Hae
VillaNanna

Ilmaisosaston salainen maailma

Ilmaisosastot ovat ihan oma maailmansa Kierrätyskeskuksien nurkissa. Niistä löytää lähes aina jotakin mitä tuo kotiinsa. Minulla on nyt kova kerääminen eripari pikkuisia kahvikuppeja, joita nappaan aina mukaani, jos sellaisia sattuu olemaan hyllyllä otettavina. Varsinkin kukkakuvioisia ja otan välillä myös suloisia tasseja, joitka sopii hyvin kun kuvaan jotain kivaa esimerkiksi Instagramiin. Tällaisten kuppien kanssa on kiva fiilistellä, nauttia kahvinsa ja croisanttinsa ja leikkiä olevansa vanhan ajan aristokraatti, pukeutua asiaan sopivasti romanttiseen leninkiin ja ”turkis”stoolaan, lierihattu päässään ja pitsihansikkaat kädessä.
Tällaiseen kaffepöytään pyöräytetään nopeasti croisantteja, minulla oli muutama ylimääräinen levy pakkasessa ja sellaisista voi tehdä lähes mitä tahansa kahvipöytään, tällä kertaa kun mitään muita aineksia ei ollut, paistoin croisantteja. Ne sopi vallan mainiosti tähän hommaan. Kahvihetkestä tuli erittäin romanttinen ja suloinen. Kyllä, minä suosittelen välillä leikkimään ja hassuttelemaan, siitä tulee niin kiva mieli. Keksiä itselleen tarina ja luoda ympärilleen aika, jonne muille ei ole asiaa.

Kierrätyskeskuksen löytöt:
Jalallinen tarjoiluastia 3€
Kaffepannu 3€
Kukkakupit, ilmaisosasto
Tassi, ilmaiosasto
Helmet, Kierrätyskeskus, nippu 1€

Ilmaisosastolta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, varsinkin Nihtisillan ja Suomenojan myymälöiden osastoilta. Käyn niin vähän nykyään Kyläsaaressa, etten tiedä mitä kaikkea siellä on ilmaisosatolla nykyään. Mutta isommissa myymälöissä on isommat ilmaisosastot ja löydettävää piisaa. Kunnon aarteenetsintää. Sitä se todella on, aarteenetsintää. Ilmaisosastolle ei mennä sillä ajatuksella, että etsin sitä ja tätä, sillä sitä tätä ei löydy, vaan sinne mennään sillä ajatuksella, että siellä on kaikenlaista ja katsotaan mikä lähtee mukana kotiin. Millaiseen tarinaan mikäkin tavara seuraavaksi sopii. Minun suloiset kaffekupit sopii romanttiseen aristokraatin kaffehetkeen…

Mukavaa tiistaita kaikille!
-Melissa-

Leikkuujätteestä leggarit – Ruutinkosken kauneus

En mahda sille mitään, mutta Vantaanjoki on todellinen seikkailukohde. Menit kumpaan suuntaan tahansa, löydät aina jotakin hyvin mielenkiintoista. Nyt kun muutimme pois Oulunkylästä niin Vantaanjoki toi meille ihan kokonaan uuden alueen tutkittavaksi ja seikkailtavaksi. Monet ovatkin Instagramissa nähneet kuvia uuden asuinalueen ulkoilumahdollisuuksista, kun olemme seikkailleet niin Helsingin upeassa aarnimetsässä kuin kuljettu tavallista luontopolkua pitkin. Oulunkylässä oli mahtavat ulkoilumahdollisuudet ja nyt on myös täällä. Täältä pääsee myös helposti keskuspuistoon halutessaan ja myös Vantaanjoen ihmeelliseen maailmaan. Tosiasiassa, olen jo aikaisemmin laittanut kuvia Ruutinkoskelta mutta silloin emme tienneet missä olimme, sillä eksyimme pyöräreissullamme. Nyt on paljon opittu ja paljon on nähtävää tämän joen varrella.

Helsinki on kyllä mieletön paikka on upeaa urbaania kaupunkia, kauniita rakennuksia, kyllä kun malttaa poistua makkaratalon luota, niin näkee paljon kauniita taloja ja Kalloi on jo ihan itsessään upea nähtävyys sen boheemin ympäristön vuoksi. Helsingin erilaiset lähiöt ovat kaikki erilaisia ja joka paikasta löytyy helmensä. Meillä se on Vantaanjoki sekä tietenkin luontopolut, joita on paljon. Myöhemmin olisi tarkoitus esitellä teille hiukan mitä kaikkea muuta täältä löytyy, meidän läheltä. Mutta nyt kerron seikkailustamme Vantaanjoen varrella. Jos haluaa käydä katsomassa meidän eksymisestä jutun niin klikkaa tästä.

*    *    *    *    *

Koska ennen tätä ruutinkosken reissua oli pakko ommella, kaivoin läjän leikkuujätettä, josta ompelin reissulle leggarit. Mielestäni treenivaatteita ei ole koskaan liikaa, varsinkin kun en ehdi sitä mukaa oikein pestä mitä tarvitaan reissuille. Leggareista tuli tosi hauskat ja päälle laitoin myös Kierrätyskeskuksesta löytyneen anorakin. Olen aina sanonut, että merkillä ei ole minulle väliä, niin kyllä vähän huijaan, koska aina kun nään jossain kirppiksellä Torstain vaatteita, jotka mahtuvat minulle, nappaan ne itselleni. Minua ei haittaa, jos ne ovat hiukan isoja mutta itkua väännän jos ovat pieniä. Meillä kun olen ainoa Torstain käyttäjä. Upeaa olisi, jos löytyisi 70-80-lukujen Torstain vaatteita, varsinkin niitä missä oli värikkäitä raitoja. Niin ihania. 
Seikkailuasuuni kuuluu myös aina lenkkarit, jotka löytyi aikanaan myös niinikään Kierrätyskeskuksesta. Lenkkarit ovat löytyneet Kylässaaren myymälästä ja anorakki taas löytyi Nihtisillasta, t-paita taas on tullut äitini kaapista. Olen tykännyt käyttää noita paitoja monessa, ihanan kuluneita ja rentoja. Lenkkareiden hintaa en muista mutta anorakin hinta oli 5€ ja tietenkin se lähti mukaani.

*    *    *    *    *
Harmi kun metsän ja joen tuoksu ja joen kuohunta ei välity teille kuvista. Tuoksu oli huumaavaa ja matkalla törmättiin metsäkauriin emoon ja sen vasoihin. Koska jäimme seisomaan hipihiljaa ja vain katselimme emoa ja se meitä, niin kuvia ei kohtaamisesta ole. Vasat oli piilossa ja kun emo huomasi, ettei meistä ole vaaraa se ilmoitti siitä vasoille ja näimme kaksi pikkuista juoksemassa joelta metsään. Aika mieletön fiilis. Oltiin miehen kanssa aivan täpinöissämme. Ollaan toki nähty metsäkauriita ennenkin, tuttuja otuksia mutta tuossa hetkessä oli jotakin upeaa. Hiljainen metsä, vain joen virtaus kuului ja emon läpitunkeva tuijotus. Parasta näissä seikkailuissa on se, että se on ihan ilmaista.