Kulttuuri tarvitsee meitä
0
Photo by Michael Mora on Unsplash
Kulttuurihyvinvointi rakentuu arjen kasvatuksesta ja yhteisön vastuusta ja juuri siksi kulttuuri tarvitsee meitä enemmän kuin ehkä muistammekaan. Kun esityksen edessä seisoo ihminen, ei kulissi, jokainen katse, teko ja reaktio vaikuttaa. Tämä kirjoitus pureutuu nuoriso-ohjaajan näkökulmasta siihen, miksi kulttuuritilojen käytös ei ole vain sääntölista vaan hyvinvoinnin rakennuspalikka.
Kulttuuri tarvitsee meitä
Ooppera- ja balettitaiteilija Atte Kilpinen julkaisi hiljattain pysäyttävän viestin sosiaalisessa mediassa. Taidetestaajat-ryhmän vierailun aikana yleisö heitteli esityksen aikana esineitä kohti esiintyjiä, huuteli, nauroi väärissä kohdissa ja rikkoi esityksen tunnelman. Kollegaa osui päähän. Edellisellä kerralla joku oli sylkenyt parvelta permannolle. Tämä ei ole ”nuorten hulina” tai “ei ne ymmärrä paremmasta” -hetki. Tämä on turvallisuuskysymys, kasvatuskysymys ja kulttuurihyvinvoinnin kysymys.
Nuoriso-ohjaajana minun on pakko sanoa: kun teatterissa tapahtuu tällaista, kyse ei ole yksittäisestä ryhmästä vaan laajemmasta ilmiöstä, joka näkyy myös kaduilla, kouluissa ja somessa. Kyse on siitä, että tilannetaju ja toisen ihmisen kunnioitus ovat yksilö ja yhteisötaitoja, jotka eivät synny itsestään.
Kulttuuritilassa huono käytös korostuu, koska se osuu kirjaimellisesti ihmiseen, joka on työtehtävässään. Esiintyjä ei voi suojautua, vaihtaa paikkaa tai poistua tilanteesta. Hän ei ole esine eikä liikkuva kuva, vaan elävä ihminen.
Kulttuurihyvinvointi ei ole pelkkä sana, se on suojakehä
Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa mahdollisuutta kohdata taide niin, että se lisää ymmärrystä, turvaa, osallisuutta ja hyvää oloa. Sitä, että jokainen pääsee kokemaan elämyksen ilman pelkoa. Mutta kulttuurihyvinvointi on myös esiintyjien oikeus. Se on lavan ja katsomon välinen näkymätön sopimus:
Minä annan työni, sinä annat kunnioituksesi. Kun se rikotaan, syntyy vahinkoa, joka näkyy:
- esiintyjien työhyvinvoinnissa
- nuorten taidekokemuksissa
- koko yleisön kokemuksessa
- kulttuurialan arvostuksessa
Kulttuuri ei voi hyvin, jos sen perusta horjuu.
Ja nuoriso-ohjaajana tiedän: hyvinvointi ei synny sormia napsauttamalla. Se syntyy arjen opetuksesta. Siitä, että harjoitellaan rauhoittumista, oman toiminnan rajoja, toisten tilaa ja ihan peruskäytöstapoja ilman häpeää, ilman paasaamista, mutta selkeästi.
”Nuoret nyt vaan ovat tuollaisia”, eivät ole, eikä saa yleistää
On tärkeä sanoa ääneen: suurin osa nuorista käyttäytyy kulttuuritapahtumissa asiallisesti, usein jopa paremmin kuin aikuiset. Olen nähnyt sen kymmeniä kertoja. Nuoret osaavat hiljentyä, kysyä hienosti, olla kiinnostuneita ja kohdata taiteen aidosti. Ongelma ei ole sukupolvi. Ongelma on ohjaamattomuus.
Jos koulu- tai opintoryhmä tuodaan esitykseen ilman, että käytöksestä, tilannetajusta ja pelisäännöistä on puhuttu etukäteen, heiltä odotetaan liikaa. Kukaan ei synny tietämään, miten oopperassa käyttäydytään. Se on kasvatettava ja opetettava, aivan kuten opetamme liikennesäännöt, ruokapöydän tavat ja somen pelisäännöt.
Missä aikuiset ovat silloin, kun nuori ei osaa?
Aikuisten tehtävä ei ole hävetä nuoria, vaan rajoittaa ja ohjata. Aikuinen, joka on paikalla, on vastuussa.Kun heittelyä tai huutelua tapahtuu eikä kukaan reagoi, nuori oppii: “Ei tästä tule seuraamuksia. Tämä on ok.” Kun aikuinen pysäyttää, nuori oppii: “Tämä ei ollut hyväksyttävää. Minä olen parempaan pystyvä.” Kasvattajana se on suurin lahja, jonka voimme antaa.
Miten nuoria ohjataan kulttuuritilaan? (Ja miksi se kuuluu meille kaikille)
Jos sinulla on nuori elämässäsi, lapsi, oppilas, ryhmäläinen, kummilapsi, naapurin muksu, sinun tehtäväsi on antaa kulttuurin käytöstavat turvallisella, selkeällä ja kunnioittavalla tavalla.
Tässä käytännön ohjeet, joita itse käytän työssäni:
Kerro ennen, mitä tulee tapahtumaan
Nuori ei rauhoitu tilaan, jota hän ei tunne. Kerro:
- millainen esitys on
- mitä siellä yleensä tehdään
- miten yleisö vaikuttaa esitykseen
Tee selväksi, että esiintyjät ovat työnsä äärellä olevia ihmisiä
- Ei hahmoja, ei ruutua, ei animaatiota.
- Esiintyjä tuntee, näkee ja kuulee.
Sovi ryhmän sisäiset pelisäännöt
Näitä on hyvä noudattaa:
- ei huutelua
- ei kuvaamista, jos sitä ei sallita
- ei esineitä kädessä
- ei kommentointia esityksen aikana
Ja tärkein:
- Jos jollain on vaikeaa olla paikoillaan, poistutaan rauhassa aikuisen kanssa.
Anna nuoren tuntea itsensä osalliseksi
Moni häiriökäytös tulee siitä, että nuori kokee itsensä ulkopuoliseksi:
- “En mä tajua tätä. Tää on ihan tyhmää.”
- Siksi ennen esitystä voi katsoa trailerin, lukea lyhyen juonen tai keskustella:
- “Miltä susta tuntuu mennä katsomaan tätä?”
Puhu käytöksestä aina jälkeenpäin
Kysy:
- “Miltä esitys tuntui? Tuntuiko vaikealta olla paikoillaan? Oliko jokin yllättävää?”
- Nuoret oppivat reflektion kautta, ei käskyttämällä.
Photo by Tanya Prodaan on Unsplash
Kulttuurissa käyttäytyminen ei ole etikettiä vaan empatiaa
Käytöstavat eivät ole teatterin keksimä sääntökokoelma, jolla halutaan tehdä nuorten elämästä vaikeaa. Käytöstavat ovat empatian harjoituskenttä.
- Kun nuori oppii olemaan hiljaa, kun toinen esiintyy: hän oppii keskittymistä ja toisen arvostamista.
- Kun nuori oppii pidättäytymään heittämästä, vaikka tekisi mieli: hän oppii impulssinhallintaa.
- Kun nuori oppii poistumaan rauhassa, jos tilanne on liian vaikea: hän oppii tunnistamaan omia rajojaan.
Tämä kaikki on kulttuurihyvinvointia parhaimmillaan.
Me voimme vielä kääntää suunnan
Kilpisen puheenvuoro on erittäin tärkeä. Ei siksi, että nuoria tulisi syyllistää vaan siksi, että meidän aikuisten on aika ryhdistäytyä kulttuurin portinvartijoina. Meidän täytyy opettaa, mallintaa ja ohjata.
Meidän täytyy kertoa, miksi kulttuuri on tärkeää ja miksi sen äärellä käyttäydytään tietyllä tavalla. Meidän täytyy näyttää, että teatteri, ooppera, konsertti ja museo eivät ole paikkoja, joissa ”pitäisi olla hieno”, vaan paikkoja, joissa on lupa kokea, tuntea ja oppia, turvallisesti. Kulttuuri tarvitsee meitä. Eikä vähiten siksi, että kulttuuri on paikka, jossa nuoret voivat kasvaa kokonaisiksi ihmisiksi.
Tämä on meidän yhteinen tehtävä
Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua. Kun viet nuoren kulttuuritapahtumaan, sinä luot kokemuksen, joka voi muuttaa hänen suuntaansa. Mutta vain, jos turvallisuus ja kunnioitus ovat mukana. Kulttuuri on kohtaamista, ja kohtaaminen on aina kahdensuuntaista. Pidetään siitä huolta, toinen toisistamme ja niistä, jotka seisovat lavalla.
Photo by Barry Weatherall on Unsplash
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Irtautuminen somesta
Irtautuminen somesta teki hyvää, tai oikeastaan tästä omasta somesta irtautuminen teki hyvää. Työsome on kyllä huutanut kovastikkin tässä viikolla. Saavuin nimittäin eilen päivää ennen sovittua kotiin, koska Söpö loukkasi itsensä pahasti lauantaina, juuri ennen kuin lähdin töihin.
Irtautuminen somesta
Oli kyllä aika hauskaa keskittyä ihan toiseen someen koko viikoksi ja unohtaa omansa. Viikko on ollut monin tavoin mahtava, vaikka se on ollut pitkä ja rankka. Opittu on paljon itsestä ja vähän muistakin. Hienosti myös huomattu missä pitää ensi kerralla parantaa ja mikä meni taas ihan nappiin. Mutta nyt on pakko kertoa mitä kaikkea on tullut tehtyä koko viikon. Meillä on siis työmaalla Erasmus + -projekti käynnissä ja ensimmäinen vierailu on nyt ohi. Eli vieraamme saapuivat lauantaina Suomeen ja minä olin meidän nuorten sekä tulijoiden kanssa hotellissa, eilen tuli sitten tilalleni toinen ohjaaja.
Mitä tehtiin:
- Tutustuttiin Helsinkiin
- Oltiin mökkeilemässä
- Laskettelua
- Uintia ja saunomista
- Shoppailua
- Pelailuja ja yhdessäoloa
Paljon kaikenlaista tuli koettua sekä tämän lisäksi workshoppeja ja projektiin liittyviä asioita. Päivät venyivät pitkiksi ja illalla oli kuin olisi isketty puukalikalla päähän. On syöty niin, ettei varmaan tule syötyä viikkoon. Mutta tosiaan mahtava reissu kaikkinensa kaikesta huolimatta. Täytyy sanoa, että nuorisotyö on kyllä moniulotteista hommaa. Ja toki yksi mahtava juttu on se, että pääsee myös itse osallistumaan kaikkeen kivaan.
Seuraavaksi me lähdemme tutustumaan kumppanin maahan
Kun lomat on ohi ja hetki on huilattu, alkaa projektin seuraava vaihe, nimittäin meidän matka ja tutustuminen toiseen kulttuuriin. Tämä jännittää kovasti, koska itse en ole koskaan ollut kyseisessä maassa enkä tiedä tulisko koskaan mentyä jos ei olisi mukana tässä. Siellä onkin varmaan paljon kaikkea mistä kiinnostua, vaikka kyseessä on pieni kaupunki. Siellä ei ole ihan Helsingin kokoluokkaa olevaa ostoskeskusta, mutta ilmeisesti second hand maailma on isoa. Heillä vain on erilainen jakauma mitä Helsingissä.
Täällä kun se oma persoonallinen tyyli on pitkälti asia numero yksi ja halutaan löytää sellaisia vaatteita, jotka poikkeaa massasta, niin tuolla taas kaikki haluaa näyttää samalta, eikä erottua porukasta. Sen huomasi kyllä, kun en erottanut nuoria toisistaan ollenkaan. Ehkä pääsen tekemään pienen second hand kierroksen siellä, ehkä.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua: