Kesällä on kiva tappaa aikaa tennistä pelaamalla, vaikka sitä ei oikeasti edes osaisi. Eikä homman tarvitse olla edes kallista. Voin todistaa sen, tämä on halpojen tekemisten sarjassa yksi, josta pidän paljon. Ja tosiaan hommaa ei tarvitse ottaa niin vakasti.

Kesällä on kiva tappaa aikaa tennistä pelaamalla

Eikä homman tarvitse olla edes kallista. On meinaan ihan paras ostos mitä ollaan aikoihin tehty, nimittäin tennismailat. Kierrätyskeskuksissa on urheiluvälineosastot ja paras on ehdottomasti Nihtisillassa. Ei ole eka kerta kun löydetään halvalla hyvät vetimet täältä. Välineurheilu voi olla todella edullista, jos haluaa hiukan nähdä vaivaa. Asumme sellaisessa kohtaa Helsingissä, että meillä on käytössä kaikki mahdolliset mitä vaan voi keksiä.

On joki, jota pitkin voi mennä moneen paikkaan, on Keskuspuisto, jossa voi vaeltaa ja tutustua metsän elämään ja urheilupuisto, jossa tehdä vaikka mitä…Pelata tennistä, koripalloa, jalkapalloa, juosta. Ja se on ilmaista. Minun on pitänyt moneen kertaan tehdä tämä postaus mutta aina on joku toinen postaus edellä. Mutta nyt vihdoin saan kertoa tästä ilosanomasta…Tennis.

Mitä tämä kaikkinensa kustansi?

Katsotaan seuraavaksi mitä kaikki kustansi. Ilmaiset tuotteet ovat kaikki Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, mailat ostettu Kierrätyskeskuksesta, pallot ovat omasta takaa. En ihan tiedä mistä ja milloin pallot ovat meille kulkeutuneet.

Pelivälineet:

• Aikuisten maila: 12€
• Lasten maila: 3€

Härdellin peliasu:

• Lippis: isoveljen
• T-paita: 1€
• shortsit: isoveljen
• Lenkkarit: 9€

Minun peliasu:

• Lippis: Härdellin (saatu)
• Topit: 10€ yhteensä
• Hameshortsit: ilmaiset
• Lenkkarit: ilmaiset

YHTEENSÄ: 35€

Mutta jos ei tarvitse pelivaatteita, niin silloin riittää pelkät mailat ja pallot. Lopulta aika vähän joutuu laittamaan rahaa pelivehkeisiin. Ja tosiaan tuo kenttä oli ihan ilmainen. Kivaa ajanvietettä ja kivaa tekemistä perheen kanssa.

 

 

Härdelli tykkää tästä hommasta todella paljon ja lähes päivittäin käy hetken pelaamassa. Nyt vierähtikin aikaa enemmän mailan heilutuksessa ja jatkoa seuraa ihan varmasti. Tästä voikin tulla meidän perheen toinen kesäharrastus pyöräilyn lisäksi. Parasta tässä on kuitenkin se, että Härdelli pystyy ja jaksaa, innostuu nopeasti mistä tahansa liikunnasta.

Onneksi lopulta saatiin lääkitykset, kunnolliset ja diagnoosi. Valitettavasti moni asia on mennyt pieleen ja jouduimme liian kauan odottamaan diagnoosia. Mutta nyt ollaan oikealla tiellä ja tästä on hyvä jatkaa.

Hyvä peli

 

 

Pyöräily on minulle henkireikä ja tällä kertaa lähdimme seikkailulle Pohjoisesta itään ja takaisin. Reissu oli aika rankka, sillä jossakin kohtaa minä vain väsähdin. Mutta reissu oli monin tavoin hyvin mielenkiintoinen. Aina autolla ajaessa ei näe kaikkea sitä mitä näkee kävellen tai pyöräillen. Siksi minulle retkipyöräily on tärkeää.

Pohjoisesta itään ja takaisin

Nyt kun avattiin tie itään, niin suunnitteilla on lähteä miehen kanssa kaksin Aurinkolahteen pyörillä, ainoa ongelma on se, että minä inhoan ajaa autojen läheisyydessä. Helsingissä on hyvät pyörätiet ja koko ajan tehdään uusia pyöräteitä. Meidän oli siis ihan pakko lähteä tutkailemaan miten meiltä täältä Pohois-Helsingistä pääsee helposti ajelemalla vaikka Itäkeskukseen. Matka ei nyt pitkä ole mutta minulle hyvin stressaava noiden autojen vuoksi. Mutta tämä on mahtavaa harjoittelua myös sen vuoksi, että minulla on suurena haaveena osallistua Ride for the living ajoihin. Nyt on siis hyvä aika aloittaa harjoittelu, että jaksaa tuon matkan ja paikoissa, joissa autot liikkuu. Jälleen keskustelupalstoilla kysellään paljon vinkkejä Auschwitziin ja aina koitan muistuttaa, että kannattaa käydä myös Kazimierzissa näkemässä miten juutalainen kulttuuri on noussut tuhkasta ja elää elämäänsä Krkaovassa. Leirit ovat osa Puolan juutalaisten historiaa mutta ei nykyaikaa.

Pyöräily ylipäänsä on ihan mahdottoman kivaa ja sitä ei tarvitse hullun kiilto silmissä harrastaa vaan ihan nauttien mennä, katsella mitä ympärillä on ja pysähtyä mahdollisimman useasti ihailemaan maisemia. Omassa kotikaupungissa on paljon nähtävää, jokainen ruma kohta kätkee allensa jotakin kaunista. Tämä reissu ei ollut mikään fiilistely reissu vaan enemmänkin kokeilu ja tutustuminen pyöräreitteihin. Oli kyllä hienoa nähdä miten kivoista paikoista päästiin kulkemaan vaikka mentiinkin Kehä 1 pitkin. On ihan totta, että autolla ei kaikkea nää…

Vaihtuva maasto

Matka taittui verkkaisesti, paljon pysähdyksiä ja mietintää, mikä reitti olisi vähemmän stressaavaa ja mikä reitti tyydyttäisi seikkailumielen. Koko päivä oli varattu tälle reissulle, sillä pyörän päällä aika kuluu. Varsinkin jos tekee pitkiä retkipyöräilyjä. Vettä ja eväitä kannattaa varata mukaan hyvin. Koskaan ei tiedä milloin nälkä yllättää ja voin ihan kokemuksesta sanoa, että jos menee syömään, niin sen jälkeen täydellä ähkyvatsalla ei olekkaan enää kauhean helppo edetä pyörällä.

Siksi mieluiten omat eväät ja ei syö itseään ähkyyn asti. Kun kotona voi sitten hyvin syödä. Ilma oli mitä suotuisin meille. Hiukan viileä. Kovassa helteessä pyöräily on kauheaa, vaikka helle on minun ystävä muuten. Mutta ei pyrällä seikkaillessa. Saatiin vähän tihkusadettakin niskaan, mutta se ei menoa häirinnyt.

Viikki ns. takaa. Kehä 1 kulkee meidän vasemmalla puolella

 

Päällä itse tehdyt leggarit ja Kierrätyskeskuksesta löydetyt lenkkarit.

 

Itäkeskus, tässä vaiheessa piti vielä jatkaa eteen päin mutta minua ärsytti autot niin paljon, että halusin kääntyä kotiin.

 

Viikki ns. edestä päin.

 

Tällaisessa näkymässä tykkää pyöräillä enenmmän kuin Kehä 1 näkymässä

 

Vihdoin olemme tulleet minulle niin rakkaan Vantaanjoen varteen.