KahvisäkkiTyyny
2
Tämä kahvisäkkityyny sai alkunsa, kun Rätti ja lumppu -projekti nytkähti eteenpäin, hyvin pienellä, miltei mikroskooppisella muurahaisaskeleella. Mutta vau mikä askel! Siinä se nyt on: kahvisäkistä ommeltu tyyny, jolla ei todellakaan nukuta päikkäreitä, ellei halua herätä verkkokuvio otsassa.
KahvisäkkiTyyny
Kun inspiraatio tulee kierrätyskeskuksesta, eikä kysy lupaa
On hetkiä, jolloin suuri visio syntyy käytännössä nollasta. Tai no, yhdestä Kierrätyskeskuksen kahvisäkistä, joka suorastaan huusi päästä uuteen elämään. Säkki oli nähnyt maailmaa: se oli kulkenut intialaisella kahviplantaasilla, hengittänyt varastojen pölyä ja seilannut maita ja mantuja, ennen kuin se päätyi kainalooni ja kotiini. Ja nyt, nyt se on tyyny.
Sitä voisi sanoa kiertotalouden voitoksi, tai ainakin ompelukoneeni pieneksi taistoksi, jonka se voitti. Langat pysyivät kasassa, neula ei napsahtanut poikki, ja vain kaksi kertaa jouduin toteamaan ääneen: ”Miksi minä teen tätä itselleni?” Mutta lopputulos on sympaattinen ja rouhea. Sellainen sisustuselementti, joka huutaa: “Minä olen nähnyt elämää, ja minä olen edelleen hyödyllinen.” SEO-näkökulmasta tämä on myös täydellinen avainsanalle kahvisäkkityyny. Sillä kyllä, nyt se on selvästi asia.
Rätti ja lumppu -projektin uusi etappi
Projektini, joka tunnetaan mahtipontisella ja kansanperinteitä hivelevällä nimellä Rätti ja lumppu, sai tästä uuden sivujuonen. Tässä projektissa ideana on muuttaa rikkinäiset, hylätyt ja kulahtaneet tekstiilit joksikin uudeksi tai ainakin joksikin, joka ei enää makaa kaapin perällä häpeämässä kohtaloaan.
Olen kerännyt jemmaan kaikenlaista “kierrätysmatskua”, kuten rikkinäisten tyynyjen ja pehmolelujen sisuksia sekä niitä sellaisia kankaita, joita “ei vielä kannata heittää pois, koska tästä voisi joskus tehdä jotain.” Nyt niille tuli käyttöä! Tai siis niille tuli yhden tyynyn verran käyttöä. Materiaalia olisi riittänyt vielä ehkä puoleen tyynyyn, jos olisin leikannut erittäin luovasti ja uhmannut fysiikan lakeja. Mutta en lähtenyt siihen. Haluan säilyttää projektissa edes jonkinlaisen arvokkuuden.
Tyyny, jolla ei nukuta päikkäreitä
Tämän tyynyn funktio on selvä: se EI ole päikkäri- tai päiväunikäyttöön. Burlap-kangas eli kahvisäkki on ihanan rustiikkinen, mutta kun poski kohtaa sen, tapahtuu suunnilleen sama kuin jos painaisi päänsä hiekkapaperiin. Pinta on rouhea, jämäkkä ja jättää todistetusti printtikuvion poskeen kuin olisi osallistunut johonkin urbaaniin kahvimerkkiseremoniaan.
Mutta sisustukseen, siihen se sopii täydellisesti. Se on kuin sisustuksellinen espresso: pieni, mutta potkaisee.
Lisäksi tyyny kertoo tarinaa: se puhuu kierrätyksestä, maailmanmatkaamisesta ja siitä, kuinka pienikin kangaspala voi saada uuden elämän, kunhan ompelija uhraa muutaman hermosäikeen ja yhden iltapäivän.
Kahvisäkkien persoonallisuus sulattaa sydämet
Kahvisäkissä on jotain romanttisen rosoista. Sen painettu teksti, logot ja kuljetusmerkinnät antavat sille luonteen. Minun tyynyssäni lukee “Robusta Parchment AB Crop 2017–2018”, ja jos joku kysyy, vastaan ylpeästi: “Kyllä, tämä on vintagea.”
Säkin toisella puolella taas on vaikuttava KAFFA-handshake-kuvio, joka näyttää siltä, että tyyny olisi mukana maailmanrauhan neuvotteluissa. Visuaalisesti tyyny toimii minkä tahansa sisustuksen keskellä: boheemin, rustiikkisen, skandinaavisen tai täysin sekavan. Se on statement piece, tiedät kyllä, kuten ne design-esineet, jotka maksavat pari sataa ja näyttävät siltä että joku unohti ne sadepäivänä ulos. Tässä vain plussana on se, että tämä maksoi ehkä kolme euroa.
Miksi tämä on SEO:n unelma?
Tässä postauksessa vilahtelee avainsanoja kuten:
- kahvisäkki tyyny
- kierrätetty sisustus
- Rätti ja lumppu projekti
- DIY kahvisäkistä
- upcycling ideat
Googlen algoritmi ilahtuu, ja niin ilahdut sinäkin, kun joku löytää tämän projektin ja ajattelee: ”Hei, minäkin haluan tuollaisen kahvisäkkityynyn!”
pieni askel ihmiselle, suuri askel kahvisäkille
Vaikka projektini eteni vain yhdellä miniatyyrikokoisella askeleella, se oli tärkeä. Jokainen lumppu on nyt yhden tyynyn verran vähemmän hukassa, ja minä olen yhden ompeluseikkailun rikkaampi.
Ja mikä tärkeintä:
- Tällä tyynyllä ei nukuta päikkäreitä.
- Tätä tyynyä ihaillaan.
Harkitsen jo seuraavaa kahvisäkkilöytöä… Rätti ja lumppu -projekti ei lepää, toisin kuin tämä tyyny.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pitkä viikonloppu
Ah, pitkä viikonloppu. Se maaginen aika, jolloin elämä antaa tilaisuuden pysähtyä, hengittää ja no, purkaa 42 pahvilaatikkoa, siirtää kuusi kertaa yhtä kukkaruukkua ja eksyä työkalulaatikkoon etsiessä sitä yhtä ruuvimeisseliä, joka tietenkin löytyi lopulta… jääkaapista. Tervetuloa VillaNannan viikonloppuun, jossa hiki, huumori ja haaveet kohtaavat.
Pitkä viikonloppu, laatikoiden lannistusta, parvekepulmia ja ompelutaivaan kirkastusta
Pahvilaatikoiden purkueepos
Aloitettiin reippaasti tai ainakin juotiin ensin kahvit ja tuijotettiin laatikkovuorta kuin se olisi Everest. Mutta kyllä ne siitä hupenivat: sisältä löytyi mm. yksi kadonnut lompakko (vuodelta 2021), kolme samaa keittokirjaa (kyllä, taas), ja mystinen metalliputki, jonka alkuperää ei vieläkään tiedetä. Laatikot saivat kyytiä, ja me saatiin tilaa hengittää – tai ainakin kompastua vähemmän.
Parvekkeella melkein valmista
Parveke koki myös kasvojenkohotuksen kukkia, kynttilöitä, matto ja se täydellinen “melkein valmis” -tunnelma. Vielä puuttuu juuri se oikea pöytä, mutta hei, meillä on viltti, lasillinen kuohuvaa ja citylintujen ooppera taustalla. Pinterest-fiilis saavutettu 83 %.
Kruununa Oiva
Ja kyllä, ehdittiin myös istua alas. Ravintola Oiva Kalliossa oli kuin keidas keskellä askarteluhiekkaa. Ruoka taivaallista, tunnelma rento ja palvelu niin hyvää, että teki mieli kiittää käsityökortilla. Oiva, sinä viikonlopun huipennus, kiitos kun muistutit, että kaiken laatikkohelvetin jälkeen voi istua alas ja vain olla.
Työhuone oma pieni maailma
Ja sitten, oi se ihana hetki: meidän ikioma ompelu- ja neulehuone valmistui! Tämä ei ole mikä tahansa nurkka pölyisiä lankakeriä, tämä on käsityön keidas, luovuuden temppeli ja langanpätkien valtakunta. Nurkassa hurisee nyt kaksi uskollista ompelukonetta (kyllä, toinen on varalla, jos toinen suuttuu), hyllyt notkuvat kankaista, jotka “ehkä joskus” päätyvät vaatteiksi, ja langoista voisi rakentaa sateenkaaren, tai ainakin lämpimän villapaidan koko suvulle.
Vinot pinot käsityölehtiä ja kirjoja luovat tornimaisen horisontin, josta löytyy niin neuleohjeita kuin vintage-kaavojen aarteita. Jokaisella kirjalla on oma tarinansa, ja jokaisella kankaalla oma suunnitteilla oleva kohtalonsa. Tästä huoneesta ei mennä läpi, tänne astutaan. Se on pieni maailma, jossa kaikki on mahdollista: toppi yhdessä illassa, tai peitto, jota tehdään viidettä vuotta rakkaudella ja ratkojalla.
Näin se meni: hikinen, hurmaava, hullunhauska viikonloppu. Laatikot kaatui, ideat lähti lentoon, ja parveke melkein valmistui. Mutta tärkeintä – meillä on nyt paikka, jossa syntyy kaikkea ihanaa.
Asu ostettu Siisti kirppikseltä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
MUUTTO AHDISTUKSESTA VOI LUKEA LISÄÄ NÄISTÄ POSTAUKSISTA: