Erasmus+ vei meidät Tanskaan
2
Nyt olen taas kotona. 27.6. 2025 Erasmus+ vei meidät Tanskaan. Kirjoitan tätä tekstiä tuttu keittiön pöytä edessäni, kupillinen teetä kädessä ja ikkunasta siivilöityvä ilta-aurinko silmissäni. On hiljaista, mutta mieli käy vielä kierroksilla. Kaikki se lämpö, kaikki se oppi, kaikki se matka, ei se mihinkään häviä. Olen taas täällä, mutta ehkä en enää aivan samanlaisena kuin lähtiessäsi. Ehkä vähän rohkeampana, vähän viisaampana ja sydän hitusen laajempana.
Erasmus+ vei meidät Tanskaan
Oletko koskaan palannut kotiin niin, että tuntuu kuin aika olisi kiertänyt lenkin ympäri ja tuonut sinut takaisin aivan uuteen alkuun? Näin minä tunsin, kun astuimme sunnuntai-iltana lentokoneesta Helsinkiin, väsyneinä, mutta sydän täynnä kokemuksia. Olimme juuri palanneet viikon mittaiselta Erasmus+ nuorisovaihtoviikolta Tanskasta, jossa meidän suomalainen ryhmämme teki vastavierailun Århusiin ja Kööpenhaminaan.
Århus, nuorten ääni ja yhteisöllisyyden voima
Talvella meillä oli ilo isännöidä tanskalaisia nuoria Suomessa, ja nyt kesällä oli meidän vuoromme hypätä reppuineni lentokoneeseen ja suunnata vastavierailulle Århusiin. Tuo merellinen, lempeä kaupunki Tanskan itärannikolla toivotti meidät tervetulleiksi täydellisessä helleaallossa, aurinko paistoi melkein koko viikon, eikä tuuli juuri lievittänyt lämpöä.
Nuoret olivat innoissaan. Tuttuja kasvoja, halauksia, naurua ja nopeasti syntyviä hetkiä, jotka vain vahvistivat sitä, mitä talvella oli jo alkanut. Päivisin osallistuimme työpajoihin ja keskusteluihin, joissa käsiteltiin kulttuurien välistä ymmärrystä, osallisuutta, voimaantumista ja mukavuusalueen ulkopuolelle menoa. Iltaisin leikimme, pelasimme, söimme yhdessä ja tutustuimme paikalliseen elämään. Nyt oli meidän vuoromme nähdä, millaista on olla vieraana heidän kotimaassaan. Tämä oli enemmän kuin pelkkä matka, tämä oli tarina ystävyydestä, oppimisesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun nuoret kohtaavat kulttuurien rajapinnoilla.
Kööpenhamina, odottamaton seikkailu
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata Suomeen perjantaina 4.7., mutta elämä teki omat suunnitelmansa. Lentoyhtiön lakko pyyhkäisi aikataulut uusiksi ja meille järjestyi ylimääräisiä päiviä Kööpenhaminassa. Vaikka tilanne aiheutti aluksi stressiä ja huolta, se kääntyi lopulta yllättävän ihanaksi osaksi matkaa. Kuljimme kanavien varsilla, poikkesimme second hand -putiikkeihin, kävimme katsomassa Pieni merenneito -patsasta ja istuimme Nyhavnin laiturilla syömässä voileipiä. Tanska antoi meille vähän enemmän aikaa hengittää, pysähtyä ja antaa kokemusten upota.
Matkustaminen kasvattaa, lakko muistutti läsnäolon tärkeydestä
Lakon aiheuttamat muutokset muistuttivat meitä yhdestä tärkeästä asiasta: elämä ei ole aikataulu, vaan virta, joka vie meidät sinne, missä meidän kuuluu olla. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta kaikki meni kuitenkin lopulta juuri niin kuin piti. Tärkeintä oli, että pysyimme yhdessä, kuuntelimme toisiamme ja tuimme toisiamme epävarmuuden keskellä.
Nuoret kasvoivat viikon aikana silmissä, ei pelkästään englannin kielen taidoissa tai uusien ystävyyssuhteiden rakentamisessa, vaan itseluottamuksessa, vastuussa ja kyvyssä kohdata maailmaa sellaisena kuin se on. Erasmus+ ei ole vain ohjelma, se on mahdollisuus muuttaa maailmaa yksi kohtaaminen kerrallaan.
Nuorisovaihto ei muuta vain maailmaa, se muuttaa meidät
Tämän matkan suurin anti ei ollut Århusin upeat maisemat tai Kööpenhaminan värikkäät kadut, vaikka nekin olivat ihania. Suurin anti oli nuorten kasvu, kyky toimia tiiminä, kohdata vastoinkäymisiä ja löytää toisistaan voimaa. He kuuntelivat, oppivat ja uskalsivat. He olivat läsnä, hetkessä ja toisilleen.
Ja nyt… olen taas täällä
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Rakkauden ja juhlien toukokuu
Meille tämä kuu on rakkauden ja juhlien toukokuu. Toukokuussa meillä on juhlia jos jonkinmoisia, on kahden lapsen synttärit, äitienpäivä ja valmistujaisia yms. Tänä vuonna synttäreiden lisäksi nuorin jättää hyvästit peruskoululle ja astuu seuraavalle etapilleen. Tämä kaikki tietää vain yhtä asiaa, perhepäivää.
Rakkauden ja juhlien toukokuu
Viime lauantaina hypättiin autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Meidän porukalla oli jälleen aika kokoontua Vaakahuoneen Paviljongissa, niin kuin joka ikinen vuosi. Viime vuosi oli poikkeus, sillä oli tyttäreni häät. Näin keskityimme niihin ja hyppäsimme yhden vuositapaamisen yli. Mutta nyt taas pitkästä aikaa oli kiva kokoontua yhteen ja nauttia ruoasta ja seurasta. Minulla oli myös vähän tuomisia mukanani tyttärelleni sekä poikani avovaimolle.
Kassi oli täynnä erilaisia ihania juttuja, jotka halusin kovasti jo antaa näille ihanille naisille. Tänä vuonna porukkaa oli vähemmän mitä yleensä, mutta se ei haitannut. Tärkeimmät ihmiset olivat kuitenkin mukana. Lapseni ja äitini. Ikävä taas jäi, kun illalla suuntasimme takaisin Helsinkiin. Tänä vuonna emme voineet jäädä yöksi, Nuppua ei voi enää kauheasti liikuttaa ja hoitajia ei saatu Helsinginpäähän, joten iltamme oli lyhyt.
Virkattuja lahjoja ja ruokaa
Vaakahuoneelle kun pääsimme, niin pakkohan sitä oli heti lahjoittaa lahjat ihanille nuorille naisille. Ensin annoin tyttärelleni virkatun valkoisen pussukan, jonka sisältä löytyi virkattu mekko. Tätä mekkoa hän on pyytänyt ja vihdoinkin sain sen tehtyä. Seuraavana annoin vihreän ihanan laukun / pussukan poikani avovaimolle, joka on tuonut iloa ja valoa meidän perheeseen. Olemme nyt samiksia, sillä meillä kaikilla on nyt samanlaiset pussukat. Minulla pinkki ja valkoinen, tyttärelläni valkoinen ja pojan avovaimolla vihreä. Jokaisen omaan makuun sopivaa siis.
Saimme vaihdettua kuulumisia, nautittua ruoasta ja rentoutuminen oli taattu. Nuorin poika vain oli enemmän nyt omissa oloissaan, jostakin syystä. Toki äitinsä ja kumminsa kanssa jutusteli mutta ei juuri muiden pöytäseurueen kanssa. Ruoan kanssa oli vähän ongelmia, jotenkin työntekijöiden välinen kommunikaatio ei sujunut. Ruoka nimittäin tuli vähän miten sattui pöytään. Alkupalat tulivat vasta kun osa oli saanut jo pääruoan yms. Mutta lopulta kaikki saivat kuitenkin ruokaa navan alle ja päästiin vielä jälkiruokaa nauttimaan toiseen ravintolaan. Ihana ilta ja ikävä jäi kovertamaan sydäntä.
Päivän asu koostui itsetehdyistä osista.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: