Tänään vietetään Black Fridayta, ostohysterian juhlapäivää. Ihmiset tarkkailevat alennuksia hullun kiilto silmissä ja juoksevat isoina joukkoina kauppoihin kuin harakat kullan perässä. Pelkkä ajatuskin moisesta ahdistaa. Onneksi on vastapainoksi tullut toinen juhla, Älä osta mitään -päivä. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Tämä päivä on hyvä myös siksi, että on hyvä hetki pysähtyä, edes kerran vuodessa ja miettiä omia kulutustottumuksiaan ja tehdä parannuksia siihen, minullakin on paljon parannettavaa. Oikeaan suuntaan olen kyllä menossa.

Älä osta mitään -päivä on kansainvälinen kulutuskriittininen teemapäivä, joka on saanut alkunsa Kanadasta. Päivän tarkoitus on se ettei yhden päivän aikana osta mitään tavaraa tai käytä rahaa muutoinkaan. Se on myös erittäin hyvä hetki tosiaan pysähtyä miettimään omaa kulutustaan. Tästä päivästä onkin hyvä siirtymä toiseen teemaan, jonka kautta itse innostuin hankkimaan vaatteemme kirppareilta tai tuunaamaan vanhoista uutta. Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste. Tärkeää on näissä kampanjoissa herätellä itseään löytämään ekologisempia vaihtoehtoja ja ottamaan ne osaksi jokapäiväistä elämää.

Minulle shoppailuholistille alku oli aika kivinen ja itkua ja hammasten kiristystä oli monen monta. Mutta nyt kun katson näitä vuosia, niin olen todella tyytyväinen siihen missä nyt olen. Tällä hetkellä keskityn vain siihen, että vien Hope -yhdistykselle tai Kierrätyskeskukseen niitä tavaroita, joilla itse en tee enää yhtään mitään. Olen oppinut luopumaan myös kengistä…
Ainoa iso kompastuskivi minulla on vielä materiaalin määrät. Pitää oppia hankkimaan materiaalit vain niihin projekteihin, joita nyt juuri tekee tai suunnittelee. Ei yhtään enempää, ei mitään isoja varastoja mitä minulla on nyt. Niitäkin olen alkanut pienentää reilusti. Seuraavaksi meinaankin tehdä askartelulahjoituksen Kierrätyskeskukseen. Kevään puolella alkaa tämä projekti.

Käsityön harrastajana on välillä suuria vaikeuksia yhdistää ostamattomuus tai ekologisuus näin ylipäänsä, itse kun en kykene siihen, että vaatteita on vain muutama. Olen mielialapukeutuja ja töissä tarvitsen ihan eri vaatteet taas kuin vapaa-aikana. Ulkoiluun myös pitää olla olla omansa. Toki kaikki tarpeelliset tulee kirppiksiltä mutta välillä on mietittävä myös uuden ostamista, sillä esimerkiksi vaelluskengät eivät ole ihan parhaasta päästä kun kirpputoreja kiertää. Onneksi nyt vanhemman pojan pieneksi jääneet vaelluskengät on säästetty ja näin minä ja nuorimmainen sai ”ilmaiseksi” kengät ulkoiluun.

Joulua kannattaa myös silmäillä ja miettiä, että pitääkö siihen hysteriaan lähteä mukaan, voiko joulun luoda muulla tavoin. Muutama vuosi sitten rakensin koko joulun kierrätysajatuksella ja julkaisin juttuja niin kierrätyskoristeista kuin joulun välipäivien hävikkiruokavinkeistä. Ymmärsin, ettei kaikkea ole pakko ostaa, lahjatkin voidaan antaa monasti aineettominakin tai hankkia kirpputorilta, tehdä tekstiilijätteestä yms. Vaihtoehtoja löytyy isot määrät, mikä ikinä sopii kenenkin perheelle.
Kirpputorilta hankitut lahjat ovat puhuttaneet ihmisiä paljon ja nyt myös vanhoista vaatteista ja tavaroista tehdyt lahjat ja koristeet.

