Kirsikkapuun varjossa
10
Me elämme kirsikkapuun varjossa, pienessä asunnossa, jonka pihalla on oma pieni salainen maailma, jonka yritämme nyt piiloittaa muulta maailmalta. Sen suojissa elämme omaa elämää, hyvine ja huonoine aikoineen. Rakennamme oman näköistä ja luomme omaa tarinaa kerrottavaksi teille tänne.
Tänään kerron kirsikkamekon tarinan, joka ei ole ihan sellainen kuin voidaan odottaa. Siitä huolimatta, voin pukea sen päälleni milloin haluan ja milloin hyvältä tuntuu. Löytää kirsikkamekon luonne ja luoda sille oma, erilainen tarina. Jää nähtäväksi millaiseksi se muodostuu aikojen saatossa.
Kirsikkamekko
Tänä vuonna näkyy paljon mekkokaavoja, joissa yläosa on hyvin yksikertainen ja helmaosa on rypytetty. Hyvin yksinkertainen mutta kuosi on sitten monimuotoinen. Itselläni on nyt näitä mekkoja muutamia ja testissä ollut yksi mekkokaava, johon en ole tyytyväinen. Kaavaa joutuu muokkaamaan todella paljon, että toimii. Onkin hyvä, että muutkin kaavalehdet ovat saman tyylisiä mekkoja nyt tehneet ja pääsee testaamaan mikä olisi minulle se kaikkein parhain.
Minä olen lyhyt, ylipainoinen, mutta ruumiinrakenteeltani olen edelleen tiimalasi, vaikka iso tiimalasi olenkin. Rinnat ja lantio on isot ja vyötärö pieni, vaikka vatsaa löytyy reilusti. Tämä luo haasteita todella paljon. Vaatekokoni siis voi vaihdella eri kohdissa reilustikkin. Ja koska haluan, että kaavaa ei nyt ihan hirmuisesti tarvitse muutella, niin tietenkin koitan etsiä sitä itselle parasta kaavaa tähän mekkoon.
Keväällä testasin kahdesta erilaisesta materiaalista mekkkoa, joista toisen olette nähneet täällä. Voin suoraan sanoa, että viskoosista tehtynä tämä mekko ei onnistunut. Ei sitten millään. Mekko ei vain nyt istu päälleni vaikka yritin korjata sitä monta kertaa. Se on erittäin harmi, sillä väri on lempivärini ja tämä malli on ihan paras ikinä, mutta se ei vaan toimi. Tämä turkoosimekko taas on tehty joustavasta puuvillasta ja toimii paljon paremmin, myös kaavan muokkaus onnistui huomattavan paljon paremmin mitä viskoosista tehdyn. Joten pisteet tälle mekolle. Valitettavasti minä en ole käyttämässä tätä kaavaa enää mihinkään, mikä on todella sääli.
Rakastan turkoosia ja sen eri sävyjä, mutta jotenkin sen käyttäminen on minulle hankalaa, en oikein tunne sitä omaksi värikseni. Ehkä tilanne kuitenkin tästä muuttuu, kun tuskoosia on alkanut ilmestyä kaappiin aika tasaisesti koko ajan. Turkoosi on kuitenkin todella helppo yhdistellä monen eri värin kanssa, kuten kuvasta näkyy. Rakastan värillisiä sukkiksia ja siksi oli pakko laittaa mekon kanssa pinkit sukkikset. Mustat kiinantossut ovat löytyneet Kierrätyskeskuksesta. Ihana löytö! Tulee niin oma nuoruus mieleen kun kiinantossuja tuli käytettyä ihan koko ajan keväänä ja kesänä. Ihan parhaita.
