Sadepäivän pelastus
4
Sadepäivän pelastus: kulttuuria, herkkuja ja villasukkia. Zakopanen vaihteleva sää voi yllättää, mutta onneksi kaupungissa riittää tekemistä myös silloin, kun vuorille ei pääse. Tässä postauksessa kerron, miten sateinen päivä muuttui inspiroivaksi kulttuuriseikkailuksi, herkkuhetkiksi ja lämpimäksi yhdessäoloksi villasukat jalassa.
Sadepäivän pelastus: kulttuuria, herkkuja ja villasukkia
Seuraava päivä Zakopanessa oli harmaa, viileä ja kostea. Vuorille suunniteltu retkemme siirtyi paremmalle sääpäivälle, mutta emme antaneet sään lannistaa mieltä. Vuoristo-oppaamme ehdotti meille paikallista kulttuuritaloa, Czerwony Dwór – Centrum Kultury Rodzimej, ja se osoittautui täydelliseksi vaihtoehdoksi.
Czerwony Dwór – Zakopanen oma kulttuuriaarre
Czerwony Dwór on upea punainen rakennus, joka kätkee sisäänsä palaen Podhalen ainutlaatuista kulttuuriperintöä. Sisäänpääsy on ilmainen, mikä tekee siitä erinomaisen paikan piipahtaa vaikka vain hetkeksi. Rakennus on jo itsessään nähtävyys, perinteistä puuarkkitehtuuria, kauniita yksityiskohtia ja lämmin tunnelma. Keskuksessa esitellään paikallista käsityötä, taidetta ja historiaa: upeita kirjailtuja tekstiilejä, koristeellisia puutöitä ja kiehtovia valokuvanäyttelyitä.
Talon opas puhui vain vähän englantia, mutta me tsemppasimme häntä parhaamme mukaan. Vaikka alkuun jännitys näkyi hänen olemuksessaan, hän lämpeni pikkuhiljaa ja jakoi meille hienosti tietoa näyttelyistä. Hänen vilpittömyytensä ja intohimon kulttuuriin pystyi tuntemaan, vaikka sanat välillä hakivatkin muotoaan.
Vierailun kohokohta oli hetki, jolloin näin käsintehdyn huivikorun, joka puhutteli heti. Sen yksityiskohtainen kirjonta ja perinteinen tyyli hurmasivat, en voinut lähteä ilman sitä. Nyt se muistuttaa minua tästä harmaasta mutta lämpimästä päivästä Zakopanessa.
Tatramuseo ja pieni ostoshetki
Kulttuurikeskuksen jälkeen päätimme jatkaa kulttuurilinjalla ja suunnistimme kohti Tatramuseota, joka sijaitsee kävelymatkan päässä. Museo esittelee Tatra-vuorten historiaa, luontoa ja paikallista kansanperinnettä vaikuttavalla tavalla. Huone toisensa jälkeen avasi näkymiä alueen geologiaan, eläimistöön ja siihen, miten ihmiset ovat eläneet näiden vuorten juurella sukupolvien ajan.
Kierros olisi voinut jatkua vaikka kuinka pitkään, mutta vatsamme muistuttivat, että oli aika etsiä ruokaa. Ennen sitä piipahdin vielä ostamaan tarroja matkapäiväkirjaani, pieni mutta tärkeä rituaali jokaisessa matkakohteessa.
Zakopanessa on pieni, kompakti ostoskeskus, ja päätimme poiketa sinne lepuuttamaan jalkoja ja kurkkaamaan tarjontaa. Ylimmästä kerroksesta löytyi ravintola nimeltä Góralski Browar, jonka lämmin tunnelma ja herkullinen tuoksu houkuttelivat meidät sisään.
Herkullinen ruoka ja lämmin tunnelma
Minä valitsin lohta ja kasviksia, täydellinen, kevyen ravitseva annos. Mieheni päätyi perinteisesti pitsaan, joka näytti ja tuoksui erinomaiselta. Molemmat olimme nälkäisiä ja ruoka maistui taivaalliselta pitkän kävelypäivän jälkeen. Góralski Browar osoittautui nappivalinnaksi, hyvä ruoka, mukava palvelu ja näkymä sateen piiskaamalle kadulle loivat täydellisen hetken hengähtää.
Yliannostus makeaa ja ilta villasukkasateessa
Kotimatkalla Willa Leluun poikkesimme vielä hakemaan jälkiruoat, eikä mitä tahansa makeaa, vaan jättikokoiset, täytetyt croissantit, jotka olivat yhtä aikaa hervottoman överit ja taivaalliset. Valkosuklaaversio oli ehdottomasti oma suosikkini.
Ilta kului villasukat jalassa, sade ropisi katolla ja me pelasimme yhdessä pakohuonepeliä, jonka olimme ladanneet mukaan. Oli hauskaa päästä käyttämään päätään, nauraa yhdessä ja vain olla. Vaikka päivä ei ollut sitä mitä alun perin suunnittelimme, siitä tuli yksi koko matkan parhaista.
Zakopane toimii säällä kuin säällä
Jos siis suunnittelet matkaa Zakopaneen, älä anna huonon sään pilata lomaasi. Czerwony Dwór ja Tatramuseo ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, ja kaupungista löytyy runsaasti tunnelmallisia kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja, joissa saa ajan kulumaan. Sadepäivästä voi tulla juuri se hetki, jolloin näkee kaupungin aidon ja hiljaisen puolen, sen, joka ei vaadi vaelluskengissä kipuamista, vaan riittää, että avaa silmät, mielen ja ehkä ostaa myös palan paikallista käsityötä mukaan.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Zakopanen sadepäivän seikkailu
Zakopanen sadepäivän seikkailu on täynnä uusia asioita ja paljon nähtävää. Päivä avasi ovet kulttuuriin: Sabalan tarinat, oscypek-juuston valmistuksen salat Witówissa ja illallinen Sphinxissä, vaikka hampurilainen jäi kuivaksi, päivä oli täynnä kokemuksia.
Zakopanen sadepäivän seikkailu
Aamu sumun keskellä, heräsimme sateeseen Zakopanessa. Ikkunan takana maailma oli pehmeä ja harmaa, sumu liukui hiljalleen alas vuorenrinteitä ja sade rummutti kattoa kuin vanha vuoristolaislaulu. Oli sellainen aamu, jolloin tekisi mieli vain pysyä peiton alla. Mutta meillä oli suunnitelma.
Teimme itsellemme kunnon aamiaisen: lämpimät voileivät, jugurttia, hedelmiä ja iso kupillinen kahvia. Tänä päivänä tarvittaisiin energiaa, olimme lähdössä tapaamaan vuoristo-opas Hanna Kożkowskaa, jonka oli määrä viedä meidät tutustumaan Zakopanen kulttuuriseen sydämeen: Jan Krzeptowski Sabalan museotaloon.
Sabalan talo, hiljaisia tarinoita
Tapasimme Hannan ja lähdimme ajamaan pitkin tietä. Hän johdatti meidät Sabalan museotalolle, perinteiseen hirsirakennukseen, joka seisoo edelleen vakaasti kuin muistojen vartija. Talon sisällä oli hiljaista, ja puuseinissä tuntui viipyvän eletty elämä.
Jan Krzeptowski, tuttavallisemmin Sabala, oli 1800-luvulla elänyt vuoristolainen, joka tunnettiin tarinankertojana, muusikkona ja metsästäjänä. Hänen sanotaan antaneen äänen vuoriston kansalle, goraleille ja inspiroineen aikansa kirjailijoita ja taiteilijoita. Hanna kertoi meille, että Sabala soitti pientä, viulun kalstaista jousisoitinta, jonka nimi on zlobcoki tai gesle podhalanskie. Soitin on kapeampi kuin viulu ja siinä on yleensä kolme kieltä. Sitä ei pideätään leuan alla kuten viulua, vaan alempana, hieman rinnan kohdalla. Sabalan sävelet ja laulut olivat osa vuoriston omaa musiikkiperinnettä, yksinkertaisia, melankolisia ja usein improvisoituja.
Talossa oli jotain sellaista, mikä ei koskaan katoa. Sade ulkona teki tunnelmasta unenomaisen, ja hetkittäin tuntui kuin Sabala itse olisi ollut paikalla, kuuntelemassa hiljaa nurkassa.
Oscypekiä Witówissa, savua ja hiljaisuutta
Seuraava pysähdyksemme oli juustopaikka osoitteessa Witów 314A, 34-512 Witów, aivan päätien varrella, vain lyhyen ajomatkan päässä Zakopanesta. Tämä ei ollut maatila tai elävä tuotantotila, vaan pieni ja siisti juustokeskus, jossa lampaat olivat kesälaitumilla vuorilla, savustustalo tyhjänä ja juustonvalmistustila hiljainen.
Saimme kuitenkin lämpimän vastaanoton ja hyvin selkeän, mielenkiintoisen kertomuksen siitä, miten perinteinen oscypek-juusto syntyy. Opin, kuinka lampaanmaito lämmitetään, juoksutetaan, puristetaan ja muotoillaan kauniisiin, puisilla muoteilla koristeltuihin kimpaleisiin. Lopuksi juusto savustetaan pitkään, mikä antaa sille sen tunnistettavan, syvän maun.
Saimme maistaa erilaisia versioita: tuoretta, hieman vanhempaa ja täyteen savustettua. Jokaisessa oli omanlaisensa sävy, suolaisuus ja savu. Ja vaikka juustonvalmistus ei ollut käynnissä, perinteen ydin oli silti läsnä, rauhallisuudessa, hiljaisessa savussa ja tarkasti kerrotuissa sanoissa.
Lepoa Willa Lelujassa
Päivän kokemusten jälkeen palasimme Willa Lelujaan, majapaikkaamme, jonka puiset pinnat ja lämmin tunnelma tuntuivat erityisen kutsuvilta sateen keskellä. Kiedoin vilttiä ympärilleni ja join kupillisen kahvia katsellen ikkunasta ulos, sade jatkui, vuoret olivat harson peitossa. Hetken ajan maailma pysähtyi. Ei tarvinnut tehdä mitään. Sai vain olla, hengittää ja antaa päivän tarinoiden asettua paikoilleen.
Sphinx, tuttua mutta ei toimivaa
Kun sade iltaa kohden hieman hellitti, päätimme lähteä keskustaan syömään. Valitsimme Sphinx-ravintolan, koska mies piti konseptista ja ravintola oli siisti sisältä. Jäimme ulos, sillä kesällä nautitaan ulkona, vaikka sade piiskaisi vasten kasvoja.
Minä tilasin kanaa ja pitaleivän, mutta valitettavasti annos oli kuiva ja hieman ankea, kana oli sitkeää ja pitaleipä raskas. Mieheni valitsi naudanpihvin, joka oli tarjoiltu ylikypsänä ja kuivuneena, vailla mehevyyttä. Annokset eivät olleet katastrofaalisia, mutta eivät myöskään ilahduttaneet. Tarjoilu oli kuitenkin ystävällistä ja miljöö rauhallinen, joten ilta sai jatkua ilman sen suurempia pettymyksiä.
Päivän parhaat palat olivat jo tapahtuneet, museon hirsiseinien tarinat ja juuston savuiset sävyt jäivät mieleen paljon vahvempina.
Kulttuuri kantaa myös sateessa
Sadepäivät matkalla voivat yllättää, ne voivat tuntua aluksi harmillisilta, mutta joskus juuri ne luovat tilan hiljaisuudelle, tarinoille ja yksityiskohdille. Tämä päivä Zakopanessa oli juuri sellainen.
Sabalan talo kertoi meille vuoriston kansan sydämestä. Witówin juustopaikka opetti perinteen voiman ilman näyttävää esitystä. Ja vaikka illallinen jäi vaatimattomaksi, koko päivä sai kehon rauhoittumaan ja mielen syvenemään. Zakopane on muutakin kuin huiput ja vaellusreitit. Se on myös sade, hiljaisuus ja tarinat, jotka säilyvät. Illan hämärässä kuuntelimme sateen ropinaa katossa, katselimme ulos ikkunasta kohti vuoria ja rautaristiä.
Vieraile itse:
- Juustokauppa oscypekiä varten: Witów 314A, 34-512 Witów
Helppo pysähdyspaikka päätien varrella, pieni kauppa ja esittelytila perinteisestä juustonvalmistuksesta.
- Sabalan museo: ul. Krzeptówki 17, Zakopane
Perinteinen goralitalo, joka kertoo tarinan vuoriston omasta kansanmiehestä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: