Minulta useasti kysellään, että mitä tapahtuu kaikelle tuunausjätteelle, eli sille materiaalille, jota jää yli esimerkiksi leikkuusta. Harrastanko siis zero waste -ajattelua käsitöitä tehdessäni? Kyllä vain, vaikka joskus kestää pidemmän aikaa ennen kuin jämät muokkautuu johonkin järkevään muotoon. Kun olen saanut esiteltyä uusimmat jämätyöni, teen koosteen aiheesta jossa on esillä monenlaisia ideoita jämien käyttöön. Mutta nyt tämän postauksen aiheeseen. Tämä puuha onkin sitten ihan erilaista mitä on tuunaus ylipäänsä. Minulla on tavallaan kolme vaikeusastetta/haastetta ompelussa:
1. Normaali ompelu 2. Tuunaus 3. Jämäaskartelu. Helponta on tavallinen ompelu, kankaasta tehdään asia, joko omilla kaavoilal tai sitten valmiskaavoilla. Tuunaus on välimaastoa, jolloin haastetta löytyy esimerkiksi kun on rikkinäisiä vaatteita tai liian pieniä. Helpointa tässä on kun tekee monta kokoa isommasta itselleen jotain ja sitten vaikeaa on nämä jämät. Miten ne hyödyntää, mitä niistä keksii ja miten yhdistelee.

Tämä jämistä puuhattu huppuhuivi on jatkoa neuletöilleni, jotka jo esittelin täällä aikaisemmin. Jäännöspalasista jäljellä on enää muutama nöyhtä tekoturkista sekä paitojen resoria, jotka tulevat vielä käyttöön tuonnenpana. Huppuhuiviin käytin kankaan palasen, jolle ei ollut mitään muuta käyttöä. Kangas on aika tuhtia, kutittavaa ja karheaa. Vaikuttaa villalle, sillä se on super lämmintä. Näin huppuhuivina kangas ei kutita liikaa vaan sitä voi hyvin käyttää sellaisenaan. Tähän hommaan en käyttänyt mitään kaavaa, vaan ihan summissa leikkelin huppuosan sekä huiviosan. Huiviosaan jätin myös neuleen taskut. Huiviosasta tuli hippaisen liian pitkä, jos sen pitää auki ja liian lyhyt kun sen laittaa kaulalle. Mutta en anna sen häiritä, sillä tämä on niin suloinen ja sopii hyvin jälleen tyyliini. Huppuhuiviin jouduin yhdistämään vähän muitakin materiaaleja kuin vain nuo neuleet, sillä neuleen osat loppui kesken mutta muuta materiaaleja löytyi enemmältikin. Estottomasti vain yhdistelemään osia toisiinsa sekä tietenkin materiaaleja. Kaikki käy tässä hommassa, jopa langan jämät voi yhdistellä tällaiseen työhön oikein hyvin.

Minusta tämän sortin työ on tosi hauskaa, sillä voit vapaasti toteuttaa itseäsi ja katsoa mitä tulevan pitää, suunnitelmaa ei juuri tarvita. Mennään sinne minne fiilis vie. Sama ajatus koskee myös muuta osaa tästä postauksesta, nimittäin teimme pienen retken maanantaina mieheni kanssa. Tämän reissun idean sain ihan omasta kirjoituksesta, nimittäin haaveiden loma -postauksesta. Joskus voi tehdä asiat eri tavoin mitä yleensä, esimerkiksi mennä sellaiseen paikkaan talvella, jossa yleensä käy vain kesällä. Näin me tehtiin…Lähdettiin tutustumaan talviseen Suomenlinnaan.

pssst!
Kuvissa vilahtelee suloisen ihana heppareppu, jonka olen tehnyt vuosia sitten vanhasta tekomokkatakista sekä kanavatyöstä. On ollut muuten valtavan kovassa käytössä tuo reppu ja alkaa tosiaan siltä näyttää.

Meillä on hiihtoloma käynnissä mutta kovin hiihtolomalta tämä ei kyllä tunnu. Johtuen ihan minun voinnistani, josta en ole pitkään aikaan täällä kirjoittanut mitään. Enkä meinaa kertoa vieläkään sen enempää tai sen ihmeellisempää. Avauduin sairaudestani jokin aika sitten ja tilani koheni lääkitystä muuttamalla mutta tila romahti jälleen, yksi syy on varmasti tämän vatsaongelma mutta monta muutakin ongelmaa on. Kaiken päälle olen rautalääkityksessä nyt ja menossa vatsaleikkaukseen. Ja koska minulla on tämä ihana nenäkatetri mittaamassa vatsantoimintaa, niin päätin istahtaa hetkeksi alas hengähtämään ja kertomaan toisesta asiasta, nimittäin siitä, että pitääkö blogissa olla aina jotain uutta esiteltävää, vai voiko vanhoja vaatteita esimerkiksi kierrättää blogissa.

Tämäkin puoli kuuluu ekologiseen kysymykseen ja shoppailuhurmokseen. Monasti lukee kommentteja keskustelupalstoilla siitä, että miten bloggaajat koko ajan ostavat uutta ja näin osaltaan aiheuttavat ekologisen ongelman. Mutta onko tämä kuitenkaan jokaisen kohdalla näin? Tätä kysymystä pohtii tällä hetkellä monet bloggaajat, joiden ajatus on ekologisessa kuluttamisessa. Ja tietenkin myös minun, sillä teen käsilläni niin paljon. Toki puolustukseni on se, että teen vanhasta ja jo olemassa olevasta materiaalista. En osta uutta kuin äärimmäisessä hädässä mutta toki minunkin ostokseni menee yli tarpeen. En ole minimalisti ja se näkyy kyllä. Toki minulla on rajat, joita en voi ylittää ja näin joudun luopumaan myös, jotta voin tehdä uutta. Siksi hyvälaatuinen tavara menee Hope -Yhdistykselle aina. Välillä vien myös Kierrätyskeskukseen, varsinkin niinä aikoina kun Hope ei ota vastaan tavallisia lahjoituksia. Tarkoituksenani kuitenkin on se, että käytän itse loppuun sen minkä kotiin roudaan…
Vaatemäärät johtuu osaltaan myös siitä, että minulla on kolme samaan aikaan käytössä olevaa tyyliä, sekä työtyyli. Mutta nyt pitäisi jollain aasinsillalla päästä asian ytimeen, siihen, että onko blogissa pakko olla koko ajan jotain uutta esillä. Itselläni on suunnitelma siitä, että tulisitte näkemään vaatteitani useamminkin blogin postauksissa, eri tavoin yhdisteltynä. Se kuitenkin kuuluu osana pukeutumisleikkiin. Eri tilanteisiin yms. Ei pelkästään sovituskuvia tai patsastelukuvia, vaan edelleen näitä kuvia, jossa mukana jotain muuta myös. Ja juuri niin, että voi laittaa linkkiä, että näin puin tämän saman mekon päälleni tähän tilanteeseen yms. Koska jo pienillä kenkien vaihdoilla ja laukuilla saa jo mekon nättämään ihan toiselle.

Ja ampukaa vain minut nyt, sillä minä teen lohdutus kirppiskierroksen…tämä nenämonitori ei ole parasta fiilistä ollenkaan, olo on kammottava ja siksi valitsin asukseni mahdollisimman mukavan mutta tyyliseni asun. kotiasuni on tällä kertaa yhdistetty secondskin leggareihin, alle laitoin harmaan poolopaidan lämmittämään, takiksi valikoitui takki, jonka olen hankkinut aikaa sitten ilttishommiin ja lajkaan sujahti mun lemppari talvinilkkurit. Rento kipulaisen asu… Kaikki näistä vaatteista on nähty blogissa, osa useammin, osa muutaman kerran.