Kirsikkapuun varjossa
Kirsikkapuun varjossa on ihana oleilla, elää omaa satua, olla oman elämän prinsessa. Elää sellaisten lakien mukaan, mitkä ovat sinulle hyvät, kertoa sellaista tarinaa mikä sopii sinulle. Oman elämän tarinaa on ihana kirjoittaa, siellä kirsikkapuun alla. Piiloutua pahalta maailmalta ja unelmoida paremmasta. Kyllä tämä on minun tarina ja kotini on minun pikkuinen linna. Täällä asustaa meidän pieni kuninkaallinen perhe, omaa pientä elämää, piilossa muilta ihmisiltä. Tämä kirsikkapuu kertoo monta tarinaa, monen kuninkaallisen perheen elämästä. Sen kuiskeen kuulee tuulessa. Se kuiskii hiljaa tarinoita ja luo uusia. Elä ja nauti, unelmat on aidan raossa, ota ne käteesi ja puhalla ne lentoon. Ota omasta maasta raparperi ja leivo ihana piirakka. Siinä on kesän ydin. Grilli ja piirakka
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Isänpäivän donitsikakku
Isänpäivä on meillä aina hiukan ongelmallinen. Vietämme kahta asiaa. Ei toki joka vuosi, sillä minun juhla vaihtuu aina vuosittain. Minä nimittäin olen syntynyt isänpäivänä. Tämä onkin sillä tavoin hassu juttu, kun tyttäreni on syntynyt äitienpäivänä. Joten neljän vuoden välein meillä juhlitaan niin isää kuin minuakin. Ja meidän perinteeksi on muodostunut isänpäivän donitsikakku.
Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se,
että lapsesi sua halaa ja se,
että pienessä sydämessä sinulle juuri
on varattu paikka niin valtavan suuri.
Meille on muodostunut perinteeksi tarjoilla isännälle donitsikakku joko heti aamulla tai sitten vähän myöhemmin päivällä. Tämä johtuu ihan siitä, että minä olen tolkuttoman huono tekemään kakkuja, mutta yksi kakku toimii ja se on tiikerikakku. Mutta koska juhla on, niin siitä on pitänyt tehdä hivenen parempaa.
Isänpäivän donitsikakku
Tämä kakku on näyttävä mutta super helppo tehdä. Leivot vain tiikerikakun, halkaiset sen, kostuta, laita valkosuklaamousse sekä banaani väliin ja kansi päälle. Suklaakuorrute päälle ja strösselit. Se on siinä. Näyttävä kakku helposti ja mutkattomasti. Suklaakuorrute valmistuu näppärästi kun sulatat suklaan vesihauteessa. Voit siis itse päättää mitä suklaata haluat pinnalle. Tiikerikakun voi myös vaihtaa johonkin toiseen kuivakakkuun, kuten sitruunakakkuun.
Myös lisukkeen voi halutessaan muuttaa joksikin toiseksi. Meillä tosin valkosuklaamousse on the juttu ollut jo monena vuonna. Sitä syödään sellaisenaan ja sitä laitetaan moneen kakkuun tai muuhun leivonnaiseen. Mousseen voi laittaa joukkoon marjoja tai/ja keksimurua. Maku muuttuu ja koostumus mutta mousse on aina yhtä hyvää. Sametinpehmeää.
KATTAUS
Vaikka kattausta näkyy hyvin vähän postauksessa, niin haluan siitä sanoa muutaman sanasen. Nimittäin iso osa kattauksesta on Kierrätyskeskuksesta, osa on perintöäni ja tietenkin vähän tuunattuja juttuja on mukana. Suosittelen kokeilemaan joskus hiukan eriparikattauksen boheemia ilmettä. Se on todella suloinen. Meillä on erittäin harvoin enää sarjaa laitettuna esiin, ainakaikki on eriparia mutta kattaus ei ole kuitenkaan sotkuinen. Isää on ihana hemmotella myös kattamalla pöydän kivasti ja tarjoilemalla kaikkea herkullista, joka on miehen mieleen.
Tarjolla:
munakas
broilerpekoni
paahtoleipä
kalkkunalauantaimakkara
kalkkunametvursti
tomaattia
kurkkua
paprikaa
aprikoosi-ja mansikkahilloa
vesimelonia
poppareita
donitsikakku
Ja tietenkin kaiken kruunaa donitsikakku. Näin onnistuu sellainenkin kakuntekijä, jonka kakut näyttävät yleensä kasalta kuin kakuilta ja miehen ei tarvitse ryhtyä kakuntekijäksi…Meillä kun tuo mies on hyvä tekemään kakkuja.Tämä onkin yksi syy miksi tästä kakusta on tullut meidän joka vuotinen juttu, toinen on tietenkin maku.
Herkullista isänpäivää!
-Melissa-