaan
Lopputuloksena syntyi pussukka, joka ei ole “tehty kaavan mukaan” vaan kaavan inspiroima. Palat aseteltu siten miten ne nyt sattuu osumaan parhaiten.
Pussukka on iso, mutta se on sen salainen supervoima
Lopputuloksesta tuli hieman isompi kuin suunnittelin. Alkuun ajattelin sen olevan virhe, mutta käytössä se osoittautui eduksi. Nyt mukaan mahtuu:
- läppäri
- laturi
- hiiri
- vihko
- piuhat ja pienet tarvikkeet
Taskut tekevät pussukasta vielä monikäyttöisemmän. Vetoketjullinen tasku pitää pienet tavarat tallessa, ja avoimet denimtaskut toimivat nopeaan käyttöön.
Rikkinäinen peitto – täydellinen pehmuste
Vanu oli yksi projektin onnistuneimmista ratkaisuista. Rikkinäisen peiton sisus on yleensä täydellinen tähän tarkoitukseen, koska:
- se on jo pehmittynyt
- se on tasaista ja kestävää
- se säästää rahaa
- se säästää jätettä
Peitosta otettu vanu teki pussukasta napakan ja suojaavan. Samalla tuli pelastettua materiaali, joka muuten olisi todennäköisesti päätynyt roskiin.
Kirppislöytökangas – vuosia odottanut juuri tätä
Vuorikangas oli ehkä projektin hellyttävin osa. Se oli löytynyt kirpputorilta vuosia sitten, mutta en ollut keksinyt sille sopivaa käyttöä. Kangas oli:
- hyväkuntoinen
- kaunis
- napakka mutta kevyt
- täydellinen sisävuoreksi
Pussukassa vuori pääsee oikeuksiinsa: se näkyy käytössä ja tekee pussukasta viimeistellyn.
Epäonnistunut tyttö – Lisa Gamblerin merkki kruunaa kokonaisuuden
Pussukan etukulmassa oleva Epäonnistunut tyttö -kangasmerkki on Lisa Gamblerin käsityötä ja ostettu Redin second hand marketista. Merkissä on:
- rosoista huumoria
- asennetta
- kapinaa
- itseironiaa
- uniikki estetiikka
Se sopii täydellisesti projektin henkeen: mikään ei ollut “täydellistä”, mutta juuri siksi lopputulos on kiinnostava ja persoonallinen.
Ompeluprosessi oli yllättävän intuitiivinen
Vaikka materiaaleissa oli monenlaisia haasteita, ompelu sujui yllättävän hyvin. Tärkeimmät opit:
1. Paksu farkku vaatii vahvan neulan
- Käytin paksulle kankaalle tarkoitettua neulaa ja pitkää tikkiä.
2. Taskujen sijoittelu kannattaa suunnitella rauhassa
- Taskut ovat käytännöllisiä vain, jos ne ovat oikeassa kohdassa.
3. Peitosta otettu vanu kannattaa harsia
- Se pysyy paikoillaan ja helpottaa ompelua.
4. Vuorin ja päällisen yhdistäminen
- Tämä vaihe tekee pussukasta ammattimaisen, kannattaa tehdä huolella.
Tämä projekti on täydellinen esimerkki siitä, miksi kierrättäminen kannattaa. Kun ei osta mitään uutta, voittaa monella tasolla:
- säästää rahaa
- säästää materiaaleja
- vähentää jätettä
- käyttää luovuutta
- tekee uniikin tuotteen
Pussukka ei näytä “jämäprojektista tehdyltä”, vaan käsintehdyn designer-tuotteen prototyypiltä. Se on juuri sitä, mitä zero waste parhaimmillaan on.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua:
Samasta lehdestä tehtyjä töitä: