Vuosittainen perhetapaaminen
6
Jälleen oli vuosittainen perhetapaaminen Turussa ja tällä kertaa vähän isommalla porukalla. Oli isovanhempaa ja puolisoa ja kummia. Tänä vuonna myös juhlittiin paljon enemmän. Kaikkien saavutuksia, synttäreitä, äitienpäivää. Yleensä vietämme siis esikoisen ja kuopuksen synttäreitä tässä kohtaa, mutta nyt oli paljon muutakin juhlan aihetta.
Vuosittainen perhetapaaminen
Meillä on siis ollut siitä lähtien kun muutimme takaisin Helsinkiin tapana kokoontua touko -kesäkuun vaihteessa Turkuun yhteiseen perhetapaamiseen. Toki meillä on ollut aikaisemmin myös tapaamisia Helsingissä, kuten vuosittainen Lintsipäivä, mutta se on jäänyt pois kuvioista korona aikana, eikä sitä kukaan oikein kaipaa takaisin. Toki jotakin kivaa aina voi tehdä Lintsin tilalla. Mutta emme ole vielä sitä keksineet, että mitä se olisi. Mutta nämä tapaamiset on aina järjestetty ja nämä ovat myös kivoja tapahtumia. On ihana saada koko porukka samaan pöytään ja jutella rauhassa asioista.
Joskus keskustellaan ihan vakavistakin asioista, ei aina mutta joskus. Tällä kertaa oli niitäkin kerrottavana ja selvitettävänä. Ruokapuoli ei tällä kertaa kuitenkaan vakuuttanut meitä. Jotenkin aika pliisua aikaisempiin vuosiin verrattuna. Mutta ruokaikin on sivuseikka tässä. Se yhdessä olo on se tärkein. Me yleensä olemme yötä sukulaisten nurkissa, mutta tällä kertaa sukulainen ei voinut majoittaa meitä, joten hän halusi kustantaa mahdollisimman halvan hotellihuoneen.
Aamupala sukulaisella oli herkullinen, mies kokkasi mitä kaapista löytyi.
Tämä on oikea kermamunkki. Tuntuu ettei tätä saa muualta kuin Turusta.
Turkuvierailu jäi hiukan vailinaiseksi
Nuorimmainen pääsi isoveikan luo yöksi, joka oli hänelle tosi tärkeä juttu. Ensimmäisen yön me siis vietimme sukulaisella ja lauantaina sitten me vanhemmat siirryimme hotelille ja veimme samalla kuopuksen kassin isoveljelleen. Samalla pääsin moikkaamaan ihanaa karvaista söpöläistä. Samalla reissulla kierrettiin pari kirppistä, joista jotain pientä löysinkin ja kävimme hallissa moikkaamassa kaveriani. Hotellin kautta syömään.
Kun keksimmäinen lapsi oli hoitanut vanhusten saattohommat, niin hetken jälkeen hän lähti pikkuveikan ja avovaimonsa kanssa kotiin ja minä ja tyttäreni, sekä hänen avomies ja minun mieheni jäimme viettämään vielä iltaa. Oli kyllä mielenkiintoista liikkua Turun yössä vuosien jälkeen. On varmaan 20 vuotta aikaa siitä kun olen viimeksi hillunut Turun yössä. Hirmu hiljaista joka paikassa. Myös baarimaailma on muuttunut paljon niistä ajoista kun itse on hengaillut mestoilla. Mutta Titanic näyttely jäi tällä reissulla, ehkä kesällä sitten ehtii.
Tykkäsinkö hotellista?
En erityisemmin. Iso yllätys oli erittäin hyvä aamiainen, joka sisälsi paljon muutakin kuin sianlihaa, esimerkiksi kalkkunapekonia, josta olen erittäin mielissäni. Mutta muuten hotelli oli kyllä sellainen mitä osasi odottaa sillä rahalla mitä huone maksoi. Ehkä oli jopa yläkanttiin.
Ihana mekko on ostettu Label Second handista.
Hotellista sai kelkkunapekonia, se oli iso yllätys.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Keväisen Tallinnan aurinkoinen päivä
Keväisen Tallinnan kadut kiilsi auringon loisteessa kun vatsat täynnä kävelimme hotellilta kohti satamaa, jonne veimme matkalaukut säilytykseen. Meitä ei haitannut edestakainen kävely, vaan nautimme jokaisesta hetkestä, jokaisesta auringon säteestä, joka kutitti nenää. Siitäkin huolimatta, että minulla oli iso vesikello varpaassa edellisen päivän rapputreenistä. Onneksi sain varpaaseen laastarin, joka helpotti menoa.
Keväisen tallinnan aurinkoinen päivä
Saatiin matkalaukut säilytykseen satamaan ja varpaani laastaroitua ja ei kun kohti Telliskiveä. Mieheni halusi ehdottomasti päästä katsomaan Tallinnan yhtä kummallista betonihökötystä, joka kuuluu myös suojeltuihin rakennuksiin, nimittäin Linnahalliin. Siinä sitten satamasta käveltiin ja mentiin vähän siihen suuntaan mistä yleensä ei kuljeta, juuri sitten tuon Linnahallin alle.
Linnahall
Tämä erikoinen bunkkerin näköinen rakennus on kulttuuri -ja urheilukeskus, entinen sellainen. Rakennus valmistui vuonna 1980 Moskovan kesäolympialaisiin. Nykyään se seisoo ihan raatona upeassa paikassa Tallinnan rantaviivalla. Rakennus on tarkoitus korjata sinne on kaavailtu matkustussatama- aluetta laivoille, ostoskeskusta, kokouskeskus ja hotelli. Saa nähdä koska homma alkaa kun sopimus on tehty kuitenkin jo 2020, itse odotan kovasti jo millaiseksi paikka muodostuu. Upeaksi kyllä, sillä nuo näkymät ovat upeat. Tosin mieheni kun ei saanut rapuista tarpeekseen edellisenä päivänä, niin ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja ei muuta kuin kohti yläilmoja.
*****
Humana ja Balti Jaama Turgin vintage liikkeet
Tuon kapuamisen jälkeen lähdettiin kävelemään sellaista reittiä kohti Balti Jaama Turgia, mitä ei aikaisemmin olla menty, eli sukellettiin Telliskiven puutaloalueelle. Oli muuten upeita rakennuksia, myös toki uudet rannan tuntumassa. Ja taas tietenkin noustiin raput ylös, että päästiin kunnolla puutalojen keskelle. Oli ihanan rauhallista kävellä, katsella pihoja ja taloja ja nauttia rauhasta, mikään liikenneääni ei päässyt sinne.
Halusin siis ehdottomasti käydä ostoksilla Humanassa sekä vintageliikkeissä, koska jalkani olivat kipeät (rakoilla), vaikka jalassa oli hyvät kengät, jotka eivät ole koskaan ennen aiheuttaneet rakkoja, niin nyt aiheuttivat. Humanasta ostin monta ihanaa juttua kesäksi ja Svetasta löytyi kahdet kengät, joita ei voinut jättää sinne. Parasta on se, että oma jalkani on hyvin pieni ja Suomesta on vaikea löytää kivoja naisten kenkiä sellaisessa koossa, nyt löytyi kahdet.
Peatus
Olin tämän jälkeen sitten jo niin väsy, että päätimme rojahtaa Pietuksen pihalle syömään hamppareita. Itse valitsin tryffelihampparin ja mies otti muistaakseni ihan tavallisen. Istuttiin ja nautittiin rauhassa olemisesta. Mikään kiire ei ollut. Ruokailun jälkeen aikaa oli vielä reilusti, joten laitoimme töppöstä toisen eteen ja singahdimme vanhaan kaupunkiin. Tarkoituksena oli rentoutua Suklaa kahvila Pierressä. Mies otti kahvia ja minä taas nautin samppanjapirtelöstä. Pieni kävely Rottermannissa, tarkoitus oli hakea herkkuja Cafe Rubysta, mutta valitettavasti kahvila on suljettu pysyvästi. Harmi, sillä se oli kyllä paras kahvila.
Linkki: Ravintoal Peatus
MY Starin sviitti, Keväisen Tallinnan päivä siirtyy iltaan
Oltiin noin kolme varttia ennen laivaan pääsyä hakemassa matkalaukkuja ja menimme kahvilaan odottelemaan. Humalaisia alkoi valua, tosiaan heitä valui pikku hiljaa odotustilaan. Yksi humalainen oksensi kukkaruukkuun ja melkein konttasi laivaan. Tuli hivenen puistattava fiilis. Mutta onneksi ei kohdattu häntä laivassa. Suuntasimme kohti kerrosta 10 ja taistelimme ensin oven kanssa, emme meinanneet saada ovea millään auki ja olinkin miehelleni, että ollaan varmaan väärässä hytissä. Kun vihdoin ovi aukesi, niin todellakin sanoin, että nyt ollaan ihan väärässä hytissä, mieskin oli, että tässä on tarvinnut tulla jokin väärinkäsitys…Mutta ollaan ihan hiljaa. Olin ihan, että ei, nyt mene tuonne infoon, lopulta mies oli, että ei hän on varannut tämän hytin meille.
Hytti täytti kyllä kaikki odotukset. Hytin hintaan kuului nopea Wi-Fi, kuohuviini, suklaata, kylpytakit ja tohvelit. Oli muuten yleelliset tohvelit. Ihan sivuhuomautuksena. Hytin seinässä oli jättikokoinen telkkari ja vessa oli valtava. Mies halusi testata suihkua, joka kuulemma oli mahtava. Itse en testannut, sillä olisin väsähtänyt täydellisesti. Parisänky oli ihana ja oli kiva maata ja rentoutua sängyllä. Ikkunat olivat hyvässä paikassa, eikä ihmisvilinää ollut ikkunan takana. Saatiin olla siis ihan rauhassa. Käytiin tekemässä ostokset kaupassa ja sen jälkeen rentouduttiin hytissä nauttien suklaasta ja viinistä. Näin päättyi Keväisen tallinnan aurinkoinen päivä ja saavuimme kotiin Helsinkiin.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: