Kesän muut menot ja meiningit esitellään tässä postauksessa. Tosin ei tässäkään kaikkea. Mitäpä sitä kaikkea kertomaankaan. Vain ne kivat jutut, eikös vaan? Koska kesällä on niin isosti kaikkea kivaa tekemistä ja koettavaa, niin en malta millään kertoa niitäkin jutuista, joita emme lopulta postauksen muotoon koskaan saaneet. Kesä meni valtavan nopeasti ohi ja en ole vieläkään asennoitunut syksyn tuloon ja arkeen. Olen niin kesäihminen, että riipun väkisin kesässä kiinni. Ensi vuodeksi jäi kuitenkin iso määrä kaikkea super kivaa tekemistä ja niitä kivoja tullaan tekemään ja paljon, kuten tänä vuonnakin. Toivottavasti nautitte tästä paketista ja saatte joitain ideoita ensi vuotta varten. Muut kesäpostaukset löytyy arkistosta. Kannattaa käydä niitäkin vähän selailemassa. Jos olet suunnittelemassa ensi kesäksi reissua Helsinkiin esimerkiksi, niin olen kirjoittanut paljon ideoita missä voi käydä tai jos helsinkiläisenä et ole joissain paikoissa käynyt, niin vinkkiä löytyy.

Härdellin synttärit

Härdellin kymppisyndet vietettiin ihan kotosalla, taloyhtiön kerhohuoneella. Tarjolla oli hiukan sipsiä ja karkkia, sekä tietenkin jäätelöbaari, joka oli iso juttu. Syötiin ja nautittiin ja synttäreillä vieraili myös taikuri Toomas Pitkänen. Taikurin lähdön jälkeen pihalla käytiin verinen vesisota. Synttärit kasattiin nopealla varoitusajalla, sillä meillä oli molemmilla, minulla ja miehellä erittäin kiireinen kevät ja kun kesäkuun ensimmäinen päivä koitti, piti saada synttärit äkkiä kasattua ennen kuin kaverit säntää lomamatkoille.

Koska Härdellin kaveripiiri on valtavan laaja, niin me ei yleensä järjestetä synttäreitä muualla kuin kotosalla, on helpointa niin ja on vieraat tykänneet suuresti näistä synttäreistä. Jos taloyhtiössä on kerhohuone, niin suosittelen käyttämään sitä. Paljon helpompaa kuin omassa kodissa. Minusta ainakin.

Härdellin loukkaantuminen SuperParkissa

Omien synttäreiden jälkeisenä päivänä, vuorossa oli kaverin synttärit SuperParkissa ja heti ensimmäisenä Härdelli onnistui loukkaantumaan oikein kunnolla. Tuli naamalleen alas trampoliinilta ja onnistui samalla myös telomaan kätensä. Meille soitettiin ja paikalla ollut sairaanhoitaja laittoi tukisiteen käteen ja poika mennä viiletti taas pitkin tilaa. Käsi ei ollut murtunut kun se kuvattiin myöhemmin.

Pari viikkoa piti ottaa iisimmin, me toki mentiin ja riehuttiin, mutta Härdelli joutui ottamaan rauhassa. Tukiside oli muutaman päivän kädessä, lääkekuuri sen ajan mitä käsi kipuili. Aika nopeasti poika kuitenkin ilmoitti, että nyt uimaan ja tuon pari viikkoa menikin Härdellillä eri paikoissa uiden. Eli ei tarvinnut maata sentään koko kahta viikkoa. Ekana viikkona tosin oli kiukkuinen kuin ampiainen kun käsi oli kipeä, eikä mitään voinut tehdä…Edes pelata.

Pride

Osallistuin kirkon järjestämään tempaukseen välittävien vanhempien ja isovanhempien halaus- tempaukseen. Ei tarvinnut kuulua kirkoon tai kristilliseen yhteisöön, joten osallistuin mielelläni tähän juttuun ja oli kyllä upea kokemus monin tavoin. Osallistuin jalkautuvana vanhempana ja parinani oli isovanhempi, jonka kanssa kierrettiin Kaivopuistoa ja juteltiin ja haliltiin heitä, jotka sitä tarvitsi. Oli hienoa olla mukana.

Se mikä itseäni, elämäntapahihhulina jäi harmittamaan oli se järkyttävä siivo minkä ihmiset jätti jälkeensä. Järjestäjä voisi huomioida tämän puolen paremmin ja minusta olisi hyvä myös se, että osallistujat talkoovoimin kävisivät hoitamassa roskat pois. Käytiin seuraavana päivänä nimittäin katsomassa miltä näytti ja törky oli kamala.

Meillä on tapana erilaissa tämän kaltaisissa tilaisuuksissa, joko ottaa sellaiset astiat, jotka voidaan ottaa mukaan ja hyödyntää uudelleen. Kovat muovipikarit ovat sellaisia. Kyllä, meillä on edelleen kaapissa monen vuoden takaisia muovipikareita ja emme ole niitä pois heittämässä, vaan käytetään niitä niin pitkään kuin on mahdollista. Älyttömintä on heittää ne pois, vaikka niitä voi käyttää. Ja meillä on retkikorien muoviastiat myös käytössä. Pitää joskus esitellä teille tarkemmin meidän eväitä ja mistä ruokaa syömme, jos meillä on siis kunnon sapuskat mukana. Mutta siis, se törkymäärä harmitti tuon tapahtuman jälkeen.

Päivän asuna tuunattu punainen mekko

Kaikki tuunaukset ja korjaukset tai muu vastaava ei koskaan pääse blogiin asti, osa näkyy kyllä Instassa, mutta eivät sielläkään kaikki. Tämä mekko näkyi korjaus -postauksessani mutta ei sitten päällä muuta kuin tosiaan Instassa. Tässä postauksessa on hyvä esitellä tämä ihana mekko täälläkin, nopeasti ja ytimekkäästi.

Mekko on muisto lapsuudestani, henkilö, jota tätä mekkoa käytti on ollut iso osa elämääni, ei kuitenkaan sukulaiseni. Olen siis tämän mekon saanut hänen kuollessaan ja kun olimme tyhjentämässä asuntoa sekä kesähuvilaa. Muutamia muitakin lapsuuden vaatteita on lähtenyt mukaan, osasta olen tuunannut jotain ja osa taas on korjattu minulle sopivaksi ja osa on käytössä ihan sellaisenaan.

Pyöräretki rautamalmikaivoksille

Me pyöräillään todella paljon, eikä ole mitään järkeä kaikkia pikku reissuja rapartoida tänne. Yksi tällainen reissu tehtiin rautakaivoksille Vantaalle. Louhiminen on ollut raskasta ja hidasta puuhaa sillä, louhiminen tapahtui vanhanaikaisella tavalla jäädyttämällä sekä kiehuvalla vedellä. Kaivokset olivat aika pelottavia ja ovat isolla alueella.

Nämä kyseiset kaivokset kuuluvat kuninkaankolmion fillaripolulle. Kuten moni muukin meidän tekemä reissu. Tämä oli sellainen reissu muutoinkin, että kamera pysyi visusti laukussa. Keli oli sateinen, joten kameraa ei haluttu ottaa juuri esille. Tästä syystä ei postausta reissusta tehty. Ei kuvia, ei postausta.

Fillaripoluista kannattaa lukea aikasemmasta postauksesta ja ladata PDF -kartta itselle, jos kiinnostaa lähteä tutkimaan mitä kaikkea voikaan löytää kun lähtee pyöräretkelle.

Intialainen kanakastike riisille

Tämä kastike on yksi lemppareistani ja tätä päästiin tänä kesänä herkuttelemaan pitkästä aikaa. En ole nimittäin hetkeen tehnyt tätä ollenkaan. Jaan teille reseptin tähän kermaiseen ja ihanaan kastikkeeseen.

