Kahdesta neulepaidasta tulee kaunis neuletakki. Yhdistä kaksi erisävyn paitaa, niin se näyttää kuin liukuvärjätyltä. Voit valita millaisen neuleen tahansa. Mitä pörröisempi neule, sen suloisempi, vai mitä?

Kahdesta neulepaidasta neuletakki

Koska tämä aika on se aika, kun siivoillaan kaappeja ja etsitään niitä entisiä lemppareita, joita ei enää halua syystä tai toisesta käyttää, niin tuunauskasa ainakin minulla kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Nyt kasa on niin korkea, että on aika alkaa jo vähän ompelemaan. (olen toki käynyt UFF:in tasarahapäivillä ostamassa pari juttua, että voi tuunata ajatuksista muutaman asian pois).

Kaapissani oli siis harmaa sekä roosan väriset neuleet. Muutaman kerran molempia käyttänyt, ei ihan minun juttuja siis. Molemmat paidat on kaiveltu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta aikaa sitten. Näitä toki on käytetty silloin kun ne löysin, mutta aika pian ne jäi pölyttymään kaappiin. Koska pidän näistä paidoista siitäkin huolimatta, etteivät ole minun juttu, niin silloin ne pääsevät ompelukoneen alle.

Tee näin:

• Leikkaa toinen neule kainaloiden alta poikki.
• Leikkaa molemmat paidat keskeltä auki.
• Leikkaa toisen paidan leikkuujätteestä taskut.
• Ompele taskujen osat takin ylä -ja alapuolelle.
• Ompele helmaosa +taskut.
• Huolittele etuosa vinonauhalla -tai kanttinauhalla. Voit käyttää myös leikkuujätettä, jos sitä on vielä olemassa.

Poolopaita

Yhdistin näppärästi neuletakin kanssa itse tehdyn poolopaidan. Kaava on hivenen liian iso meikäläiselle, varsinkin hihat roikkuu polvissa. Se tosin on aika pieni ongelma, lyhennän vain hihoja, kunhan jaksan. Kaavat paitaan löytyy Kotilieden käsityölehdestä (lokakuu 20201), trikoot erikoislehti. Tai noh, en minä tiedä onko erikoisnumero/lehti mutta trikoo on ompelupuolella se juttu tässä lehdessä.

Itse rakastan poolopaitoja, monille taas poolot ovat suuri kauhistus, koska tuntuu kuin joku kuristaisi. Itse kun omistan erittäin herkän ihon ja moni hyvinkin pehmeä vaate voi aiheuttaa karhean tunteen ja iho menee pienestäkin rikki, tykkään pukea poolon alle ja näin suojata super herkkää ihoani. Vaikka siis tuo neuletakki on aivan ihanan pehmeä käteen ja poskea vasten, niin kun vetaisen neuleen päälleni, niin tilanne muuttuu. Se on karhea ja kutittava. Välillä koitan poistaa karheutta mutta joskus ei homma toimi, vaikka olisi pehmentänyt vaatetta kymmenen kertaa. Se vain on ja rahnuttaa.

Tekoturkin jämästä olen tehnyt itselleni myös ihanan pehmeän pannan. Mitään ei jäänyt karvasta jäljelle.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter

Miksi vanhat kuvat ovat meille tärkeitä? Laitamme niitä albumeihin, katselemme niitä kaiholla ja muistelemme menneitä. Mietimme millaista elämää vietimme silloin kun kuvat otettiin, miten tunsin elämän siihen aikaan ja mistä nautin. Mietinkö silloin missä olen nyt?

Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa

Innostuin viikolla esittelemään vanhoja töitäni Instagramissa ja innostus on nyt sitten laajentunut tänne blogiinkin. Ajattelin aina silloin tällöin laittaa jonkin vanhan työni esille tänne ja kertoa hiukan taustaa tälle työlle sekä kuville, tietenkin. Valitsin vuoden 2013 kuvia, joita tosin on kertaalleen näytetty täällä, mutta eri asian yhteydessä.

Vuosi 2013 on ollut käännekohta elämässäni, aloin opiskella nuoriso-ohjaajaksi, olimme asuneet Helsingissä vuoden, mieheni opiskeli teologiksi ja tulevaisuus näyttäytyi valoisalle. Löysin vihdoin Kierrätyskeskuksen ja ilmaisosaston ehtymättömän materiaali vaihtoehdon.

Tuona vuonna me pyöräiltiin paljon, ompelin paljon, varsinkin kangasvarastoja halusin nopeasti pois alta. Vanhojen vaatteiden pinot kasvoi, eikä silloin vielä ollut sellaista järkeä siinä hommassa. Ajatus mitä tekee ja mistä on vuosien saatossa muodostunut ja valitettavasti aluksi homma meni vähän överiksikin. Onneksi tätä ei enää ole.

Mitä on kuvan taustalla?

Ihan ensimmäisenä innostuin tuunauksen saralla t-paitojen leikkelystä ja silmukoinnista, tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Näitä harjoittelin kaikilla mahdollisilla trikoovaatteilla ja se olikin hyvä, sillä pääsin hyödyntämään tätä taitoa myös tulevan työni puitteissa. Kuntoutus mielessä. Jalassa olevat ihanat housut olin jo tehnyt vuosia sitten paljon ennen kuin muutimme Helsinkiin takaisin. Olisiko ollut vuonna 2008. Housujen kaava löytyy La Mia Boutiquen lehdestä, en valitettavasti enää muista mistä niistä.

Koska pidän erilaisista vaatteista, niin tästä syystä näistä housuista tuli lempparit pitkäksi aikaa. Käyttäisin niitä edelleenkin, jos ne vain menisi päälle, on vain todettava, että vanhemmiten se vartalon malli vaan muuttuu… Maan vetovoima pitää siitä hyvin huolen. Tuolloin kuitenkin pyöräily oli minulle henkireikä ja teimmekin päivän mittaisia pitkiä seikkailureissuja pitkin Pääkaupunkiseutua. Usein siis pukeuduin trikoisiin ja toppiin, kuin siistimmin yhtään mihinkään. En voinut olla päivääkään paikallani, pakko päästä pyörän selkään ja polkea maailman ääriin.

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter

LUE MYÖS:

Kun ihminen vanhenee