Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
0
Merinovillaa, jämälankoja ja suuria talvihaaveita. Tässä postauksessa kerron, miten syntyi after ski -tyyli: itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, kierrätysmateriaaleista tehty liivi sekä neulotut asusteet ja miten luminen joululoma vaihtui laskettelun sijaan käsityöläisen mielikuvitusmatkaksi. Merinovillaa ja laskettelun unelmia ei ole vain vaatekokonaisuus, vaan elämäntapa, jossa yhdistyy korkealaatuiset materiaalit ja mielikuvitusmatka lumiseen vuoristoon.
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Jos jouluna ei ole lunta, ei auta kuin pukeutua niin lämpimästi ja kauniisti, että talvi tulee luoksesi. Tänä vuonna toivoin valkoista joulua, kirpeää pakkasta ja laskettelureissua. Sain harmaata, märkää ja loskaa. Mutta sain myös jotain paljon parempaa: täysin itse tehdyn asukokonaisuuden, jossa yhdistyvät merinovillainen jumpsuit, kierrätyksestä syntynyt liivi sekä jämälangoista neulotut huppu ja kaulahuivi.
Ja myönnetään, vaikka suksia ei kaivettu varastosta, tyyli oli after skihin valmis. Ainakin henkisesti.
Itse ommeltu merinovillainen jumpsuit, lämpöä ilman toppahaalaria
Jumpsuit on ommeltu merinovillasta, materiaalista joka on käsityöläisen paras ystävä ja pahin vihollinen samaan aikaan. Se hengittää, lämmittää, joustaa ja antaa anteeksi, mutta kertoo kyllä heti, jos oikaiset. Merinovilla tekee vaatteesta ajattoman, mukavan ja käytännöllisen, ja ennen kaikkea sellaisen, jota ei tarvitse pestä joka välissä (kiitos, villan luonnolliset ominaisuudet).
Merinovilla: Kangastukku Oy, mulesing vapaa, interlock
Jumpsuit: Burda 12/1989
Huivi: Drop Design
Itse tehty jumpsuit on vaate, joka herättää kysymyksiä:
“Mistä ostit?” – En ostanut. Ommeltu. Itse. Kotona. Tämä on se hetki, kun käsityöläinen seisoo vähän ryhdikkäämmin.
Liivi leikkuujätteestä, koska roskis ei ole inspiraation loppupiste
Liivi on tehty leikkuu -ja kangasjätteestä, jotka ovat odottaneet hetkeään. Tiedätkö sen hetken, kun katsot kangaspinoa ja ajattelet: “Tästä ei enää saa mitään järkevää.” Silloin syntyy yleensä paras idea. Vaikka liivi on tehty jo vuonna 2015, on se edelleen kovassa käytössä ja sopii hyvin tällaisen asun kanssa kun on lasketeltu koko päivä.
Kierrätysmateriaaleista tehty liivi ei ole vain ekologinen valinta, vaan myös luova haaste. Jokainen pala määrää muodon, eikä toisinpäin. Lopputuloksena syntyi uniikki vaate, jota ei ole olemassa toista samanlaista, eikä tule.
Tämä on hidasta muotia parhaimmillaan: ei trendejä, ei kiirettä, ei massatuotantoa.
Neulottu huppu ja kaulahuivi jämälangoista, villan toinen elämä
Huppu ja kaulahuivi on neulottu jämälangoista, niistä pienistä keristä ja pätkistä, joita “ei raaski heittää pois”. Ja hyvä niin. Jämälangoista syntyy usein kaikkein persoonallisimmat asusteet, värit, tekstuurit ja pienet epätäydellisyydet tekevät niistä eläviä.
Neulottu huppu on erityisesti loskatalven sankari. Se lämmittää, suojaa ja näyttää siltä kuin olisit matkalla joko alppikylään tai käsityömessuille. Molemmat kelpaavat.
Laskettelu jäi haaveeksi, tyyli ei
Laskettelu oli unta vain. Ei rinteitä, ei hissejä, ei sitä tuttua suksen suhinan ääntä. Mutta ehkä juuri siksi tämä asu syntyi. Kun ulkoinen talvi puuttuu, sisäinen talvi rakennetaan villasta, neuleista ja huumorista. Metsä toimi näyttämönä: askel kerrallaan, naurun kanssa, ilman kiirettä. Tämä ei ollut pettymys, vaan muistutus siitä, että joulu ei ole säästä kiinni. Se on hetkissä, käsissä ja siinä, että tekee itse jotain kaunista.
Tänä jouluna ei laskettu rinteitä, mutta laskettiin silti:
- lankametrejä
- kangaspaloja
- hiilijalanjälkeä
Ja plussaa tuli.
Miksi kirjoitan tästä?
Koska haluan muistuttaa, että itse tehty vaate on aina enemmän kuin vaate. Se on vastalause kertakäyttömuodille, rakkaudentunnustus materiaalille ja pieni kapina kiirettä vastaan. Ja kyllä, myös humoristinen selviytymiskeino, kun sääennuste pettää.