Resepti:

• 600g broilerin filepihvejä
• 3rkl pistaasiöljyä
• 10 mustapippuria
• 1tl kardemummaa
• 1tl paprikaa
• 1tl chilijauhetta
• 1/2tl currya
• 3 palaa kanelitankoa
• 2tl raastettua tuoretta inkivääriä
• 3 valkosipulinkynttä
• 2dl mautamatonta jogurttia (bulgaria)
• 2tl vehnäjauhoja

Tee näin:

• paloittele broilerin fileepihvit. Kuumenna rasva padassa. Lisää sipulinlohkot, valkosipuliviipaleet ja mausteet. Ruskista.
• Lisää pataan broilerikuutiot ja paista kauniin ruskeiksi.
• Sekoita jogurtin joukkoon vehnäjauhot juoksettumisen estämiseksi ja lisää jogurtti pataan.
• Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla noin 10 minuuttia. Tarjoa basmati -tai jasminriisin kanssa. Voit paistaa myös naanleipää viereen halutessasi.

Itse pidän mausteisesta ruoasta, joten laitan kaikkea tuplasti enemmän mitä laitoin ohjeeseen. Mausta siis oman mieltymysten mukaan. Muista maistella tekovaiheessa, niin tiedät mikä on sinun tulisuuden aste.

Banaanimiehen ajokortti ja äidin kanssa reissussa

Vanhempi poikani sai ajokortin tänä kesänä ja hän halusi lähteä ajelulle minun kanssa ja pienelle kävelylle siinä samalla. Myös näille vanhemmille lapsille on todella tärkeää, että heille antaa ihan kahdenkeskistä aikaa. Voidaan jutella asioista, jotka kaivertaa mieltä, kysyä neuvoa ja muuten vain tutustua toisiinsa. Kyllähän se lapsi muuttuu kun se kasvaa ja vanhenee. Siksi olisi hirmuisen tärkeää mennä nuoren kanssa jonnekkin ihan vain kahdestaan. Tämä oli meillä se hetki. Saatiin jutella asioista ihan kunnolla, ilman, että kukaan keskeyttää tai kuuntelee.

Mutta mitä tuli ajotaitoon heti silloin kun kortti sujahti taskuun…Kyllä pelotti, nykyään ei enää kun poika on paljon harjoitellut ja ajellut. Toiminut kuskina ja aina kun ollaan yhdessä jouduttu menemään autolla, niin Banaanimies on ajanut autolla. Hyvää harjoitusta.

Pyöräretki Ogeliin

Teimme kesällä nopean reippailureissun Oulunkylän Kierrätyskeskukseen, samalla käytiin nauttimassa myös lounas ravintola PPK:ssa ja oli muuten mahtavaa ruokaa. Ruoka maistui joltain. Voin siis suositella paikkaa kaikille, jotka tykkää, että ruokaan uskalletaan laittaa maustetta ja ruoka on maukasta ja maistuvaa.

Kierrätyskeskuksesta löytyi Härdellille vaatteita ja minulle housut, reppu sekä sandaalit. Sandaalit olivat kyllä hyvä löytö, koska pidän Timberlandin merkistä, niin olin olin todella tyytyväinen tähän löytöön. Pakko ne oli ottaa mukaan. Pojan paidat maksoivat 1€/kpl ja ovat Dieselin paitoja, laadukasta puuvillaa. Jämäkkää ja paksua. Myös kolmet housut maksoivat 1€/kpl. Yhdet ovat miesten suorat kesähousut, jotka ovat tuunauskasassa odottamassa vuoroaan. Koskaan ei kannata kieltäytyä miesten housuista. Ovat useasti laadukkaampaa mitä naisten pöppylät. Myös merkkilappu viittaa vintageen, näyttivät olevan käyttämättömät tai sitten niitä on pidetty hyvin, sillä olivat todella siistit.

Meillä ei ollut tarkoitus löytää tällaista määrää, vaan piti mennä muutoin vaan katselemaan, niin meillä ei ollut laukkuja mukana. Siksi olikin hyvä, että löysin tämän Vansin repun 4€ hintaan ja sain muut ostokset hyvin reppuun.

Kiinalainen ravintola

En ole varmaan koskaan elämäni aikana syönyt niin paljon kiinalaista ruokaa mitä olen tämän kesän aikana syönyt. Parina päivänä viikossa löydettiin itsemme aasialaisen keittiön ravintolasta herkuttelemassa heidän pöytiensä antimista. Joukosta valikoitui lopulta se lemppari paikka, jossa käymme mieluiten. Flamigon Hua Du, suosittelen kaikille! Todella laaja sushipöytä ja tarkkaan mietitty mitä muuta aasialaista ruokaa puffassa tarjoillaan. Maku on todella hyvä.

Näiden pöytien antimia ollaan käyty ihan jokaisessa tilanteessa nauttimassa, ollaan sitten pyörällä liikkeellä tai kirpparikierroksella oltu, niin aina poikettu kiinalaiseen, jos sellainen on ollut vieressä. Nyt on pakko vähentää ja keskittyä ihan vain kotiruokaan, arki kun koittaa ja elämäntilanne on muuttunut nyt paljon. Ei enää ole mahdollista mennä miehen kanssa kahdestaan lounaille ennen töitä.

Pihalla oleskelu ja herkuttelu

Vaikka en ole meidän pihaan tottunut, niin siellä tuli kyllä oleskeltua ja nautittua elämästä. Herkut tuotiin pöytään, leffa pyörimään ja oleskelua yhdessä. Se on sitä kesän huumaa, ilta hämärän ja viileyden ihana syleily. Vaikka olen kaivannut parvekkeen yksityisyyttä, niin olen koittanut kovasti jollain tapaa yrittää nauttia tästä oleskelusta pihalla. Vaikka pihaa emme päässeet tänä kesänä laittamaankaan, vaikka piti. Niin paljon muuta ja tosiaan elämäntilanne on muuttunut paljon, niin ei ole ollut innostusta moiseen ollenkaan. Mutta ensi keväänä aloitetaan ja laitellaan paikat kuntoon ja sitten onkin hiukan erilainen oleskelu alue silloin.

Linnanmäki

Tietenkin meidän kesään kuuluu myös Lintsi, tällä kertaa tosin Lintsillä ei vietetty perhepäivää, niin kuin tähän asti, vaan leirin jälkeen uudet leirikaverukset haluivat mennä pitämään hauskaa illaksi huvimäkeen. Kaverukset jaksoivat melkein sulkemiseen asti mennä ja mekastaa siellä, vaikka takana oli pitkä leiripäivä.

Tämä on kyllä sellainen paikka missä me aikuiset tykätään viettää aikaamme, vaikka emme menisi laitteisiin ollenkaan. On kiva katsella kun muut touhuaa, me vain istumme ja syömme. Huvinsa kullankin…Minä kun en voi mihinkään laitteeseen oikein mennä kun ei kroppa kestä. Mutta ei se haittaa. Tuolla on niin paljon koettavaa muutoinkin.

Olen puhunut nyt paljon siitä, että kun siivoan tätä omaa kaappiani, niin otan vähemmän käytettyjä vaatteita eteen ja alan hyödyntämään niitä pukeutumisessa ja näin on käynyt. Asussani on paita, jota en ole päässyt käyttämään kuin kerran aikaisemmin. Yksi syy on toki työni, en halua pukeutua töihin näin. Mutta olen myös unohtanut, että minulla on tällainen paita. Paita on tehty Burda 5/2010 lehden kaavalla.

Koska otan vaikutteita pukeutumiseen monesta paikasta ja yksi vaikutusten luoja on Souliina-blogin tyylikäs bloggaaja. Häneltä bongasin tämän yhdistelmän. Olen aina jotenkin vierastanut kahden eri kuosin yhdistämistä, paitsi, jos on ruutu housut ja kukallinen huivi. Tällä tavoin yhdistettynä on erilainen. Pakkohan oli minunkin testata näyttääkö lähellekkään yhtä hyvältä. Mitäs sanotte?

Viimeinen yhteinen lomapäivä

Meillä lähti arki liikkeelle porrastetusti, ensin mies aloitti työt heti maanantaina, joten me päätimme poikien kanssa viettää tiistaina viimeinen kesäpäivä yhdessä, sillä vanhemman pojan viimeiset luennot alkoivat keskiviikkona, nuoremmalla alkoi koulu torstaina ja minä palasin töihin perjantaina.

Me sitten poikien kanssa päätettin hypätä dösään ja lähteä Helsingin keskustaan kiertelemään ja syömään Santa Fe:n herkullisia antimia. Hauskaa oli ja meitä hiukan myös harmitti, että näin ihana kesä loppuu ja arki astuu kuvioon. Olisimme hyvin mielellään jatkaneet lomailua…

Nyt on aika palata arkeen myös blogin kanssa, eli tarkoittaa sitä, että postausvälit harvenee väkisinkin. Kesän muut menot ja meiningit -postauksen tarkoitus oli ihan vain kertoa meidän elämästä, mitä kaikkea siihen kuuluu ja mitä kaikkea tykätään tehdä. Ja ei, kaikkea ei tässäkään kerrota, rajansa kaikella!

Kesän muut menot ja meiningit on kirjattu ylös ja kohta julkaistaan kooste ylipäänsä kesän ihanista hetkistä. Niistä saa paljon vinkkejä jokainen, niin Helsinkiläinen itse kuin myös tänne turistina tuleva. Nähtävää ja koettavaa on paljon. Helsinki on kaunis kaupunki, jossa luonto on keskellä kaikkea. Ei tarvitse lähteä mihinkään kauas, kun metsää puistoja löytyy heti keskustasta monen monta, metsääkin löytyy joka puolelta. Mielettömän mahtava kesä takana, vaikka ommeltua tuli hyvin vähän!

Mitäs mieltä olette näistä Kesän muut menot ja meiningit -postauksesta? Haluatko lukea lisää erilaisia koosteita?

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

Minä ja hän on me kaksi -postaus, on meidän kahden tarina. Sellainen nopea läpileikkaus siitä miten kaikki tapahtui ja mitä tapahtuu nyt.

Tapaaminen

Muutin 2004 Helsinkiin kahden lapseni kanssa. Turulla ei ollut minulle mitään annettavaa, joten halusin kokeilla siipiäni muualla. Mukana minulla ei ollut kuin vaatteet, astiat, muutama laatikko tavaroita ja lapset kainalossa. Aloitin siis täysin nollasta. Työni alkoi heti seuraavalla viikolla muutosta. Uusi koulu esikoisella ja kotiin hoitaja pikkuiselle.

Tapasin mieheni työpaikalla, samana päivänä kuin työni alkoi. Näin siniset silmät tapittavan minua ja se oli sitten siinä. Rakastuimme päätä pahkaa. Mutta meistä tuli hyvät kaverit. Muutama kuukausi ehdittiin olla samassa työpaikassa kun mieheni muutti pois Helsingistä, minä vaihdoin työpaikkaa.

Kului puolitoista vuotta kun mieheni soitti minulle, että koska olen menossa Turkuun. Sovittiin treffit ystäväni keikalle ja sen illan jälkeen ei paluuta enää ollut. Tunteet olivat samat kuin silloin kun nähtiin ihan ensimmäisen kerran. Siltä istumalta päätimme mennä naimisiin. Näin minä 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja 23 vuotias lapseton nuorimies hyppäsimme tuntemattomaan. Muutama kuukausi ensitreffien jälkeen, olimme aviopari ja aloitimme yhteisen taipaleen. Turussa.

Avioliitto

Meidän avioliitto ei alkanut ruusuisesti, minä jäin Helsinkiin kuudeksi kuukaudeksi, sillä halusin hoitaa työni loppuun fiksusti. Sairastuin vakavasti basedowin tautiin, joka rokotti paljon liittoamme. Mieheni joutui hoitamaan niin minua, kuin lapsia ja tekemään kolmivuorotyötä. Kukaan ei uskonut, että avioliitto kestää muutamaa kuukautta pidempään. Pahimpina aikoina mieheni oli kuukausia kestävillä työkomennuksilla muilla mailla vierahilla. Hankalin olin ensimmäinen komennus Kiinassa, joka kesti kolmisen kuukautta. Yhteydenpito oli hivenen hankalaa, vaikka Skypet ja Facet oli keksitty, aikaerot vähän häiritsi.

Yhteisen lapsen syntyminenkään ei ollut helpoin tie. Tutkimuksia ja leikkaus, kohdunulkopuolinen raskaus ja samaan aikaan kohturaskaus. Ja kun saadaan hetki hengähtää, alkaa lääkäri ja sairaalarumba nuorimman kanssa. Tätä rumbaa kesti monta vuotta.

Mies haki yliopistoon, pääsi lukemaan teologiksi ja muutimme Helsinkiin takaisin, viimeisen kerran. Muuttoa edelsi erittäin vaikea matka Kazimierziin, jossa löysin voiman jatkaa taistelua sairauttani vastaan. Matkan jälkeen minut leikattiin ja aloin toipua.

Myös minä lähdin opiskelemaan nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi. Opinnot eteni hyvin mutta esikoisen kohdalla hommat menivät pieleen ja jouduin keskittymään paljon siihen. Hänen koira jouduttiin lopettamaan, jäi auton alle suojatiellä valoissa ja siitä seurannut terveydelliset ongelmat, työpaikan jättäminen ja kuntoutus. Uuden ammatin miettiminen ja opiskelu. Niin paljon vähässä ajassa…

Yhteinen aika

Meille jaksettiin sanoa, ettei hommasta tule mitään ja, että nuori ei jaksa pitkään hoitaa vanhaa sairasta vaimoaan. Mutta nyt kun aika on kulunut, olemme löytäneet oman tavan rentoutua. On ammatit, opinnot ohi, lapset kasvaa ja varttuu, on meillä aikaa toisillemme. Vaalimme liittoamme monin tavoin ja rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi.

Huolehdimme siitä, että meillä on myös kahden keskiskistä aikaa. Voidaan käydä lounaalla tai tehdä yhdessä upea lounashetki. Käymme seikkailemassa pitkin Helsinkiä yhdessä. Eikä tietenkään meidän liitto ole aina ruusuilla tanssimista, kyllä meillä riidellään ja taistellaan mutta sitten jutellaan ja anteeksi annetaan. Annetaan myös toiselle paljon tilaa, jos sitä tarvitaan. Minä esimerkiksi olen sellainen, tarvitsen paljon omaa tilaa ja itseni kanssa olemista. Siksi mieheni nappaa nuorimman tasaisin väliajoin ja menevät isoisälle yökylään, minä jään kotiin ompelemaan läpi yön.

Miten osoitamme rakkautta toisillemme?

Mies hoiti minua kaiken muun lisäksi kun olin todella huonossa kunnossa, enkä voinut edes liikkua. Hän ostelee minulle kenkiä, kuin kukkia. Saan kahvin joka aamu sänkyyn, hän lähtee jokaiselle hullummallekkin reissulle mielellään mukaan.

Minä taas neulon villasukkia ja parsin niitä. Teen herkullisia ruokia ja annan aikaani. Katson hänen tykkäämistä leffoista, lähden sellaisille reissuille, jotka eivät aina ole minua varten. Mutta nautin seurasta.

Ne ovat niitä hyvin pieniä tekoja, joita toisillemme teemme tai sanomme. Hoivaamme yhdessä lapsia ja tyttöjämme. Käymme tyttöjen kanssa kahdestaan lenkillä kun toinen ei yksin jaksa. Teemme erilaisia seikkailuja ympäri Helsinkiä ja järjestämme yhteistä aikaa. Annamme myös tilaa toisillemme kun sitä tarvitaan.

Hän ja minä on me kaksi

Meillä hassutellaan, juostaan peräkanaa ympäri asuntoa, nyhvätään sohvannurkassa mutta meillä myös riidellään ja itketään. Meillä on tunteet sallittu, kiukutellaan ja saadaan itkuporaraivareita. Se ei haittaa kun kotona on turvallista olla oma itsensä. Myös lapsien. Ollaan temperamenttisia, tulisieluisia ja se on ok.

13 vuotta yhdessä, 13 vuotta naimisissa. Ei siis haittaa, vaikka menee hetkessä naimisiin, homman saa kyllä toimimaan. Näillä eväillä meinataan jatkaa lopun elämämme. Se oikea voi kävellä vastaan milloin tahansa, missä tahansa…Mieli avoimena vain.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-