Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
0
Kesä ei ole tänä vuonna näyttänyt täydelliseltä. Se on näyttänyt keskeneräisiltä käsitöiltä, lattialle unohtuneilta lankakeriltä, peiliselfieiltä ennen kauppaan lähtöä, villasukilta sohvan nurkassa ja väsyneiltä iltapäiviltä päänsäryn keskellä. Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan, se saa näyttää välillä juuri niin sotkuiselle kuin se oikeasti on.
Elämä ei aina näytä valmiilta – eikä ehkä tarvitsekaan
Viime aikoina olen huomannut yhden asian hyvin vahvasti. En jaksa enää rakentaa täydellistä kulissia edes itselleni.
Tämä viikko on ollut vaikea. Päänsärkyä on ollut paljon ja sen mukana sellaista outoa saamattomuutta, joka ei tunnu laiskuudelta vaan enemmänkin siltä, että keho yrittää pakottaa pysähtymään. Monen vuoden stressi tuntuu purkautuvan nyt samaan aikaan. Sellainen jatkuva selviytymismoodi ei kai lopulta vain katoa yhdellä kertaa.
Ja ehkä juuri siksi puhelimen kamerarulla näyttää tällä hetkellä siltä kuin näyttää. Siellä on kuvia keskeneräisistä käsitöistä, puoliksi tehdyistä projekteista, ruokakuvia ilman mitään estetiikkasuunnitelmaa, peilin kautta otettuja asukuvia, koiran päiväunia ja niitä pieniä hetkiä, joita ei yleensä ajatella “oikeana sisältönä”. Mutta ehkä juuri ne ovat sitä kaikkein oikeinta sisältöä.
Somessa näkee paljon viimeisteltyä elämää. Kauniita koteja, täydellisiä aamiaisia, huoliteltuja asuja ja jatkuvaa tehokkuutta. Joskus huomaan itsekin ajattelevani, että pitäisi jaksaa enemmän. Pitäisi saada enemmän aikaan. Pitäisi olla inspiroivampi, energisempi ja valmiimpi.
Todellisuudessa moni meistä on vain väsynyt. Ja ehkä juuri nyt ihmiset kaipaavat enemmän elämää, joka näyttää oikealta ihmiselämältä. Sellaista, jossa kaikki ei ole täysin hallinnassa.
Keskeneräisyydessä on jotain lohdullista
Minulla on aina ollut tapana tehdä paljon käsillä. Käsityöt rauhoittavat, vaikka välillä projektit jäävät kesken pitkäksikin aikaa. Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä on vähän joka puolella. Yksi villasukka odottaa pariaan, lankakerät pyörivät pitkin kotia ja erilaisia ideoita on enemmän kuin energiaa toteuttaa niitä.
Ennen olisin ehkä pitänyt sitä epäonnistumisena. Nyt ajattelen vähän toisin. Keskeneräisyys kertoo siitä, että elämä on käynnissä. Että on vielä asioita, joita haluaa tehdä, vaikka juuri nyt ei jaksaisi kaikkea. Kaiken ei tarvitse valmistua heti.
Sama koskee ehkä ihmistä itseäänkin. Viime vuodet ovat olleet raskaita monella tavalla ja huomaan vasta nyt, kuinka pitkään keho on ollut jatkuvassa kuormituksessa. Kun stressi alkaa hellittää, tilalle ei tulekaan heti energiaa ja iloa. Ensin tulee usein väsymys. Todella suuri väsymys.
Sen hyväksyminen on ollut vaikeaa ihmiselle, joka on tottunut pärjäämään ja tekemään. Mutta ehkä lepo ei olekaan epäonnistumista. Ehkä se on osa sitä, että yrittää jälleen tulla ihmiseksi kaiken suorittamisen jälkeen.
Ehkä tavallinen elämä riittää
Olen alkanut ajatella, että kaikkein kauneimmat asiat löytyvät usein juuri tavallisista hetkistä. Siitä, kun Söpö nukkuu vieressä samalla kun neulon vähän aikaa. Siitä, kun aurinko osuu iltapäivällä lankakerään lattialla. Siitä, kun löytää kirpparilta jotain, mikä tuntuu heti omalta. Tai siitä, että jaksaa laittaa vähän huulipunaa ja ottaa peilikuvan, vaikka olo ei olisi erityisen energinen.
Ehkä elämä ei koostukaan suurista hetkistä vaan pienistä asioista, jotka tekevät arjesta pehmeämmän. Ja ehkä juuri niitä kuvia olen viime aikoina tallentanut. Ei täydellisiä kuvia. Ei täydellistä elämää. Vaan pieniä todisteita siitä, että kaiken väsymyksenkin keskellä elämässä on edelleen lämpöä, värejä, lankaa, koiran tassuja, kesäiltoja ja hitaita hetkiä. Ehkä se riittää juuri nyt.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lue myös nämä postaukset:
Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
Kesäinen Helsinki tarjoaa parhaimmillaan pieniä seikkailuja aivan tavallisen päivän keskelle. Aurinkoinen kävely Töölönlahdella, hyvä ruoka, hulmuava hame ja hitaat hetket terasseilla muistuttivat jälleen siitä, miksi rakastan kesää kaupungissa. Aurinkoinen kesäpäivä avaa kaupungin ihan erilaisena eteen. Helle hohkaa kaduilta, ihmiset ovat iloisia ja pirteitä, nauttivat olostaan terasseilla. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kävellä pitkin kuumia katuja ristiin rastiin, ilman päämäärää.
Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
On olemassa sellaisia päiviä, jolloin Helsinki näyttää itsestään kaikkein kauneimman puolen. Aurinko osuu veden pintaan niin kirkkaasti, että silmiä saa siristää, puut hehkuvat syvänvihreinä ja ihmiset näyttävät hidastavan askeliaan aivan huomaamattaan. Juuri sellainen päivä meillä oli Töölönlahdella.
Lähdettiin kävelylle ilman kiirettä ja oikeastaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Haluttiin vain ulos nauttimaan kesästä. Minusta parhaat kesäpäivät syntyvät juuri niin, kun ei yritä tehdä liikaa. Kun antaa päivän kuljettaa.
Töölönlahti on yksi niistä paikoista, joissa kaupunki tuntuu samaan aikaan elävältä ja rauhalliselta. Vesi välkehti auringossa ja siellä täällä ihmiset istuivat rantaan levitetyillä vilteillä. Joku luki kirjaa, joku söi jäätelöä, joku vain katseli vettä. Kävelyreitin varrella näkyi kesäkukkia, pyöräilijöitä ja niitä pieniä hetkiä, joista suomalainen kesä rakentuu.
Yhdessä kohdassa pysähdyttiin katsomaan hauskaa kivirakennelmaa veden äärellä. Tasapainotettu kivitorni näytti melkein mahdottomalta, kuin joku olisi rakentanut sen taikuudella. Sen vieressä pieni punainen mökki ja kukat loivat lähes satumaisen tunnelman. Sellaiset pienet yksityiskohdat tekevät kaupungista kiinnostavan. Vaikka olisi kulkenut samoja reittejä monta kertaa, aina löytää jotakin uutta.
Kesäinen asu itse tehdyllä röyhelöpaidalla
Päivän asu sopi täydellisesti tunnelmaan. Minulla oli päällä itse tekemäni röyhelöpaita, jonka ompelin Burda 6/2020 -lehden kaavalla. Rakastan vaatteissa sellaisia yksityiskohtia, jotka tekevät niistä vähän romanttisia mutta silti helposti käytettäviä. Röyhelöt liikkuivat kevyesti tuulessa ja mustavalkoinen ruutukuosi toi asuun hieman vintagehenkeä.
Hame taas löytyi Tallinnasta. Se on juuri sellainen täydellinen kesähame, joka hulmuaa kävellessä ja tuntuu kevyeltä myös lämpimänä päivänä. Tykkään yhdistellä itse tehtyjä vaatteita löytöihin matkoilta ja kirpputoreilta. Silloin tyyli tuntuu enemmän omalta eikä siltä, että olisi vain napannut kokonaisuuden suoraan kaupan mallinukelta.
Kesällä pukeutuminen muuttuu muutenkin erilaiseksi. Talvella käytännöllisyys menee helposti kaiken edelle, mutta kesällä saa leikitellä enemmän. Hulmuavat helmat, luonnonmateriaalit ja pienet romanttiset yksityiskohdat tuntuvat juuri oikeilta tähän vuodenaikaan.
Töölönlahden terassit ja suomalainen kesäruoka
Kävelyn jälkeen päädyttiin istahtamaan ihanalle cafe taideterassille. Sellaiset paikat ovat kesässä parasta. Aurinkovarjon alla aika hidastuu ja tuntuu, ettei ole mitään kiirettä mihinkään. Ihmiset puhuvat hiljaisemmalla äänellä, lasit kilisevät pöydissä ja ympärillä leijuu kahvin, ruoan ja lämpimän kesäilman tuoksu.
Hetken ajan vain istuttiin ja katseltiin ympärillemme. Minusta kesässä tärkeintä eivät ole suuret tapahtumat vaan juuri nuo pienet pysähtymiset. Se tunne, että voi olla täysin hetkessä ilman jatkuvaa suorittamista.
Myöhemmin jatkettiin vielä Fat Lizardiin syömään. Kesällä tekee mieli ruokia, jotka ovat samaan aikaan rentoja mutta täynnä makua. Annoksissa oli juuri sellaista kesäistä runsautta, tuoreita vihanneksia, pehmeitä kastikkeita ja kunnolla makua. Ulkona syömisessä on kesällä oma tunnelmansa. Varsinkin silloin, kun aurinko paistaa niin lämpimästi, että terassilta ei haluaisi lähteä lainkaan.
Kotona päivä jatkui vielä kesäruoan merkeissä. Uusia perunoita, tilliä ja silliä. Yksinkertainen suomalainen kesäruoka on oikeastaan täydellistä juuri siksi, ettei siinä yritetä liikaa. Kun raaka-aineet ovat hyviä, ei tarvita monimutkaisuutta.
Minulle tillisilli kuuluu kesään samalla tavalla kuin lämmin ilta-aurinko tai meren tuoksu. Ja uudet perunat voilla, niitä odottaa joka vuosi yhtä paljon. Kesäruoassa on jotakin nostalgista. Se tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja pitkät valoisat illat.
Kun päivä alkoi hiljalleen kääntyä iltaan, tuli sellainen olo, että juuri tätä kesän pitäisi olla. Ei jatkuvaa kiirettä tai täydellisyyden tavoittelua, vaan kävelyitä ilman päämäärää, hyvää ruokaa, aurinkoa iholla ja hetkiä, jotka tuntuvat pieniltä mutta jäävät silti mieleen pitkäksi aikaa.
Ehkä juuri siksi rakastan kesää Helsingissä niin paljon. Täällä voi yhden päivän aikana löytää luonnon, kaupungin, hyvän ruoan ja sellaisen rauhan tunteen, joka arjessa helposti katoaa.
Ja ehkä parhaat seikkailut eivät aina ole kaukana. Joskus ne löytyvät ihan läheltä, Töölönlahden rannalta, kesämekon hulmusta ja siitä hetkestä, kun aurinko osuu veden pintaan juuri oikealla tavalla. Tällainen oli meidän ihanan rauhallinen ja aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahdella.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää sopivaa luettavaa:
Kesäpäivä ratikassa matkamuistojen syleilyssä Töölönlahdella