Jos laskettelu jäi unelmaksi, voi ainakin näyttää siltä, että olisit valmis lähtemään heti, jos rinne ilmestyisi pihalle. Ja ensi jouluna? No, ehkä sitten lasketellaan. Tai sitten ommellaan uusi jumpsuit.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Lisää liivistä:
Joulu joka yhdistää – lämpöä, ruokaa ja yhdessäoloa
Tänä jouluna koimme jotain, joka koskettaa varmasti jokaista: hetken, jossa arki unohtuu ja tärkeintä on olla yhdessä. Siksi tämän tarinan ytimessä on ajatus “Joulu joka yhdistää – lämpöä, ruokaa ja yhdessäoloa”, sillä juuri sitä meidän joulunvietto tyttären luona oli. Meille, jotka yleensä matkustamme jouluksi muualle, tämä oli poikkeuksellinen ja erityinen päätös.
Joulu joka yhdistää – lämpöä, ruokaa ja yhdessäoloa
Yleensä joulumme kuluu matkoilla. Olemme tottuneet pakkaamaan laukut ja suuntaamaan kohti uusia maisemia, joskus ulkomaille, joskus toiseen kaupunkiin. Tänä vuonna teimme toisin. Päätimme jäädä lähelle ja mennä tyttären luokse. Se tuntui ensin melkein oudolta, mutta osoittautui lopulta juuri oikeaksi ratkaisuksi.
Kun astuimme sisään lämpimään kotiin, vastassa oli kynttilöiden pehmeä valo, kuusen kimallus ja rauhallinen tunnelma. Ei aikatauluja, ei siirtymiä, ei kiirettä. Olimme perillä.
Perhe koolla, edes hetkeksi
Paikalla oli äitini, tytär miehineen tietenkin, poika ja lisäksi vanhempi poika kävi nopsaan kääntymässä. Emme olleet kaikki yhdessä pitkää aikaa, mutta jokainen kohtaaminen oli tärkeä. Joulu perheen kanssa ei ole kiinni tuntimääristä, vaan siitä, että pysähtyy ja katsoo toista silmiin.
Vanhemman pojan pikainen vierailu toi mukanaan oman erityisen hetkensä. Nopeakin halaus ja muutama sana muistuttavat siitä, että vaikka arki vie eri suuntiin, joulu kokoaa, edes hetkeksi.
Joulupöydän äärellä
Joulupöytä kokosi meidät yhteen. Tarjolla oli perinteisiä jouluruokia, ja pöydän ympärillä kulki tarinat, nauru ja muistot. Äitini muisteli menneitä jouluja, lapset jakoivat kuulumisiaan ja me aikuiset puhuimme arjesta. Ruoka oli tärkeää, mutta vielä tärkeämpää oli se, että istuimme saman pöydän ääressä. Hetki, jolloin kukaan ei ollut menossa minnekään.
Joulun asu, jossa on tarina
Myös joulun asuni kantoi mukanaan omaa tarinaansa. Päälläni olivat itse tehdyt kultaiset samettihousut, jotka ompelin viime vuoden joulunajan reissua varten, mutta silloin ne jäivät kokonaan käyttämättä. Nyt tuntui oikealta hetki ottaa ne esiin.
Yhdistin housut kultaa kimaltelevaan neuleeseen, jonka löysin vuosi sitten UFFista. Second hand -löytö ja itse tehty vaate samassa asussa tuntuivat juuri minun näköisiltä. Ripaus juhlaa, käsityötä ja hitautta, täydellinen yhdistelmä perhejoulun tunnelmaan. Oli ihanaa pukea päälle jotain, jossa oli muistoja ja merkitystä, ei vain kaunis pinta.
Rauha, jota emme tienneet kaipaavamme
Kun ilta eteni ja osa porukasta lähti kotiin, olohuoneeseen jäi hiljaisempi tunnelma. Kuusen valot paloivat, kynttilät lepattivat ja tuntui, että jotain tärkeää oli tapahtunut. Ei mitään suurta ulospäin, mutta suurta sydämessä.
Tämä joulu muistutti siitä, että joskus on hyvä rikkoa omat perinteet. Meille matkustaminen on ollut osa joulua, mutta nyt, kun jäimme lähelle ja keskityimme perheeseen, huomasimme kaivanneemme juuri tätä: pysähtymistä, rauhaa ja yhdessäoloa.
Joulu, joka jää mieleen
Joulu joka yhdistää – lämpöä, ruokaa ja yhdessäoloa jää mieleen jouluna, jolloin emme lähteneet maailmalle, vaan toistemme luo. Se oli tavallinen, mutta silti erityinen. Täynnä pieniä hetkiä, katseita ja sanoja, jotka tekevät joulusta joulun.
Ehkä juuri siksi tämä joulu tuntui niin merkitykselliseltä. Se muistutti, että joskus kaikkein tärkein matka ei vie kauas, vaan lähelle.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Meidän joululoman viettojamme: