Minigolfia ruokaa ja kävelyä
14
Minigolfia, ruokaa ja kävelyä, tätä kaikkea koimme kun laiva saapui Maarianhaminan satamaan. Meidän hotelli oli aika sivussa Maarianhaminan keskustasta. Tämä sitten aiheuttikin mielenkiintoisia juttuja, joista kerron teille nyt.
Minigolfia, ruokaa ja kävelyä
Vaikka miten koitimme opetella bussiaikatauluja, niin bussiin emme koskaan päässeet, kylmä kolotti seisomisesta. Lopulta nappasin raskaan matkalaukun ja lähdimme kävelemään satamasta hotellille. Aikaa kului noin 45 minuuttia painavia laukkuja raahatessa. respassa sitten meitä autettiin bussiaikataulujen kanssa ja innoissamme sukelsimme huoneeseemme lepäämään hetkeksi. Tarkoituksena oli lähteä viettämään päivää keskustaan.
Lepäsimme, laitoimme itsemme kuntoon, vähän lämmintä päälle, oli niin kylmä ilma ja pysäkille. No, eipä sitä autoa koskaan kuulunut. Aikaa kului… Lopulta meni meikäläisellä hermot jälleen ja lähdimme kipittelemään kohti keskustaa. Matkalla kiukuttelin ettei pääse autolla kulkemaan. Kävelimme huoltoaseman kohdalle ja mieheni käski minun ja pojan odottamaan hetken. Istuimme Härdellin kanssa penkille juomaan vettä ja höpisemään höpöjä.
Mieheni vuokrasi auton. Tämä ratkaisu helpotti monta asiaa. Olemme kovia kävelemään, mutta tuo matka, jonka kävelimme satamasta hotellille raskaiden laukkujen kanssa oli kuitenkin vienyt voimat sen verran, että vuorokauden autovuokra helpotti stressiä, sekä helpotti seuraavan päivän retkelle lähtöä.
Ångbåtsbryggan Adventure Golf
Kello oli jo paljon, kun vihdoin päästiin keskustaan. Rokkifestarit olivat kovassa käynnissä ja tungimme reippaasti pariin kauppaan, toisesta ostimme muutaman matkamuiston. Tarjoiluastian, jossa vanhanaikaisen Singerin kuva sekä kahvia. Kaupassa oli kyllä kaikenlaista ihanaa kotiin, mutta muutama asia vain oli tarkoitus hankkia. Tämä ei ollut muutoinkaan mikään ostosmatka.
Olimme päivällä kävelleen minigolfin ohi ja paikka kiinnosti meitä niin paljon, että siirryimme aika nopeasti sinne ja lähdimme ensimmäiselle kierrokselle. Molemmissa kieroksissa on 9 reikää ja niiden välissä voi käydä syömässä. Näin siis päätimme mekin tehdä. Kun aloimme pelamaan, niin alkoi olla jo iloakin matkassa, fiilis nousi ja nauru oli herkässä. Nälkäkin alkoi kurnia mahassa, olimmehan me syöneet viimeksi 11.00 ja nyt kello oli jo 19.00. Hyvä hetki siis siirtyä Brasserie Ångbåtsbryggan ravintolaan, joka on minigolffin vieressä. Ovat niin kuin samassa siinä. Ei muuta kuin ruoka eteen ja jatkamaan peliä. Voin sanoa, että uni maistui hyvin kun pääsimme vihdoin myöhään illalla takaisin hotelliin.
Nautinnollista päivää kaikille!
Perhetreffit Fiskarsin kylässä
Eilen meillä oli perhetreffit Fiskarsin kylässä. Mitään enempää suunnitelmia meillä ei ollut tekemisen osalta, vain pöytävaraus ravintolassa. Lopulta kävimme museossa, panimolla sekä Fiskars shopissa. Vintage kauppa ei ollut auki ja toiseen vintage liikkeeseen oli sitten sen verran pitkä matka, ettei sinne lähdetty.
Perhetreffit Fiskarsin kylässä
Meillä on normaalisti ollut perhetreffit Turussa aina tuossa touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin yleensä on käyty syömässä synttäripäivällinen Vaakahuoneella. Viime vuonna vanhempi poikani ei päässyt mukaan, kun oli kiinni intissä ja tänä vuonna meillä kaikilla oli hyvin kiireistä töissä, joten tämä ihana perinne loppui. Mutta koska meille perhe on tärkeä, mietimme milloin voisimme järjestää aikaa ja nähdä, viettää päivä yhdessä.
Kun kolmella on loma heinäkuussa ja yksi neuvottelee vapaaksi päivän, niin ei muuta kuin kohde jonne kaikki mennään. Tyttäreni valitsi kohteeksi Fiskarsin kylän. Mehän olimme siellä viime kesänä nuorimmaisen kanssa pienellä seikkailulla. Paikka oli tuttu siis ja nytkin jäi paljon näkemättä, ensi kerraksi jäi siis vielä tekemistä.
Oli ihana seurata miten lapset ”kiusoittelee” toisiaan, heittäytyy leikkimään ja nauttivat toistensa seurasta täysin. Kun jouduttiin paljon jonottelemaan joka paikkaan, niin ihmisillä oli hauskaa kun katselivat ja kuuntelivat meidän tenavien hassutuksia. Lopulta kun teimme ostoksia Fiskars shopissa, alkoi kauhea sade. Vaikka meillä oli aikaa vielä ruokailuun, niin porukalla alkoi olla nälkä ja väsymys painoi jo hiukan. Ei muuta kuin kyselemään ravintolasta, joko voitaisiin tulla ja saatiin pöytä onneksi. Jono oli pitkä ja ruoka tuli pöytään eri aikaan. Kolme sai ruokansa vasta rapian puolen tunnin jälkeen. Mutta mukava oli istuskella ja jutella rauhassa.
Kun lapset kasvaa aikuisiksi
Kun lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoa, niin siihen ei oikein osaa edes varautua. Vielä kun lapset asuu ihan eri paikkakunnalla, niin näkeminen on aina vähän hankalaa. Nuorimmaisen ikävä on kova paikka itsellekin kun itselläkin on ikävä niitä omia palleroitaan. Tämä porukka on aina ollut niin tiivis ja vaikka aina elo ei ole ollut ruusuista, niin siitä huolimatta pidämme yhtä. Perhe on tärkein.
Tällaiset perhepäivät lujittavat perhesiteitä ja löydetään toisenlainen tapa olla yhdessä perheenä, vaikka ne aikuisten lasten omat kumppanit ilmestyvät myös kuvioihin. He oppivat myös sen, että meidän perheessä tehdään asioita yhdessä, siihen pitää tottua. Koska meillä on hyvin pieni suku, niin on tärkeää pitää yhtä ja olla voimallisia yhdessä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: