Paitamekko
8
Minulla on yksi sana: Paitamekko. Jokaisen naisen kaapissa pitää olla yksi paitamekko. Itsellä toki on muutama, mutta tämän mekon sain keväällä vihdoin valmiiksi. Mekon kanssa oli omanlainen matka suunnitelmasta valmiiksi. Ei ihan helppo, aika kuoppainen.
Kaava: Burda 6/2003
Paitamekko
Kivinen tie alkoi jo vuosi sitten alkukeväästä, kun vihdoin päätin tehdä mekon, joka on ollut suunnitelmissa siitä asti kun kyseinen kaava tipahti postiluukusta 2003. En kuitenkaan koskaan saanut hommaa alkuun, toki kaavat tein mutta se siitä. Viime keväänä sitten piirsin isommat kaavat, sillä tätä vartaloa on muokattu vuosien saatossa herkuilla sen verran, että aikaisemmin piirretyt ja leikatut kaavat eivät enää toimineet minulla. Kangaskin löytyi varastosta ja ei kun hommiin.
Homma lähti vauhdikkaasti vauhtiin, mutta siihen se sitten jäi. Ompelukoneen alle ei mekko päätynyt, vaan jäi keskeneräisten pinoon vuodeksi. Lopulta tänä keväänä pakotin itseni ottamaan kyseisen pinon käsittelyyni ja tein ensin monta asiaa ennen kuin tuli mekon vuoro. Huokasin syvään ja taisi muutama ärränpääkin tulla suusta ulos, ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni. Mekosta oli muodostunut se työ joka jää vain laatikon pohjalle. Nyt päätin tehdä mekon vaikkei homma kiinnostanut ollenkaan.
Mekko valmistuu
Kun sain vihdoin mekon valmiiksi, huokasin helpotuksesta. Mekko ei kuitenkaan innostanut minua mitenkään ja se jäikin koko kevääksi ja kesäkuuksi roikkumaan kaappiin. Ahvenanmaan reissulle sen vihdoin otin mukaani ja Turussa sitten vihdoin laitoin mekon päälleni. Se inho mekkoa kohtaan katosi kokonaan ja tulikin niin kiva fiilis mekko päällä. Kaiken kruunasi minun ihana Krakovasta ostettu hattu.
Olin todella tyytyväinen, että ompelin väkisin sen inhotusmekkoni, nyt voitin fiiliksen, jonka sain mekosta ja mekosta tulikin lemppari. Materiaali on ohutta puuvillaa, todella ohutta. Ensin ajattelin, että se on liian läpinäkyvä, mutta ei sentään. Hiukan näkyy läpi, ei paljon. Itseäni ei haittaa vaikka hiukan näkyy, ehkä muita haittaa, laittakoon silmät kiinni.
Mekko ei ole ihan tyyliäni, mutta on helposti muokattavissa sellaiseksi, että toimii erittäin hyvin meikäläisen päällä. Tällä kertaa laitoin laivalta ostamani sandaalit jalkaan, mutta valkoisten kangastossujenkin kanssa mekko toimii loistavasti. Joillakin voi toimia myös ihan paksupohjaisten lenkkareiden kanssa, mutta itse jotenkin tykkään eniten kangastossuista tämän mekon kanssa. Myös kankaan hauska kuosi toimii minulla. Ei ihan tavallinen raita, vaan joukossa on kukkia. Ne tekee kuitenkin mekosta tyylillisesti minulle toimivan, sekä tuo pääntie, joka ei ole ihan tavallinen, vaan se on rypytetty.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Paita lakanasta
Tällä kertaa tehdään paita lakanasta. Eikä se ole mikä tahansa lakana, vaan aika hauras ja huonokuntoinen mutta koska väri ja kuvio oli mieleeni, oli pakko lähteä testailemaan miten paita kestää vaatteena. Lakana on napattu joskus ilmaisosastolta.
Paita lakanasta
Homma osoittautui hiukan hankalaksi, sillä tosiaan lakana oli paikoin hyvin kulunut ja ohut. Piti koittaa ottaa tietyt osat tietystä kohtaa, ettei ihan heti kangas hajoa. Ongelmaksi muodostui myös se, että lakanaa oli hyvin vähän enää jäljellä. Lopulta paita onnistui ja on kestänyt käyttöäkin oikein hyvin. Mutta en tätä nyt päivittäin valitettavasti uskalla pitää. Hyvä loppukesän paita kuitenkin.
Koska olen tänä vuonna innostunut puhvihihoista, niin paitaan oli sellaiset pakko saada. Muokkasin ajatustani sen verran, että tein pääntien toisenlaiseksi mitä olen tehnyt kesällä mekkooni ja toiseen paitaani. Muuten tässäkin paidassa mentiin pitkälti samalla kaavalla kuin edellä mainituissa. Valmiskaavaa tosin tässä ei ole ollenkaan. Jos löytää sopivan kaavan, niin sitä voi muokata tähän suuntaan.
Kohta saa laittaa kesän kaappiin
Näin se on nähtävä ja koettava. On alkanut olla jo sen verran vilpoisia päiviä, ettei ihan kesähepenissä meikäläinen pärjää. Tässä kohtaa tulee yleensä suru puseroon, olisi niin kiva jatkaa helteen kanssa ja pukeutua ohuisiin viskoosimekkoihin. Olla lomalla ja nauttia elämästä. Eikä pidä nyt ymmärtää väärin, nautin työstäni ja paljon. Mutta kun olet palkattuna jonnekin, niin ei voi mennä ja tulla miten tahtoo, vaan pitää pysyä aikataulussa, siinä se ero, isoin ero.
Yleensä tähän aikaan iskee pienoinen suru puseroon, kun on päästettävä kesästä irti ja aloitettava arki. Oikean rytmin löytäminen on minulle erittäin hankalaa, minulla voi mennä kuukausi ennen kuin pääsen oikeaan rytmiin takaisin. Se on aika valtavan pitkä aika. Minun rytmi on lähinnä se, että vaikka herään aika aikaisin, niin minun ei tarvitse lähteä liikkeelle ennen kuin sitten kun olen itse siihen valmis. Nyt herään kyllä hyvissä ajoin, mutta lopulta on lähdettävä työmaalle puuhastelemaan, ei auta maamme laulukaan.
Ja ei, ei se syksy vielä ole mutta nyt se pikku hiljaa alkaa, eikä sitä voi mitenkään pysäyttää!
Ihanan aurinkoista tiistaita kaikille!