Auringonpistos ja lämpöuupumus
10
Miltä tuntuu auringonpistos ja lämpöuupumus? Voin sanoa, ettei kovin kivalle. Oltiin lauantaina nuorten kanssa retkellä Turussa ja sanoin jo heti kun päästiin junasta, että meikälle tulee auringonpistos, mutta että vielä lämpöhalvauskin. Selvisin lopulta hengissä, vaikka eilen ei siltä tuntunut ollenkaan.
Auringonpistos ja lämpöuupumus
Lauantai oli kaunis päivä, lämpöä Turussa oli 28 astetta ja ilma oli kostea ja painostava. Meillä oli kohteena Turun Luostarinmäen museo, joka tunnetaan myös nimellä käsityöäismuseo. Ainakin meidän ikäiset, jotka siellä koulun kanssa aikanaan kävi. Olenkin ollut siellä viimeksi 80 -luvun alussa, joten koko ulkomuseo on muuttunut kovin. Paljon uutta tietoakin tuli ja nuoret tykkäsi pyöriä siellä paljon. Ja sain jokaisen ostamaan piparminttua, sillä ne olivat oma lapsuuden herkku kun mentiin Luostarimäen museoon, niin niitä piti ostaa aina.
Tein vähän muistakin ostoksia kuin vain piparminttua, ostin pari iso korttia, korvikset sekä avaimenperän. Kun oltiin kierros tehty ja nuoret vielä tutustuneet taloihin omatoimisesti, oli aika lähteä syömään Kupittaan keitaalle. Kun vatsat oli täynnä lähdettiin tutustumaan Kupittaan puistoon. Lintuja ei ollut lammella, joten se oli nopeasti kierretty, liikennepuisto oli liian kallis nuorille, joten suuntasimme kohti Seikkistä. Mutta sielläkin vaijerilla toimiva liukusysteemi oli poissa, joten osa jäi pelaamaan korttia nurmikolle ja osa meni kastelemaan jalkansa puroon.
Sunnuntaina taistelua
Neljältä yöllä kaikki alkoi ja sain kihlautua vessan keraamisen pytyn kanssa. Ajattelin todella, etten selviä hengissä koettelemuksesta, sen verran kauheaa oli. Ei pysynyt edes nielty kuola sisällä. Oliko tässä liikaa infoa? Lopulta kun katsoo aikaa taaksepäin, olisi ehkä sittenkin pitänyt vain mennä tiputukseen, olisi ehkä nopeammin päässyt jaloilleen mitä pääsin. Lopulta olin seitsemän aikaan illalla niin väsynyt, että nukahdin syvään uneen ja heräsin kymmeneltä täysin terveenä, väsyneenä, mutta terveenä.
Mitä opin tästä reissusta?
Aina pitää varautua hatulla sekä vedellä, kotona voisi juoda vielä nesteytysjuomaa. Lähdin siis reissuun ilman vettä ja ilman pääsuojaa. Aurinkosuojan olin laittanut. En tiedä mitä oikein ajattelin, etten ottanut omaa vettä mukaan. Käsittämätöntä. Minulla oli kyllä juotavaa ostettuna, mutta en sitten juonut sitä kuin junassa. Toivottavasti opin tästä nyt, että tällaisena hetkenä on muistettava myös itsensä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Askartelun iloa nuorten kanssa
Askartelun iloa ei voi muuta kuin jakaa kaikille ja koska meillä nuoret ovat innostuneet tekemään vaikka ja mitä kivaa. Ihan omia juttuja ja sitten tietenkin näitä minun omia kokeiluja. Esittelen pari juttua, joita ollaan tekemässä tai saatu jo valmiiksi. Kuvissa olevat jutut ovat minun tekemiä, koeversioita. Nuorten töitä en saa omassa somessa esitellä.
Askartelun iloa nuorten kanssa
Nuorten kanssa on ihana työskennellä, varsinkin näinkin hienon työkalun kanssa kuin kädentaidot. Kädentaidoissa on paljon terveysvaikutuksia, se poistaa tressiä, pitää aivot terveenä ja nostaa itsetuntoa. Mutta sillä on myös monia muita positiivisia vaikutuksia, ei vain näitä edellä mainittuja, en nyt kuitenkaan mene niihin. Nuorten näkemykset siitä työstä, jota työstetään riippuu aina tekijästä. Jokainen kädenjälki kertoo siitä nuoresta, joka sen työn tekee. Yksikään työ ei ole saman näköinen ja jokainen valmis työ on upea. Jaksan koko ajan sanoa siitä, että nämä nuoret ovat todella taitavia.
Meillä on töissä yksi iso muovilaatikollinen kierrätysfarkkua, joukossa on minun lahjoittamia ja sitten on vanhempaa perua olevaa jämää. Nämä on meillä nyt se juttu, eli koitamme saada tämän laatikon tyhjäksi, jotta saan täytettyä jälleen uusilla farkuilla, joita lahjoitin muutossa nuorille käyttöön. Minulle jäi kotiin vielä yksi hyllyllinen käytettäväksi. Olen toki tehnyt muutakin esimerkkiä näistä, mutta niistä myöhemmin. Nämä työt tehdään pienistä paloista ja koitetaan hyödyntää askartelussa.
Eettinen ja ekologinen sulka valmistuu vaikka farkusta
Tekstiili on hauskaa puuhaa
Näitä töitä teemme siis tekstiilissä, ompelemme harvoin ja siksi tekstiili on mielenkiintoista kun pyritään hyödyntämään materiaalia eri tavoin. Ompelu on aina se ensimmäinen asia mitä tekstiilistä ajatellaan. Toki myös lankatyöt, mutta ompelu on se mitä monet uusista nuorista ajattelee. Ajatellaan myös, että tekstiili on täällä samanlaista kuin koulussa ja monille tuleekin vähän yllätyksenä, että jokaisen tehtävä on tehdä tosiaan oman maun mukaan ja kokeilla ja testailla. Useasti kerron mitä olisi tarkoitus tehdä ja jokainen tekee juuri sillä tavoin mikä itselle sopii. Toki osassa annan ohjeistusta miten esimerkiksi pääsee lopputulokseen.
Se saattaa joillekkin olla hiukan vaikeaa, mutta vähitellen se oma näkemys alkaa tulla esiin ja näin keväällä sitten jokainen tekee oman maun mukaan. Kuten nyt juuri kun tein esimerkkiä kaktuksesta. Nuoret alkoi heti visioimaan miten he tekisi sen. Tässä hommassa kun ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Joskus visioidaan juttuja yhdessä. Meillä on siis kokeellisia juttuja, joita testataan yhdessä. Saatan heittää ilmoille idean, aletaan siitä rakentaa ja nuoret matkan varrella miettii ja pohtii miten edetään ,mikä olisi hyvä tie lopputulokseen ja sitä kokeillaan. Odotan todella paljon millaisia töitä valmistuu, tai osa on jo valmistunut.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: