Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois
6
90-luku ei ollut minulle pelkkää muotia tai nostalgiaa. Se oli aikaa, jolloin oma tyyli, käsillä tekeminen ja elämä kulkivat vahvasti rinnakkain, ilman että niitä tarvitsi sen enempää määritellä. Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Se muovasi minut sellaiseksi millainen tänä päivänä olen. Se jätti minuun jäljen, jota en halua pestä pois.
Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois
Näissä kuvissa olen minä. Hymyilen, elän hetkessä, kokeilen ja etsin omaa suuntaani. Ja vaikka kaikki näyttää kuvissa huolettomalta, niissä on mukana kokonainen elämäntilanne, sellainen, jota ei voi tiivistää yhteen kuvaan tai hetkeen. Silti yksi asia on varma: en vaihtaisi sitä aikaa pois.
Aika, jolloin oma suunta alkoi löytyä
90-luvulla opiskelin vaate- ja tekstiiliteollisuuden alaa. Se ei ollut minulle vain koulutus, vaan tapa nähdä maailmaa. Kankaat, leikkaukset, muodot ja yksityiskohdat alkoivat rakentaa ymmärrystä tyylistä, ei vain pukeutumisena, vaan osana identiteettiä. Se, että voi tehdä itse, muokata ja yhdistellä, jäi pysyvästi osaksi minua. Elämä ei ollut vielä valmiiksi aikataulutettua tai tarkasti suunniteltua. Se oli enemmän elämistä, oppimista ja oman suunnan hahmottamista.
90-luvun tyyli – oma, elävä ja keskeneräinen
Kun katson näitä kuvia nyt, näen 90-luvun muodin, mutta ennen kaikkea näen oman tyylini kehittymisen. Farkkua, liivejä, mekkoja, kerroksia. Välillä harkittua, välillä täysin hetken mukaan valittua. Tyyli ei ollut valmis. Se eli mukana arjessa, juhlassa ja kaikessa siltä väliltä. Ja ehkä juuri siksi siinä oli jotain aitoa.
90-luvun pukeutuminen ei ollut algoritmien tai trendien ohjaamaa samalla tavalla kuin nyt. Se syntyi enemmän sisältä, kokeilun, tekemisen ja oman silmän kautta.
Elämää, joka ei ollut vain yhtä asiaa
90-luku oli minulle myös aikaa, jolloin elämä muuttui. Sain esikoiseni. Se toi mukanaan uudenlaisen kerroksen kaikkeen. Arkeen tuli vastuuta, mutta samalla elämässä säilyi tietty keveys ja rentous.
Elämä ei ollut joko–tai. Se oli sekä että.
Opiskelua, arkea, juhlia, omaa aikaa, uusia rooleja. Kaikki kulki rinnakkain, ilman että sitä tarvitsi selittää. Huoletonta, rentoa ja silti merkityksellistä
Kun ajattelen nuoruutta 90-luvulla, mieleen nousee ennen kaikkea tunne.
- Huoleton.
- Rento.
- Avoin.
Ei siksi, että kaikki olisi ollut täydellistä, vaan siksi, että elämää ei vielä tarkastellut liikaa ulkopuolelta. Sai olla keskeneräinen. Sai kokeilla omaa tyyliä, tehdä valintoja ja kasvaa niiden mukana. Elämä ennen somea oli myös erilaista. Hetket eivät olleet jatkuvasti tallennettuja tai arvioituja, ne vain elettiin.
Mitä 90-luku jätti minuun
Vaikka vuodet ovat kuluneet, moni asia on jäänyt pysyväksi.
- Rakkaus käsillä tekemiseen.
- Ymmärrys siitä, että tyyli saa muuttua ja elää.
- Halua tehdä asioita omalla tavalla, ilman liikaa selittämistä.
90-luku ei ollut vain vaihe, se oli perusta. Se vaikutti siihen, miten näen vaatteet, tekemisen ja koko elämän tänäkin päivänä.
Miksi en vaihtaisi sitä pois
Olisi helppo ajatella, että jotain voisi tehdä toisin. Mutta silloin tämä ei olisi minun tarinani. Kaikki ne hetket, arki, juhla, tyyli, opiskelu, äitiys, rakensivat sen, mikä on edelleen osa minua. 90-luku ei ollut täydellinen. Mutta se oli aito.
Ja se riittää.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta
Moni heittää leikkuujätteen pois ajattelematta sitä sen enempää. Minä tein toisin ja tästä projektista syntyi farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta, ennen kuin näet sen. Tämän kassin tekeminen oli hauskaa, siis todella hauskaa. Aikaa meni monta tuntia, kun palasten oikea järjestys otti aikansa. Ompelu olikin sitten paljon nopeampaa.
Farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta
Tämä projekti alkoi yksinkertaisesta ajatuksesta: mitä jos en heitä mitään pois?
Farkkujen leikkuujäte, pienet palat, taskut, vetoketjut, kaikki ne, jotka yleensä päätyvät roskiin. Yhdistin ne pehmeisiin keinoturkispaloihin ja annoin materiaalien ohjata lopputulosta. Lopputulos ei ole vain laukku. Se on jotain paljon enemmän.
Idea: leikkuujäte uudessa roolissa
Kun ompelen, leikkuujätettä kertyy väistämättä. Farkku on materiaalina täydellinen uudelleenkäyttöön: se on kestävää, elävää ja täynnä valmiita yksityiskohtia. Farkun rinnalle valitsin keinoturkista, joka tuo mukaan pehmeyttä ja kontrastia. Kova denim ja pehmeä pinta toimivat yhdessä yllättävän hyvin ja juuri se tekee tästä laukusta kiinnostavan.
Lisäksi syntyivät karvaiset “laukkahirviöt” ja sydän. Ne ovat pieniä, mutta ne muuttavat koko fiiliksen. Tämä ei ole vain käytännöllinen kassi, tämä on keskustelunavaaja.
Amerikkalainen kaava inspiraationa
Laukun pohjana käytin Mood Fabricsin kaavaa, mutta vain lähtökohtana.
Mood Fabrics on amerikkalainen, New Yorkissa 1990-luvulla perustettu kangasyritys, joka on kasvanut yhdeksi tunnetuimmista toimijoista ompelun ja muodin maailmassa. Se tunnetaan erityisesti laajasta kangasvalikoimastaan sekä ilmaisista kaavoistaan, joita ompelijat ympäri maailmaa hyödyntävät.
Monelle Mood Fabrics tuli tutuksi Project Runway -ohjelman kautta, jossa suunnittelijat hakevat kankaat suoraan heidän liikkeestään. Yrityksen taustalla on vahva tekemisen kulttuuri, ajatus siitä, että kuka tahansa voi luoda jotain ainutlaatuista. Ja ehkä juuri siksi tämä kaava tuntui täydelliseltä tähän projektiin.
Pääset tästä linkistä Mood Fabricsin sivuille selamaan kaavoja!
Kaava uusiksi – mittakaava ratkaisi
En kuitenkaan seurannut kaavaa sellaisenaan. Suurensin kaiken. Halusin laukusta tarkoituksella jättimäisen, sellaisen, joka ei jää taustalle vaan nousee koko asun keskipisteeksi. Tässä kohtaa projekti muuttui täysin: kyse ei ollut enää vain kassista, vaan statement-asusteesta.
Yksityiskohdat tekevät tästä laukun
Tämän laukun voima on yksityiskohdissa. Farkkutaskut eivät ole vain koristeita, vaan ne tuovat myös käytännöllisyyttä. Vetoketjut, merkit ja kuluneet pinnat luovat kerroksellisuutta. Keinoturkis tuo mukaan pehmeyttä ja yllättävää luksuksen tuntua. Se tekee laukusta kolmiulotteisen ja visuaalisesti rikkaan.
Ja ne karvaiset hahmot? Ne jakavat varmasti mielipiteitä ja juuri siksi ne toimivat. Muoti saa herättää tunteita.
Käytännöllinen vai pelkkä näyttävyys?
Tämä laukku on iso. Oikeasti iso. Se ei ole ehkä se perinteisin arkikassi, mutta se toimii täydellisesti silloin, kun haluaa kantaa enemmän tai tulla huomatuksi. Itse ajattelen tämän enemmän osana asua kuin pelkkänä käyttöesineenä.
Miksi tämä puhuttelee juuri nyt?
Kierrätys ei ole enää vain trendi, se on ajattelutapa. Mutta samaan aikaan haluamme erottua. Emme halua samaa kuin kaikilla muilla.
Tämä projekti yhdistää molemmat:
- kierrätetyt materiaalit
- täysin uniikki lopputulos
Ja ehkä juuri siksi tällaiset projektit herättävät kiinnostusta, ne eivät ole kopioitavissa.
Lopputulos: jotain, mitä ei voi ohittaa
Tämä ei ole vain laukku. Tämä on kokeilu, kannanotto ja leikki. Se on tehty materiaaleista, joilla ei pitänyt olla enää arvoa ja silti siitä tuli jotain, joka kerää katseet. Farkkujätteestä jättikassi, et usko lopputulosta. Mutta ehkä juuri siksi tämä toimii.
Rentoa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Lisää zero waste -ompeluita: