Nahkalaukku joka kaikilla oli nuoruudessani
6
Nahkalaukku, joka kaikilla oli nuoruudessani on tarina siitä, miten löysin jotain mitä olen aina halunnut. Laukku, jonka vuoksi näin vihreää ympärilläni monet vuodet kun kaverit sellaista kantoi olkapäillään. On muuten sitten ainoa asia, josta ikinä olen muita kadehtinut. Ajatelkaa, se oli laukku.
NahkaLaukku joka kaikilla oli nuoruudessani
Kasarilla oli muotia nuorten keskuudessa nahkalaukku, jossa oli edessä joko kaksi solkea tai yksi. Kaikilla cooleilla tyypeillä oli sellainen. Itse en millään tavoin kuulunut siihen ryhmään, enkä muutoinkaan välittänyt kuulua mihinkään porukkaan. Mutta tämä laukku aiheutti minulle aina vihreää ympärilleni kun sen näin jollain olkapäällä keikkumassa. Minä niin olisin sellaisen halunnut. Todellisuudessa en muista, että olisin koksaan edes maininnut asiaa äidilleni. Mutta mielessäni sitä ajattelin.
Laukku jäi muistoihin, mutta kulki aina mukanani, useasti huomasin kirppareilla, että kuljeskelin laukkuosastoilla etsien tutun näköistä laukkua, jota en koskaan löytänyt. En kertonut asiasta miehelleni, sillä en ole halunnut näyttää enempää sekopäiseltä mitä jo olen. Eli laukku pysyi salassa edelleen. Vähän kuin salarakkaus…
Nahkalaukku löytyi, mitä sitten kävi?
Sitten, tässä elokuussa kiersimme ilmaisosastoja ja kaivelin laukkulaatikkoa. Satuin huomaamaan tutun värin pilkottavan laukkujen seassa. Sydän hyppi ja takoi kuin viimeistä päivää. Laatikolle riensi toinenkin nainen ahnaasti tunkien kätensä laatikkoon. Katsoin naista tuimasti ja hän katsoi minua takaisin vähintäänkin yhtä tuimasti. Nainen nappasi tutun näköisestä hihnasta ja veti laukun esiin. Nainen tarkasteli laukkua hetkisen, pidättelin hengitystä ja sekavat tunteet nousi pinnalle. Mitähän hemmettiä, se on mun laukku, ajattelin ja samassa nainen viskasi laukun takaisin laatikkoon. Nappasin laukun nopeasti itselleni.
Toki laukku on saanut ajan mittaan osumaa, mutta ei mitenkään pahasti, joten sitä voi edelleen hyvin käyttää. Osumat on kaikki sisäpuolella. Vähän väriä irronnut jostakin ja vedet valuneet. Laukku lähti kaikesta huolimatta mukaani. Putsauksen ja huollon jälkeen, laukku pääsi heti käyttöön. Ensimmäisen kuvat näitte koostepostauksessa, jossa esittelin ilmaisosaston löytöni. Nyt minulla vihdoin on tämä laukku eikä haittaa mitenkään, että se oli muotia silloin kasarilla. Nyt en enää näe vihreää, se viimeinenkin vihreän sävy on kadonnut silmistäni.
Neule, hame ja laukku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto.
Rentouttavaa päivää kaikille!
Päivän asu 6€
Päivän asu 6€, mitä ihmettä? Onko tämä edes mahdollista? Kyllä on, varsinkin täällä Pääkaupunkiseudulla. Tosin alusvaatteita ja sukkia en ole tähän merkannut ollenkaan.
Päivän asu 6€
Olen aikanaan tällaisen saman tapaisen postauksen kirjoittanut, josta nousi pieni sanominen, että pitäisi huomioida laatu. Tosin kyseessä oli ihan kunnon laatutuotteet, mutta monille tuo hinta oli iso ongelma. Ettei voi olla mahdollista pukeutua halvasti mutta hyvin. Ei otettu huomioon sitä, että kirppareilta tosiaan löytää kaikenlaista.
Minun asuni on kokonaisuudessaan löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, vain kengät on maksaneet 6€. Kaikki muut, jotka näet kuvissa on ilmaisia. Takki, neule, housut sekä laukku. Laukkukin täysin käyttämätön. Housut ovat juuri elokuussa löytyneiden vaatteiden joukossa, josta tein jokin aika sitten koosteen. Olen paidan aikanaan napannut ihan tuunauksen vuoksi, mutta ajatus on vuosien aikana kadonnut, joten nappasin paidan normaaliin käyttöön. Ja sehän sopii oikein hyvin, sillä paita sopii todella monien alaosieni kanssa yhteen.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
Todellisuudessa etsin ilmaisosastolta aina tuunaukseen, junk journaliin ja muuhun askarteluun materiaalia, toki myös niitä pikkukuppeja, joita kerään. Muutoin harvemmin katson vaatteita sillä silmällä, että niitä sellaisenaan käyttäisin. Totuuden toinen puoli on sitten se, että aika monet vaatteista lopulta löytää tiensä kaappiini sellaisenaan, ainakin joksikin aikaa. Kun aikanaan löysin ilmaisosastot, niin se oli minun materiaalivarastoni, mutta jossakin kohtaa huomasin, että aloin myös käyttämään vaatteita ilman tuunausta.
Tuunausmateriaalit löydän siis nykyään lähinnä omasta kaapistani ja jos ei löydy niin sitten on alettava etsimään. Minulla on edelleen lista, jossa on tiettyjä asioita ylhäällä mitä etsin ja mitä niistä olisi tulossa. Joskus etsinnät vain ottaa aikaa ja näitä aarteita ei vaan tahdo löytää millään. Mutta lista seuraa mukana joka kerta kun lähdetään kiertämään kirppareita.
En hanki tuunattavia koskaan täydellä hinnalla, vaan mahdollisimman halvalla, silloin ei harmita, jos menee pieleen. Siksi juurikin ilmaisosasto toimii kaikkein parhaiten tässä hommassa. Jos menee pieleen, muokkaan uudelleen tai sitten hyödynnän materiaalin jossakin ihan muussa. Saatan myös viedä töihin tenaville, niin saavat hyödyntää omissa töissään niitä.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!