Miltä tuntuu kun kesä päättyy? Kesä oli upea, todella upea ja on ollut todella vaikea luopua tuosta upeasta kesästä, joka meille annettiin. Oli niin paljon nähtävää ja koettavaa. Tutustuttiin uuteen ja käytiin nauttimassa vanhasta. Ilmat olivat suotuisat, välillä satoi ja välillä paistoi. Lämpöä saatiin myös hyvin. Ainoa huono juttu oli se, ettei pihaa saatu taaskaan laitettua, vaan se siirtyy ensi vuoteen.

Tässä postauksessa tuon kerran vielä kesämme kohokohdat ja annan vinkkejä kaikille, jotka ensi kesänä suunnittelee tulevansa Helsinkiin tutkimusmatkalle. Täällä on valtavasti koettavaa ja nähtävää ja kaikkea ei löydä keskustasta, vaan ympäri ämpäri Helsinkiä pääsee kokemaan kaikenlaista. Helsinki on monipuolinen kaupunki, täällä on mitä vain ja jokaiselle jotakin.

Miltä tuntuu kun kesä päättyy?

Tuntuu aika kauhealle. Olen niin kesäihminen, että syksyn tullessa vähän niin kuin painun kasaan ja tuntuu kuin hiihtäisi mudassa. Toki on kiva päästä töihin ja puuhastelemaan kaikenlaista mutta ajatukset harhailee koko ajan kesässä ja niissä ihanissa hetkissä, joita koimme. Ne ovat niitä ihania muistoja, joita vaalimme ja muistelemme varsinkin niinä hetkinä kun myrsky piiskaa ikkunaa ja lumi valtaa maan. Silloin käperrytään sängylle, teen ja lämpimän kaakaon kanssa, hiukan herkkuja ja katsellaan kesän lämpimiä kuvia ja muistellaan ihanaa fiilistä ja toki myös niitä epäonnistuneita retkiä ja suunnitellaan niitä epäonnisia uudelleen. Silloin tulee lämmin olo ja jaksaa pitkän synkän talven yli.

Suomenlinna

Suomenlinna on meillä joka kesäinen kohde. Tänä vuonna tosin halusimme yhdistää reissuun myös museot ja nappasinkin muistiin talvella kesän museopäivän, jonka mainoksen näin kun mieheni ja minä menimme tutkimaan talvista Suomenlinnaa. Suosittelen muuten molempia seikkailuja, talvista ja kesäistä. Suomenlinna näyttää niin toiselle kun seikkailee molempina vuodenaikoina siellä.

Suomenlinnassa oli siis kaikki museot ilmaisia, päätimme Härdellin kanssa mihin museoihin menemme, kolme valittiin ja ei muutakuin menoksi. Suomenlinna on Härdellin yksi lempikohteista. Ja tälläkään kertaa emme jääneet kylmäksi. Suomenlinna on mahtava kohde koko perheelle. Nähtävää ja koettavaa on valtavasti ja jos päättää mennä museoihin, niin oppii paljon myös itse Suomenlinnasta. Klikkaa vain itsesi lukemaan meidän päivästä, missä kävimme ja mitä koimme.

Juhannus pihlajasaaressa

Pihlajasaari oli meille ihan uusi kohde ja täytyy sanoa, että fiilis oli loistava. Ihana paikka, jonne varmasti mennään ensi vuonna uudelleen. Meillä oli suunnitteilla, että kierrämme kesällä kaikki Helsingin avoimet saaret mutta eihän meillä millään riittänyt aika moiseen. Niin valtavasti kaikkea muuta puuhaa.

Ollaan muuten suunniteltu, että myös yövyttäisiin tuolla ensi vuonna. Mutta saapi nähdä miten käy. Minä kun en ole mikään kovin telttaileva tyyppi mutta ollaan asiasta nyt kovasti innostuneita kuitenkin. Olisi kiva kiertää Suomea teltta mukana. Siksi olisi hyvä harjoitella lähellä telttailua.

Pihlajasaari oli meidän kolmen toive päästä ja olemme todella tyytyväisiä, että menimme katselemaan juhannuksen viettoa eri paikkaan mitä yleensä. Vaikka emme sitä kokkoa nähneet. Lähdimme aamulla ja tarkoitus oli tulla vasta viimeisellä lautalla kotiin mutta kun on mukana astmalapsi, niin poika väsähti pahasti alkuillasta muutama tunti ennen odotettua kokkoa. Tosin ei lähtö harmittanut ollenkaan kun kokot olivat kiellettyjä metsäpalovaaran vuoksi.

Ruutinkoski

Niin kuin monet tietää, me nautitaan pyöräilystä ja seikkailuista mieheni kanssa. Tänä kesänä on tullut pyöräiltyä paljon, kaikkea ei vaan voi millään tänne raportoida, vaikka miten haluisi. Meidän lempi reissut osuivat tänä vuonna Kuninkaan kolmion fillaripoluille ja niitä sotkettiin hiukan oman maun mukaan. Ruutinkoski kuuluu tähän Kuninkaan kolmion fillaripolkuihin ja on tässä ihan meidän lähellä. Ylipäänsä tuota Haltialan puoleista Keksuspuistoa ollaan tutkittu kunnolla tänä kesänä ja Haltialan jälkeen Ruutinkoski on kyllä meikäläisen suosikki. Tältä alueelta löytyy myös mielenkiintoinen Niskala Arboretum, josta olen kirjoittanut blogissani myös.

Vantaanjoki on minun kohteita ollut siitä lähtien kun vuonna 2013 kesällä vahingossa eksyimme joelle. Kaikki lähti siitä, että suutuin miehelleni ja lähdin vain polkemaan johonkin suuntaan ja kun mies sitten minut tavoitti niin aloimme yhdessä erikoisen seikkailun, jota jatkamme edelleen. Vantaanjoen ranta on siitä erilainen, kun joenvarrella on kaikenlaista, on uimarantaa, on hevostallia, on vanhaa kaupunkia, maaseutua ja kaupunkia. Kaikkea siis tämän yhden joen varrella. Ja jos kyllästyttää sotkea tätä samaa jokea, niin suosittelen seuraamaan Keravanjokea. Joki siis haarautuu tuossa Vantaan ja Helsingin rajalla. Noin suurinpiirtein rajalla.

Vuosaaren huippu

Vuosaaren huippu on meidän yksi suosikeista ja joka kesäisistä retkikohteista. Lapset eivät aina ole mukana mutta sen ei väliä. Kahdestaan mieheni kanssa saamme aikaa menemään tuolla paljon. Tällä hetkellä retkeily alueella on mielenkiintoista senkin vuoksi, että toinen osa ulkoilualueesta on maisemoinnin tilassa ja nyt jo näkee miten upea alueesta on tulossa. Toivoisin tosin, että jonnekkin tulisi vessat, vähän samalla tavoin kuin on Vallisaaressa. Siellä on kivat vessat, jotka sopivat luontoon hyvin. Tekojärvikin sopisi alueelle. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Olen suunnitelmia lukenut ja alue on muuttumassa todella hienoksi. En malta odottaa, että alue on siinä vaiheessa, että pääsee kiertelemään koko alueelle.

Turistina Helsingissä

Suosittelen aina kaikille ennen kuin lähtee Helsinkiin, että tutustuu hiukan turisti infoon jo kotona ja pikkuisen suunnittelee sitä mitä haluaa nähdä. Kaikkea ei infon sivuilla ole ja siksi kannattaa lueskella myös paikallisten suositteluita, kuten nyt vaikka minun…Heh. Koska me voimme esitellä sitten sitä toista puolta Helsingistä. Retkeilyä ja muuta ilmaista tai halpaa. Ja vaikka ei tulisi Helsinkiin, niin oma kotikaupunki tarjoaa vaikka mitä milenkiintoista, joten kannattaa heittäytyä turistiksi ihan omassa kaupungissa myös. Jälleen se turisti info on käytännöllinen sekä tietenkin tapahtumakalenteri. Niistä löytää vaikka ja mitä, missä mennä käymään sinä päivänä kun haluaa olla turisti omassa kaupungissa.

Nämä tällaiset päivät ovat kiinnostavia, sillä siitä oppii niin paljon omasta rakkaasta kaupungista. Itse ainakin rakastun Helsinkiin joka kerta enemmän ja enemmän. Tämä on myös hauskaa ajanvietettä ja kun valitsee mukaan paljon ilmaisia juttuja, niin voi sitten hiukan kokea maksullisiakin juttuja.  Ensi kesänä teemme taas toisenlaisen kierroksen.

Ihana Porvoo

Kukaan ei varmasti kiistä jos sanon, että Porvoo on upea kesäkaupunki ja yhtä ihana käydä täällä kuin on Naantalissa. Lähdimme mieheni kanssa viettämään loman viimistä viikkoa Porvoon kauniiseen maisemaan. Härdelli kun riekkui leirillä, niin meillä oli hyvä aika keskittyä meihin kahteen. Tämä on meidän liitossa erittäin tärkeää, että saamme aikaa olla ihan kahdestaan ja lähteä seikkailemaan pyörin tai sitten näin. Auto kun oli alla, leiri vienti ja haku…Helpompaa kuin julkisilla.

Me tutkimme Porvoota rauhassa mutta taaskaan emme ihan kaikkea päästy näkemään kun aika loppui kesken. Ensi vuonna sitten taas uudelleen. Jos mentäisiin poikien kanssa vaikka. Tai otetaan likkakin mukaan reissuun. Porvoo on niin kaunis kaupunki, se pitää nähdä monta kertaa elämänsä aikana.

Korkeasaari

Korkeasaari ei meillä oikein ole koskaan kohteena, mutta tänä vuonna Härdelli innostui aiheesta ja halusi ehdottomasti kaverinsa kanssa kiertämään sinne. Päätimme mennä illalla, jolloin liput ovat halvempia ja eläimet ovat aktiivisia. Varsinkin kissapedot. Vaikka illat olivat jo elokuussa hiukan viileämmät, niin oli sen verran lämmin, että kissat liikkuivat laiskasti mutta liikkuivat. Se oli tärkeä juttu.

Pojilla oli omat toiveet mitä eläimiä halusivat nähdä ja sen mukaan mentiin. Myös minulla oli oma juttuni mikä oli pakko päästä kiertämään. Näin kaikki sai mitä halusivat. Reissu oli onnistunut ja varsinkin kun löydettiin retkipöytä, joka oli loistavassa kohtaa ja piilossa katseilta mutta täydellisellä näköalalla. Katseltiin laivoja ja veneitä ja syötiin herkkuja.

Lintsi + leiri

Asia, josta en juurikaan ole kertonut on ollut Härdellin leiri. Hän on neljä kesää käynyt samalla leirillä ja se on ollut myös hänen kesän kohokohtia. Hän rakastaa tätä leiriä yli kaiken. Kesä ei ole täydellinen, jos ei tänne pääse. Leirin jälkeen oli hyvä lähteä Lintsille riekkumaan ja riehumaan. Leirikaveri lähti meidän mukaan ja kyllä me aikuiset ihmettelimme sitä, että miten kaverit jaksaa vielä leiripäivän jälkeen mennä täysillä koko illankin vielä. Hyvin siis jaksoivat ja koko päivä oli mahtava.

Jos lapsi haluaa kesäleirille, mutta rahat on tiukissa, kannattaa katsoa, onko mahdollista saada vapautusta maksusta tai jos saisi maksun sosiaalihuollosta. Kannattaa myös katsoa mitä kaikkea tarjontaa löytyy Harrastehausta. Oman kaupungin nuoriso -ja liikuntapalvelut järjestää kaikenlaista toimintaa lapsille ja nuorille. Näistä voi löytyä myös kirjastojen toimintaa. Pääkaupungissa voi myös nuorisopalveluiden harrastustoimintaan sekä leiritoimintaan hakea avustusta, jos ei ole varallisuutta. Kannattaa selvitellä ja tutustua oman kaupungin toimintaan.

Nyt on hyvä päästää kesästä irti, se oli ihana, lämmin ja monipuolinen. Se oli kokonaisuudessa sellainen, jota olen unelmoinut koko elämäni. Tosin onhan minulla täydellisiä kesiä muistoissa monen monta. kaikki eri tavoin täydellisiä. Ja aina yhtä vaikea on päästää irti näistä ihanista hetkistä

Miltä tuntuu kun kesä päättyy? Todella haikealta mutta on myös mukava odottaa ensi kesää ja sen ihania hetkiä.

P.S. Kannattaa katsella sivupalkista myös mitä kaikkea olen Helsingistä kirjoitellut. Paljon on toki samoja juttuja, sillä osa kohteista on meillä joka vuotisia kohteita. Lukijat ovat pyydelleet myös tiettyjä juttuja siirrettäväksi vanhasta blogista tänne uuteen, jotka siis jäi vanhaan. Eismerkiksi hävikkiruokavinkit sekä esimerkiksi matkailupostaukset, varsinkin Krakovaa on pyydetty kovasti takaisin. Ja tietenkin muutamia tiettyjä tuunauksia on pyydetty. Edelleen saa laittaa toiveita mitä haluatte, että siirrän tänne vanhasta blogista. Toiveet voi laittaa minulle myös yksityisesti tai kommentoida tänne tai Instaan.

Seuraa minua: Facebook, Bloglovin, Blogit.fi ja Instagram

Perheen uusin jäsen Nila saapui muutama viikko sitten tyttären kotiin ja nyt on se hetki kun esittelen teille tyttäreni karvaisen tyttären…Niin, minä olen karvaisen otuksen mummi. Nila on siis pikkuruinen tyttökissa ja äitinsä silmäterä. Nuppu ja Söpö eivät vielä päässeet tutustumaan Nilaan mutta pian sekin hetki koittaa. Nupun kanssa tuskin tulee ongelmia mutta Söpö saattaa vetää kunnon flipat. Se kun ei ole kovin sosiaalinen tapaus, eikä hyväksy mitään otusta elämäänsä, ei aina edes Nuppua.

On ihanaa, että perhe kasvaa, vaikkei kuitenkaan ihan perinteisellä tavalla. Ja kyllä, meillä ollaan kokonainen perhe elikoitten kanssa tai lauma. Miten ikinä milloinkin halutaan asia ilmaista. Minulle eläimetkin ovat osa laumaa tai ovat kiinteästi osa perhettä. Varsinkin koirat leimautuu todella voimakkaasti omistajiinsa, että niille uuteen perheeseen joutuminen on erittäin vaikeaa. Eläin ei ole meillä myöskään lelu, vaan elävä olento, johon sitoudutaan sen koko elämän ajaksi.

Perheen uusin jäsen Nila

Nila on valtavan pieni, höpisee paljon mutta hiljaa. Energiaa riitttää ja nauttii olla huomion keskipisteenä. Yhtä hulinaa oli kun käytiin katsomassa uutta tulokasta. Nila sai meiltä lahjaksi kaksi isoa koria, toinen leluja varten ja toinen hoitotarvikkeita varten. Leluja toimme myös muutamia. Nila Tykkää makoilla myös korissa lelujen keskellä, vaikka ei siellä tykkää nukkua. Nukkuu mieluiten tyttöni vieressä. Pikku kaveri jaksoi leikkiä monta tuntia kun siellä käytiin moikkaamassa ja oli heti mukana menossa, eikä arkaillut ollenkaan. Tuli heti tutustumaan.

Virkatut korit

Mitään sen kummempaa ohjetta näihin ei ole. Aloitin taikasilmukalla, sillä sen sai mahdollisimman tiiviiksi keskeltä, eikä jäänyt reikää. Toinen kori on 30cm ja toinen 20cm. Korit on virkattu kiinteillä silmukoilla 6mm koukulla. Tytär valitsi Lilli ontelokuteen, jota löytää Lankamaailmasta. Ei ollut yhtään raskasta virkata näitä ja tuli aika tuhti siitä huolimatta.

Halusin kokeilla myös miten saan käytettyä ihan koko kerän ja siitähän tuli näppärästi nuo kaksi koria sekä lelu, mutta jäljelle jäi pienen pieni palanen ja se mitä siitä vielä tein, kerron huomenna…Kyllä, tää zero waste on minulle tutkimusmatka ja tutustumista myös minuun itseeni…

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Melissa-

Lue myös nämä : Sometauko, Nuppu ja Söpö