Suloisia tarjoiluastioita voi tehdä oman kaapin perukoille jäänneistä astioista tai sitten napata Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta jotain hauskaa mukaansa ja yhdistää kotona toisiinsa.

Uskoisin, että tiedätte minun nauttivan suunnattomasti siitä, että saan muokkailtua vanhoja vaatteita eri näköisiksi vähällä vaivalla. Välillä saatan purkaa vanhan neuleen ja tehdä kokonaan uuden langoista mutta tällä kertaa en nähnyt mitään järkeä moiseen kun lankoja on enemmän kuin laki sallii. Siksipä päätinkin hyödyntää kangasvarastoja ja tuunata vanha neule uuteen uskoon. En nimittäin aikaisemmin juuri paitaa käyttänyt, muutamia kertoja ainoastaan…Johtuen väristä ja siitä, ettei se ihan ole minun juttu, paitsi nyt kun laitoin huppuun turkissomisteen sekä turkistupsun.
Parempi olisi, jos käyttäisi vanhaa somistetta mutta minulla ei ollut ja olen ostanut eräältä henkilöltä, joka pyörii samassa ompeluryhmässä kanssani, erilaisia kankaita ja tilkkuja. Joten tähän sopi hyvin juuri kyseisen henkilön laatikosta löytynyt turkiskangas.

Itse villapaita on neulottu muutamia vuosia sitten ja paita on myös postattu tänne. Alkuperäiset kuvatkin on ties missä, joten parantaa ei kykene kuvien laatuakaan näin, mutta tuskin se nyt paljoa haittaa. Alkuperäistä postausta voi käydä kurkkimassa täältä.
Ulkokuvaukset oli hieman haasteelliset ja lopult kävi niin, etten halunnut ottaa tuota liiviä pis ollenkaan päältä. Sen verran nopeasti paita tuli märäksi. Vaikka ei satanutkaan ihan niin paljon kuin eilen ja tuulikin oli laantunut. Vaikka vaaleanpunainen ei ihan syksyn väriä olekkaan, niin hyvin se silti sointuu syksyyn ja ulkona olevaan ruskaan, tai ruskan jäännöksiin. Huomasin myös kun seisoskelin kameran edessä, että muutamiin pensaisiin oli alkanut tulla nuppuja. Ehkä nyt kuitenkin olisi hyvä, että jonkin sortin lumikin tulisi alas ennen kuin kesä tulee? Tai / vai? Lumi piristäisi kummasti oloa.

Koska meikäläiselle tuli tässä vuosiakin yksi lisää, niin päätin leikellä tukkanikin pätkäksi. Ihan valtavan hyvin ei nyt näy kokonaan miten leikkasin kuontalon ja koitin hiukan parantaa tätä meikäläisen harkanpesää, parastahan tässä on nyt se, että synttäreiden kunniaksi harjasin tukkanikin. Eikös ole ihan kiva?
Villapaidan kanssa yhdistin tällä kertaa poolon, jonka olen itse tehnyt, siitä löytyy lisäkuvia täältä. Leggarit, sekä toppaliivi, jotka molemmat ovat Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Adidaksen lenkkarit olen saanut vanhemmalta pojalta lahjaksi jo aikaa sitten. Poika käy shoppailemassa useasti Tammiston Adidas Outletissa ja sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista juttua. Tavallaan siis hintava asu mutta tavallaan taas ei kun villapaita on oman kaapin uumenista herätelty vaate ja kengät lahja.
Turkissomisteet neuloin kokonaan käsin, voi ommella myös koneella mutta oli kivempi tehdä näin. Tupsun ohjeen saat täältä. Tupsut on niin helppo ja yksinkertainen tehdä itse, etten näe mitään syytä ostaa valmiita.