Korjaa ja paikkaa
10
Korjaa ja paikkaa, se on ihan parasta, vaikka korjattavien pino kasvaa kasvamistaan. Silti joskus on hyvä aloittaa homma ja viedä edes osa hommista loppuun asti. Näin tein muutama päivä sitten. Vielä jäi muutamia korjattavia pinoon, mutta tärkeää oli se, että sain ison osan parsittua ja paikattua. Korjaaminen ja parsiminen tuottaa suurta mielihyvää meikäläiselle. Haluan useasti myös, että parsiminen näkyy, tarkoituksella valitsen eriväriset langat siihen hommaan.
Olen niin nuuka, etten halua heittää sukkia pois, jos niihin tulee reikä, tai purkaa siihen asti kun on reikä ja neuloa tilalle uusi osa. En vain halua tehdä sitä. Mieluiten paikkaan ja parsin. Vaate saa luonnetta ja silloin näkee myös vaatteen eletyn elämän ja silloin sille muodostuu tarina ja elämän värit. Vähän kuin arvet ihmisellä.
Korjaa ja paikkaa
Parsimiselle on ihan ohjeitakin ja muutamia olen koittanut opetella, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että paikkaan ja parsin juuri niin kuin osaan ja miten sen hallitsen. Tapoja parsimiseen on monia ja siksi se onkin mielenkiintoinen maailma, jossa haluan seilata. Uutta on hyvä oppia koko ajan ja kutittaa aivonystyröitä, näin hoitaa myös aivojensa terveyttä hyvin.
Vihdoin korjaa ja paikkaa pinoni on pienentynyt reippasti, kun talviloman aikana kunnostauduin kunnolla ja päätin ottaa neulan ja langan kauniiseen käteen. Kyllä tällä kertaa vuorossa oli neuleiden pino. Sukkia ja hanskoja tuli korjattua. Vielä pitää yhdet lenkkarit parsia. Vähän jännittää se homma kun en ole mikään taitava tässä homassa vieläkään. Käsin ompelu ei ole koskaan oikein ollut mun juttu, mutta silti pitää yrittää, edes sen verran, että saa taas vaatteet käyttöön.
Ennen kuin heität vaatteen pois tai laitat sen kirppispinoon, mieti miten sen voisi vielä paikata. Aina ei tarvitse hävittää vaatetta tai tehdä siitä kokonaan uutta, sen voi parsia tai paikata. Se on niin parasta kuin olla ja voi. Katsokaa nyt! Minun sukilla ja villapaidalla on tarina kerrottavana, Miten paljon niitä on käytetty, missä ne ovat käyneet, miten rakkaita ne minulle on.
Mitä enemmän opin parsimaan ja mitä enemmän tykkään lopputuloksesta, sen ylpeämpi olen siitä, miten olen oppinut ja miten olen jaksanut pienentää tätä korjattavien kasaa. Taas mennään eikä meinata näillä sukilla. Nuo omat rikkinäiset villasukat, siis entiset rikkinäiset villasukat ovatkin mun työsukkia. Eli aina jalassa.
Mahtavaa parsinta aikaa kaikille!
Mökkihöperyyden huipentuma
Me olimme rapian viikon neljän seinän sisällä, Vinkkiä miksi, saat täältä. Tänä aikana sain kokea mikä on mökkihöperyyden huipentuma tai ainakin melkein. Mieheni oli sitä mieltä, että kyseessä on mökkihöperyys, mene ja tiedä, saatte itse arvioida tämän postauksen aikana onko kyseessä mökkihöperyys vai pelkkä mielikuvituksen valloilleen pääsy. Minulle tämä hullutus on enemmänkin ennenaikainen vappu kuin muuta.
Mitä mieltä sinä olet asiasta?
Oli todella hyvä, että meitä tultiin työnpuolesta vastaan, saatiin miehen kanssa tehdä etänä hommia ja kuulostella rauhassa meidän omia oireita, onneksi meille ei mitään pahempaa tullut, muutamia hyvin lieviä oireita tuon viikon aikana. Härdellin kotikoulu on sujunut hyvin, hiukan ikävä kavereita, vaikka hangoutsissa saakin tavata kavereita ja iltasella pelata heidän kanssaan.
Yhdessä kuljemme voittoon pikku hiljaa, toivottasti kesä olisi jo hiukan normaalimpi mitä tämä aika on. Kaiken tämän pelon keskellä tarvitaan ripaus huumoria, sekä yksisarvisia… Tosin Härdellillä on ma projektinsa tuossa myöskin, josta olisi tarkoitus teille kertoa piakkoin. Se projekti on auttanut häntä paljon käsittelemään koronaa ja niitä pelkoja, joita on uutisointi tuonut mukanaan.
Mökkihöperyyden huipentuma
Olenkin nyt monesti puhunut blogissani siitä, miten olen päättänyt saada tilkkulaatikot nyt tyhjiksi. Ja tämä vappuhärpäke on yksi sellainen tilkkutyö. Tähän on käytetty eri materiaaleja ja leikkuujämää. Osassa mahdollisimman pieniä palasia koitettu saada hyödynnettyä. Olen käyttänyt myös rikkinäisiä koruja, sekä helmiä. Tuntuu, ettei nämä lopu koskaan. Tarvikkeet siis.
Ensin kokosin isoista paloista pohjan, eli hiuspannan, leveän sellaisen, siihen ompelin kiinni pitsiverhon palasen ja korvat, sekä sarven. Sen jälkeen ompelin jokaisen koristeen käsin kiinni pantaan. Näin sain valmiiksi hassun vappuhärpäkkeen.
Olenkin nyt sitä mieltä, että jokaisen elämässä pitää olla ripaus yksisarvista, oli se sitten missä muodossa tahansa. Annan teille pari linkkiä, joista voi myös valita itselleen sopivan yksisarvisen kotiin.
Olen varma siitä, että varsinkin nyt kun maailma on sekaisin, yksisarviset piristää meidän elämää monin tavoin. Minua ne piristää näin. Oli siis itsestään selvää, että minä tarvitsen niin talveksi kuin kesäksi oman yksisarviseni.
Ihanaa päivää kaikille!