Ompeluilta tuottaa välillä tulosta
14
Ompeluilta on ihan paras juttu ikinä. Yleensä tällaiseen minulla ei arkena ole mahdollisuutta. Pääsen sellaisiin aikoihin töistä, ettei vaan enää jaksa, ehkä yhden sauman saan ommeltua, ei muuta. Mutta nyt talvilomalla, työpäivät ovat olleet 8-16.00, joten kotiin päästyäni olen helposti päässyt hyppäämään ompelukoneen eteen ja surautellut vaikka mitä kivaa.
Ompeluilta tuottaa välillä tulosta
Yhtenä päivänä oli mieli vähän maissa kun tulin kotiin ja halusin piristää itseäni. Kyllä, kädentaidot piristää aina. Kaivelin hyllyjä ja kaappeja ja löysin kankaan, josta on ollut aikanaan tarkoitus tehdä Härdelille paita. Kysäisin haluaako vielä jotain kankaasta ja poika vastasi napakasti, että ei todellakaan. Näin se lapsenkin mieli muuttuu.
Kun kangas oli valittu, niin aika nopeasti tiesin mitä haluan tehdä kankaasta. Pieni pelko oli, että kangas ei veny oikein yhtään, että mahtaakohan se sitten mahtua päälle, mutta ei muuta kuin hommiin. Etsin kaavat, tai ne olivat jo oikeastaan esillä ja kaavatkin aikaa sitten leikattu kun olin samoilla kaavoilla jo ommellut kaikkea. Eli pääsin hommiin todella äkkiä.
Kaavat:
- Paita: Fibre Mood no.16, Malli Clemence
- Housut: Suuri käsityö 9/21, malli 7
Kauaa ei nokka tuhissut kun olin leikannut kaikki osat. Ja koska minulla ei ollut omasta takaa resoria, niin tein resoriosat kaikki samasta kankaasta, joka valitettavasti osottautui hippasen hanklalaksi kun kangas ei yhtään veny. Mutta sekin lopulta ratkaistiin. Koska ompelin pelkästään saumurilla, niin asuni tuli todella nopeasti valmiiksi.
Maastokuvioisesta kankaasta hauskaksi asuksi
Kun asu oli valmis, halusin heti laittaa sen päälle ja lähteä kauppaan hakemaan ruokaa. Mieheni sanoi suoraan, ettei osaa suhtautua asuuni, mutta tykkää paidan hihoista, jotka ovat niin erilaiset mitä yleensä hihat on. Hihoissa on siis olkapäillä hauskat laskokset, joka tuo paitaan maskuliinisuutta. Olen tällaisia paitoja tehnyt nyt jo kolme. Olen todella intoutunut näihin. Mies oli myös sitä mieltä, että asu on korni mutta sellaisella tavalla korni, että se on jo hieno.
Asun kanssa voi myös pukea melkein mitä tahansa sekä osia voi käyttää erikseen myös. Itse tosin tykästyin käyttämään tätä näin yhdessä. En itse oikein yleensä tykkää näistä tällaisista, mutta tämä nyt vain mielestäni toimii. Myös tällaisella 50 -vuotiaalla mummelilla. Maastoudun näillä oikein hyvin nyt ja uskon, että näette tätä asua enemmänkin Instassa sekä täällä blogissa.
Nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Kummallinen lauantai
Eilen oli kummallinen lauantai, ai miksikö? Noh, se ei mennyt ihan niin kuin Stömsössä ja tietenkin minä kirjaan päivän touhut tänne blogiini. Pakkohan se on, miten voi pieni perhe säheltää niin paljon kuin me sähelletään. Mitä siis tapahtui?
Kummallinen lauantai
Mieheni viikonlopun sisältö suunniteltiin ihan toiseksi millaiseksi se muodostui lopulta. Hänen siis piti opiskella ihan koko viikonloppu, joten minä kuvittelin saavani omaa aikaa, aikaa käydä keskustassa hengailemassa ja kuvaamassa. Olihan minulla odottamassa kuvailua ihana punainen takki, joka on hankittu Pasilan GoodWill -myymälästä. Se päällä olo on kuin pienellä Punahilkalla ja sen halusin tietenkin ikuistaa sivuilleni. Lopulta kävi niin, että me koko porukka istuimme autoon, nokka kohti keskustaa, sillä mieheni piti palauttaa kirja yliopistolle.
Auto parkkiin ja ei kuin kävelemään yliopiston kirjastoa kohti, vähän kuvia siellä ja täällä ja kävelyn aikana toinen kenkä päätti irrottaa korkolapun. Se ei menoa vielä siinä vaiheessa kauheasti haitannut, ennen kuin tajusin, että ontto korko ei kestä sitten yhtään kävelyä. Päästiin kirjastolle ja todettiin, että kirjasto onkin kiinni ja miehelläni ei ole kirjastokorttia mukana, joten ei muuta kuin kävely kohti autoa. Minä jo nilkuttelin varovasti perässä ja nilkutus alkoi jo tuntua jaloissa.
Härdelli alkoi sanoa, että nälkäkin jo kurisee vatsassa ja mieheni halusi syömään myöskin. Mutta minä kun en voi oikein näillä rikkinäisillä kengillä lähteä mihinkään. Noh, suostuin siihen, että haetaan uudet kengät. Näitä kun ei kannata enää korjata, kun vedetkin tulee läpi. Kamppiin, ei sopivia. Forum, ei sopivia. Kengän korko alkaa jo murtua ja kävely on todella hankalaa ja kivuliasta. Suuntana Sokos. Sieltä lopulta löytyi apu. Kukalliset Martensit. Maksettiin kengät ja heitettiin vanhat roskiin ja kohti syömistä.
Ruokapaikan etsintä oli hankalaa
Palattiin takaisin Kamppiin mutta siellä oli kaikki täynnä, sitten suunnattiin kohti Töölöä, huonolla menestyksellä sielläkin. Minä olin jo niin hermostunut, että sanoin vain, että ei muuta kuin kohti Jumboa ja jos American Dinersiin mahduttaisiin. Noh, sekin oli täynnä mutta ihmisiä alkoi valua ulos, joten jäimme odottamaan vuoroamme. Saatiin noin 10 minuutin sisään pöydän ja ei muuta kuin herkuttelemaan.
Kun ruoka oltiin saatu syötyä niin mielikin oli jo hiukan parantunut. Minua toki harmitti kovasti se, että ostolakko ei tänäkään kuukautena ottanut onnistuakseen, mutta olen kyllä todella iloinen uusista maihareistani. Aivan ihanan suloiset ja mieheni ne sattui löytämään, onneksi. Nyt pysyy sukatkin kuivana. Lopulta siis mieheni ei opiskellut ollenkaan, sillä olimme aika myöhään illalla vasta kotona ja takista saadut kuvatkin jäivät vain muutamaan. Mutta näkeehän niistä jo miten söpö takki on kyseessä.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: