Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea?
4Kaupallinen yhteistyö: Vitaseege Oy
Kun suklaa muuttuu aamupalaksi, testasin someilmiön ja lopputulos yllätti. Olen oikeasti yllättynyt miten tämä hitti sopi niin täydellisesti muromysliin. Otsikoksi tuli siis: Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea? Ja olihan se ja todella hyvä idea. Muromysli maisui hyvältä ja aamu lähti näin hyvin käyntiin. Kokeile sinäkin tätä.
Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea?
Tämä postaus on pieni irtiotto siitä, mitä yleensä teen. Normaalisti uppoudun lankoihin, kankaisiin ja kierrätysmateriaaleihin, mutta tällä kertaa päädyin keittiöön ja vieläpä aika yllättävän ilmiön äärelle.
Sain Vitaseegeeltä herkullisen paketin, joka sisälsi erilaisia herkkuja. Vitaseegee tuo Suomeen kansainvälisiä brändejä. He toivat Feastables -suklaat Suomeen vuonna 2025. Kyse ei ole ihan mistä tahansa herkusta, vaan taustalla on yksi maailman tunnetuimmista tubettajista. Ja myönnetään: olin utelias. Voiko tällaisesta “hypetetystä” suklaasta syntyä jotain oikeasti hyvää?
Feastables ei ole pelkkä karkkihyllyn uutuus. Sen ideana on tehdä yksinkertaisempaa suklaata, jossa on vähemmän ainesosia ja jossa kaakao on Reilun kaupan tuotettua. Ajatus siitä, että herkuttelussa olisi mukana myös hitunen vastuullisuutta, teki tästä kokeilusta heti kiinnostavamman.
Mutta sitten se varsinainen kysymys: mitä tapahtuu, kun tällainen someilmiö päätyy kotikeittiöön?
No… minä tein siitä muromysliä. Ja en mitään ihan tavallista sellaista, vaan sellaista, jossa yhdistyy rouskuvuus, makeus ja pieni “mitä ihmettä tämä on” -fiilis.
Mr-Beast Feastables -suklaamuromysli
Tarvikkeet:
- 25g voita
- 1rkl oliiviöljyä
- 0,5dl fariinisokeria
- 1dl sokeria
- 3,5dl kaurahiutaleita
- 1,5dl pähkinöitä
- 0,5dl nestettä (vettä tai mehua)
- 2pkt MrBeast Feastables suklaata
- 1/4tl suolaa
- 1tl vaniljasokeria
Tee näin:
Sulata voi kattilassa, lisää oliiviöljy, fariinisokeri, sokerit ja suola.- Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja neste (tällä kertaa vesi). Sekoita ja kääntele niin, että seos on kostea ja tahmaisen kiinteä. Varo palamista! Tässä kohtaa on tärkeää säädellä lämpötilaa niin, ettei seos pala, mutta kuumuus riittää kiinteyttämään seoksen.
- Levitä seos uunipellille ja paista 175 asteessa 20–30 min.
- Sekoita seosta 5–10 min välein seuraten paahtumista. Seoksen ei ole tarkoitus paahtua liikaa, vaan pehmeä seos kovettuu ihanan rapeaksi jäähtyessään.
- Seoksen jäähdyttyä kunnolla lisää murskattu suklaa, ja sekoita seos hyvin esimerkiksi ravistelemalla kannellisessa astiassa.
- Suklaa voi olla mikä tahansa iso paketti tai 2 pientä pakettia n. 200 g oman maun mukaan.
- Kannattaa aluksi tehdä veteen, mutta jatkossa voi kokeilla muita nesteitä, kuten vaikkapa appelsiinimehua.
Kun maistoin tätä ensimmäistä kertaa, odotin ehkä jotain liian makeaa tai vähän päälle liimattua ideaa. Mutta yllätyin. Suklaa ei ollutkaan överi, vaan toimi mysliin yllättävän hyvin. Se toi mukaan pehmeyttä ja pientä luksuksen tuntua, vähän kuin arkiaamu olisi saanut silkkihuivin harteilleen.
Lopputulos: Herkullinen aamupala
Tämä oli myös muistutus siitä, että joskus on ihan hyvä poiketa omalta “mukavuusalueeltaan”. Vaikka yleensä teen käsitöitä ja kierrätän materiaaleja, tässä oli samaa luovuutta, vain eri muodossa. Ideasta toteutukseen, kokeilua ja vähän leikkimielisyyttä. Ja ehkä juuri siksi tämä toimi.
Jos haluat kokeilla jotain erilaista, tämä on hauska tapa yhdistää someilmiö ja ihan tavallinen kotikeittiö. Lopputulos ei ole pelkkä trendi, vaan oikeasti toimiva herkku. Olisi hauska kuulla, mitä sinä ajattelet, onko tämä nerokas vai vähän hullu idea?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Terassituuli kuiskaa meren suuntaan
Onko mitään ihanampaa kuin päivä, jolloin terassituuli kuiskaa meren suuntaan? Jätkäsaaressa sellaiset hetket syntyvät kuin itsestään tai ehkä se on tämä kaupunginosa, joka on rakennettu kesäpäiviä varten.
Terassituuli kuiskaa meren suuntaan
Jätkäsaari ei ole vain kaupunginosa, se on tunnelma. Pienellä alueella yhdistyy sataman hiljainen jylhyys ja uudemman Helsingin leikkisyys. Täällä meri ei vain ole taustaelementti, vaan läsnä. Se liplattaa, tuoksuu ja kuiskii. Se käy varovasti sääriin, kun istut laiturilla ja roikottelet jalkojasi veden yllä. Jätkäsaaren lempeä satamaelämä ihastuttaa ja yllättää.
Kesäpäiväni alkaa usein samoilla askelilla: pyörin hetken kotoisilla kujilla, pistäydyn ehkä katsomassa, joko sininen pyyhe katolla on kuivunut, ja suuntaan sitten kohti Poijua, sitä pientä, mutta hengeltään suurta paikkaa, jossa tuntuu siltä, kuin aika olisi pysähtynyt.
Poijun pöydässä, suolaa huulilla
Jätkäsaaren ravintola Poiju on kuin merellinen jatke omalle keittiölle. Sellainen paikka, johon mennään ilman kiirettä, ilman suunnitelmaa, ehkä vähän tukka sekaisin ja nenänpää punaisena auringosta.
Poijun terassi hellii, aurinko löytää sen aina, ja tuuli käy juuri sen verran, että viltti polvilla tuntuu ihan tarpeelliselta. Ruoka on konstailematonta, mutta juuri siksi niin hyvää. Kalakeitto on sellainen, että se olisi voinut olla mummon käsialaa, ellei sitä olisi koristeltu pienellä elegantilla vaahdolla. Salaatti on täynnä yrttejä, joita ei tarvitse tunnistaa, ne vain toimivat.
Täällä annetaan tilaa huokailulle. ”Onpa hyvää”, sanon ääneen jo ensimmäisellä haarukallisella, vaikka kukaan ei ole kysynyt. Sellainen paikka Poiju on.
Merituulen armoilla ja ylpeänä siitä
Kun vatsa on täynnä, jäädään vielä. Ei ole kiire pois. Istutaan ja katsellaan. Jätkäsaaren merimaisema ei ole siloteltu, ja juuri siksi se on kaunis. Kontteja, nostureita, veneitä ja jotain syvästi esteettistä niissä kaikissa. Jotain, mikä tuntuu kodilta, vaikka ei olisi koskaan ollut satamatyöläinen.
Meri on tänään lempeä. Se ei lyö, vaan hipaisee. Kuin se haluaisi muistuttaa, että olemme täällä yhdessä, se ja minä. Olen kuullut, että ihmiset lähtevät lomamatkoille etsimään tällaista avaruutta, suolan tuoksua ja ajatusten keveyttä. Ja minä saan sen täällä, kotikulmilla.
Kesäpäivä Jätkäsaaressa, enemmän kuin hetki
Jätkäsaaressa on jotain salaisuudenomaista. Se ei huuda olemassaoloaan, ei yritä liikaa. Se vain on. Se antaa jokaiselle jotakin, leikkipuistoja, rantakalliota, betonin lämpöä ja auringon heijastuksia lätäköistä.
Ja ehkä siksi tämä kesäpäivä on juuri oikea. Tässä on kaikkea, muttei liikaa. On hyvä ruoka, pehmeä terassi, ja meren silitys nilkassa. Ja sydämessä sellainen tunne, että elämä ei aina tarvitse suunnitelmaa. Joskus riittää, että vain on. Ja että on Jätkäsaaressa.
Lopuksi vielä tämä:
Jos koskaan tunnet olevasi hukassa kaupungin äänten keskellä, tule tänne. Istu Poijun pöytään, tilaa jotain yksinkertaista ja katso merelle. Ehkä kuulet saman kuin minä, terassituulen, joka kuiskaa meren suuntaan.
Autinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: