Farkkujämäprojekti jatkuu ja nyt valmistui liivi farkkujen jämistä. Käytin tähän liiviin mahdollisimman erikokoisia paloja, että saisin pienimmätkin käytettyä. Hiukan jännittää se, että saakohan tästä lopultaan kaikkia käyttöön edes. Joutuuko sitä luovuttamaan ja ymmärtämään, että kaikkea roskaa ei vaan saa hyötykäytettyä. Jännät ajat siis käsillä monin tavoin. Yritän kyllä parhaani tehdä, että saisin jollakin tavalla kaikki käyttöön, edes johonkin.

Vaikka olen nyt ahkerasti muokannut näistä jämistä kaikenlaista, niin katse osuu koko ajan myös roskikseen, siihen ompelujätteeseen… Mitä kivaa siitä saisikaan aikaan?

Jämäprojekti on monin tavoin opettavainen juttu. Huomaan pitäväni kirjaa siitä, miten paljon minulta tulee leikkuujätettä sekä ompelujätettä. Koko ajan kehittyy myös ajatus siitä, mitä kaikkea tästä jätteestä voikaan tehdä. Ja tietenkin sellaista mikä toimii ja mikä tulee käyttöön. Kaikesta ei tarvitse tehdä vaatetta, vaan nämä jämät muokkautuu myös moneksi muuksi asiaksi. Vaikka olen nyt ahkerasti muokannut näistä jämistä kaikenlaista, niin katse osuu koko ajan myös roskikseen, siihen ompelujätteeseen… Mitä kivaa siitä saisikaan aikaan? Minulla on siitäkin projekti tulossa, odottakaahan vain kun pääsen siihen asti!

Kyllä, voi sanoa, että olen jämähullu!

Mieheni pitää minua jo ihan kahelina tämän asian suhteen, sanoo, että olen mielipuoli kun kyseessä on jämät. Kaikesta on saatava tehtyä jotain, mitään ei saisi mennä hukkaan. Mutta näinhän se on. En halua laittaa mitään roskiin ja haluan myös nähdä mihin kykenen asian tiimoilta.

Liivi farkkujen jämistä

Olen kaivellut kaikki kasari -ja ysärikaavalehdet esiin, varsinkin ne minun omat lempilehdet, joista olen tehnyt paljon vaatteita aikanaan ja nyt teen niistä jälleen. Liivi on yksi entinen suosikkikaavani, jonka kanssa tein monen monta erilaista liiviä itselleni silloin kun opiskelin alaa. Siksi halusin tehdä saman liivi jälleen. Mutta eri tavoin. Leikkasin ensin kaavan osat toisesta kankaasta (minulla on paljon äitini antamia kankaita, joista en oikein tiedä mitä niillä tekisin, joten sopivat tällaiseen sitten). Kun osat on leikattu, aloin laitella eri farkun paloja osien päälle. Kiinnitin ne ensin nuppineuloilla ja sen jälkeen ompelin siksakilla päältä. Näin tuli syvyyttä ja uutta ulottuvuutta. Älä kuitenkaan ompele eri paloja erikseen, vaan leikkaa ja asettele niin, ettei liivistä tuli liian tönkköä kun ompelet niin monesta kohtaa. Käytä kaikki mahdolliset osat, minun oli tarkoitus vielä lisätä rikkinäisten korujen osia olalle, mutta se on toistaiseksi jäänyt tekemättä sen vuoksi kun ei ole sopivia rikkinäisiä koruja kaapissa. Mutta se tulee vielä lisäyksenä tähän liiviin.

Liivin kaava löytyy: Miss B syksy/1993

*****

Kuvissa näkyy myös hauskat raidalliset kesähousut, jotka tein äitini antamasta kankaasta. Kangasta oli niin vähän, että sain nippa nappa siitä nämä housut. Leikkuujätettä syntyi hivenen mutta ei mitään suurta määrää. Ne tulee siitä huolimatta johonkin käyttöön vielä, jos ei muuta, niin teen Barbielle uuden kesäpuvuston ja teen nukelle samistelubyysat kuin itselläni. Näihin housuihin ei valitettavasti ole minkään sortin kaavaa olemassa, sillä leikkelen ne ihan omien housuja apuna käyttäen. Ja nekin housut on sellaiset, jotka eivät ole kaavana koskaan olleet. Tein ne koulussa ihan vahingossa vapaasti leikkaamalla. Voit siis itsekkin tehdä uusia housuja omia vanhoja housuja apuna käyttäen.

Äitienpäivä, se on tärkeä päivä monille äideille, lapset tekee lahjoja ja suunnittelee aamupalaa äidille sänkyyn. Jokaisella perheellä on omat traditiot miten äitienpäivää vietetään. Minä yleensä saan omaa ompeluaikaa ja käymme myös pyöräretkellä. Mutta meillä vietetään myös toista päivää myös. Äitienpäivä on myös meillä se päivä, jolloin vietämme yhden lapsen synttäreitä.

26 vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti ja vaikka syntymäpäivä ei aina osu äitienpäivälle, niin meillä kuitenkin vietetään molemmat juhlat samalla kertaa, yleensä niin, että esikoinen on etusijalla. Niin, minun esikoinen syntyi äitienpäivänä. Tämä suloinen pieni pippuri, joka muutti minun koko elämän kerta heitolla.

Minulle on ollut aina tärkeää se, että saan omaa aikaa äitienpäivänä, siksi jos olen lauantait kotona, niin vietämme silloin perheenä äitienpäivää ja sitten sunnuntaina saan sukeltaa omaan pieneen maailmaani ja keksittyä vain ja pelkästään ompeluun sekä neulomiseen. Tällä hetkellä on monta lankatyötä kesken ja lisää suunnitteilla.

Äitienpäivä

Minulla ei käytännössä oikein ollut tänä vuonna äitienpäivää. Mutta oli kuitenkin viikonloppu, kun vietimme aikaa yhdessä ja sain herkkuja ja aamupalan sänkyyn sekä poika halusi kattaa aamupalan myös pihalle. Onneksi oli kaunis viikonloppu ja sai kunnolla nauttia olostaan. Parastahan oli tietenkin se, että minulla oli aikaa ommella. Sain jälleen yhden uuden asian valmiiksi jämäprojektin tiimoilta. Tietenkin ikävöin vanhempia lapsiani, mutta nuorin laulaa luritti sunnuntaina sellaiset hyvää äitienpäivää luritukset, ettei harmi ollut enää niin suuri. Tällä kaverilla kun on egoa, vaikka muille jakaa.

Joten minun äitienpäivä pyöri siis täysin ruoan, yhdessäolon ja ompelun merkeissä. Toki meillä oli myös kasvimaan laittoa, mutta tällä kertaa taistelimme muurahaisia vastaan. Ne kun on ilmetyneet paikalle kun maa käännettiin viikko sitten. Meidän piti lauantaina laittaa uudet mullat ja laittaa siemenet, mutta muurahaisyhdyskunta olikin toista mieltä. Ehkä sitten ensi viikonloppuna tilanne on toinen. Kyllä me vielä saamme laitettua. Odotan jo oman maan perunoita ja porkkanoita saapuvaksi pöytään. Se sato mikä nyt ekana tulee on raparperi. Raparperipiirakkaa ja raparperikeittoa, namnam, kesä tulee!

On hei pakko sanoa vielä semmoinen juttu näistä kuvista, että paria astiaa lukuunottamatta, kaikki ovat Kierrätyskeskuksesta löydettyjä astioita. Muutama astia on perintöäni mutta ne istuu niin kauniisti kattauksiin. Sekametelisoppakattaus on niin ihanan raikas minusta ja parasta on kun voi yhdistellä kaikkea toisiinsa ja ihailla, että tuon löysin sieltä kirpparilta ja tuon sieltä…Niin ihanaa.