Shoppailu on kivaa
14
Shoppailu on todella kivaa ja parasta on kun sen voi suorittaa omassa vaatekaapissa. Minua kritisoidaan useasti siitä, että minulla on vaatteita paljon ja käytänkö niitä kaikkia. Käytän ja niillä kaikilla on oma paikkansa. Mutta joskus käy niinkin, että jotkin vaatteet katoaa sinne kaapin pohjalle kauas piiloon. Sitä vain tapahtuu, eikä sille mahda mitään. Mutta sen vuoksi minä shoppailenkin omassa vaatekaapissani.
Shoppailu on kivaa
Ostolakko on mennyt tällä hetkellä oikein hyvin, vaikka valitettavasti tammikuussa kävikin kömmähdys. Mutta nyt oikeasti pääsee nauttimaan oman vaatekaapin salaisista koloista ja tekemään ihania löytöjä sieltä omasta kaapista. Näin saa käyttöön myös ne vaatteet, joita ”unohtaa” käyttää. On hiukan pakko kaivella ja testailla erilaisia yhdistelmiä. Pinterest on myös ollut suureksi avuksi tässä kun olen miettinyt miten yhdistelen uudella tavalla vanhoja vaatteitani.
Tällä kertaa tosin satuin löytämään neulemekon, jonka olemassa olon olen kokonaan unohtanut. Etsin ihan toista mekkoa, joka on itse tekemäni, mutta löysinkin tämän mekon ja päätinkin laittaa sen päälleni. Laatikosta löytyi valkoiset sukkahousut ja jalkaan sopi pitkävartiset ruskeat maiharin tyyppiset saapikkaat. Takiksi valikoitui minun yksi lempitakeista. Valkoinen teddytakki. Näillä siis mennään tällä kertaa. Tällainen shoppailu on kivaa.
Mekon tarina
Mekon tarina on se, etten tiedä sen tarinaa. Luulin ensin, että olen hankkinut sen matkamuistona jostain maasta, mutta vaikuttaakin nyt sille, että se on hankittu kirpparilta. Valitettavasti näin voi joskus käydä, ettei muista jonkin vaatteen alkuperää, kun taltioin nykyisin niin huonosti kirppisostoksiani tai ylipäänsä ostoksiani. Ennen kuvasin kaikki heti kun pääsin kotiin. Nykyään en kuvaa niitä juuri ollenkaan. Ne kannattaisi kyllä kuvata, aina. Paikat, joista olen voinut tämän mekon ostaa on Hakaniemen Fida tai Söörnäisten Fida tai ehkä Arabian UFF. Fidaa kyllä enemmän veikkaan tässä.
Oli mekko hankittu sitten mistä tahansa, niin en muista, että olisin tätä vielä päässyt käyttämään. Mutta nyt käytän varmasti, laitan mekon kaappiin esille ja näin muistan napata sen aina päälleni. Käsittämätöntä miten olen voinut unohtaa näin kauniin mekon kaapin pohjalle. Mutta tätä sattuu aina välillä. Enkä edelleenkään häpeä sitä, että minulla on paljon vaatteita. Koska nyt voi hienosti toteuttaa tämän kaltaista shoppailua helposti.
Mekko on ihanan pehmeä ja lämmin. On tunne kuin olisi pukeutunut hattaraan. Se on kevyt ja ilmava. Vaikuttaa sille, että mekko siirtyy voimavaatteisiin, sillä kun puin vaatteen päälle fiilis kohosi ylimpään tasoon. Fiilis kun on ollut aika matalalla koko viikon. Joten mekko ei ole vain lempivaate, vaan se on myös voimavaatteeni. Minua ei siis haitannut yhtään vaikka tukka oli harjaamatta ja super takussa, laineet sojotti joka suuntaan. Yleensä kun suoristan hiukset, koska silloin ne edes hiukan pysyy niin, etteivät mene takkuun. Huom, vähän.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Testissä: Peplum -paita vanhoista farkuista
Tänään testissä peplum -tyylinen paita vanhoista farkuista. Kaavana Burda 8/12, jonka kanssa olen tehnyt monenlaisia juttuja, kuten takkeja. Tykkään ajatuksesta ja tykkään kaavasta mutta kerron myös mistä en tykkää ja mitä meinaan korjata kunhan ehdin. Farkku on kuitenkin sen verran jäykkää tavaraa, että tietyt asiat eivät vain toimi.
Testissä: Peplum -paita vanhoista farkuista
Ajatus tällaisesta paidasta lähti ihan siitä, että halusin erilaisen farkkupaidan. Tietenkin ohuesta farkusta tulee toimivampi kuin jäykästä housufarkusta, mutta halusin siitä huolimatta lähteä testaamaan millainen paita olisi. Minä siis tykkään paidasta kovasti ja se on ihanan ryhdikäs kaikin puolin. Eli onnistuin hyvin siinä, että se on hiukan jämerä. Mutta se mistä en tykkää on se, että selästä kaava on minulle aivan liian pitkä. Olen sen jo lyhentänyt mutta on edelleen pitkä. Olen lyhyt, niin se on yksi syy miksi selkä on lyhyt, mutta minulla vaikuttaa myös se, että jalkani ovat 8 cm pidemmät kuin selkä. Eli jos olisin pitempi, olisin yhtä jalkaa vain. Eli selkää on lyhennettävä vielä lisää.
Toinen mikä pitää korjata on hihat. Kun käden nostaa, menee olkapää hupsusti ryppyyn ja kun on tönkkö kangas se nousee pystyyn. Ajattelin poistaa hihat siis kokonaan ja tehdä hihattoman version paidasta. Se ei haittaa yhtään. Toki samalla muokkaan olkapäätä. Toivon näiden parantavan paidan käyttömukavuutta. Näin en nimittäin tykkää paidasta yhtään. Nämä minihihat olisivat kyllä kivat, mutta eivät nyt vain sovellu tähän hommaan yhtään. Tuntuu myös ikävälle kun menee ryppyyn tuohon olkapäälle.
Joskus vasta käyttö kertoo ongelmista
Aina en sovituksessa huomaa kaikkia ongelmia ja vasta kun käytän vaatetta, niin huomaan, että mikä ei toimi. Silloin on paras pysähtyä ja alkaa tehdä korjauksia. Yleensä sekin on helpompaa, jos joku toinen tekee merkinnät kun vaate on vielä päällä, mutta aina se ei ole mahdollista, varsinkin jos oma kumppani on hiukan sokea kaikelle sille minkä itse näkee. Joten varmasti jossakin vaiheessa tulee lisää kuvia paidasta, kunhan olen saanut sen korjattua. Katsotaan sitten miltä se näyttää ja toimiiko paita niin kuin ajattelin.
Burdan kaavat yleensä toimii minulla parhaiten, esimerkiksi Suuri käsityölehden mitoitukset ovat minulle aivan liian väljiä. Mutta nyt tämän Burdan kaavan kanssa olen saanut useamman kerran taistella. Se ei tunnut tykkäävän kropastani ollenkaan. Olen niin monta erilaista työtä tehnyt tätä kaavaa apuna käyttäen, että kosketuspintaa on. Muokkauksia olen tehnyt jokaiseen ja kaikkiin eri tavoin, paitsi selän pituuteen. Sen kohdan olen korjannut lopullisesti kaavaan. Nyt kun kirjoitan postausta jo purkaan hihaa ja kädentietä avoimeksi. Hiukan jännittää mitä tästä oikein tulee.
Aurinkoista keskiviikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: