Loma on jo nurkan takana
2
Kyllä, loma on jo nurkan takana, huomenna perjantaina kello 16.00 minulla alkaa vihdoin kauan odotettu kesäloma. Odotan sitä innolla mutta varjojakin on mukana tässä innossa. Nimittäin, iso pelko RCVS:n uudelleen aktivoitumisesta sekä siitä, että miten paljon olen sitten omillani, kun mies toipuu olkapääleikkauksesta.
Loma on jo nurkan takana
Lomalla meillä on valtavasti kaikkea kivaa tekemistä ja menoa, mutta nyt ei mies oikein pyörän selkään voi nousta, ainakaan vielä. Matkailukin on ajankohtaista lomalla, mutta nyt ei voida juuri sellaista puuhata. Saa siis nähdä miten paljon menen ympäri Suomen yksinäni. Ensimmäinen reissu on jo varattu heti ensi viikoksi. Hiukan surullista, sillä tänä kesänä oli tarkoitus aloittaa treenaaminen Ride for the living -ajoja varten. Mutta saankin näillä näkymin suoriutua treeneistä ihan itse. Samalla kaikki kivat seikkailut polkupyörällä jää unholaan.
Ehkä pieniä juttuja, mutta tällä hetkellä aika isojakin, sillä avioliittoa ei olla saatu hoidettua parempaan suuntaan vielä ja lomalla olisi molemmilla ollut aikaa viedä asioita eteen päin, nyt tällä hetkellä kaikki vain roikkuu. Mikään ei siis ole oikein edennyt siitä, kun kirjoitin postauksen aiheesta (voit lukea sen täältä). Emme tarvitse pelkästään keskusteluja, vaan sitä yhteistä aikaa ja tekemistä, keskustelu ei siis nyt riitä, sitä ollaan kyllä tehty ja tehdään varmasti lisääkin.
RCVS ja toipuminen
Olin kesäkuun puolessa välissä jälleen aivokuvassa ja vihdoin tuli vahvistus siihen epäilyyn, että minulla on RCVS. Tällä hetkellä en syö enää lääkkeitäkään ja toivon kovasti, etten enää moista hommelia saa. Pelko on tosin erittäin suuri ja yksin matkustelu sekä puuhastelu saa meikäläisen varpailleen, mitä jos saan taas kohtauksen? En halua elää pelossa koko ajan, mutta totuus on se, että pelko nyt vain on jäänyt ja tuntemukset siitä, että valtimot elää omaa elämää ja minä tunnen niiden laajentumisen.
Pelkään myös, että saan aivoverenvuodon, vaikka kaiken pitäisi nyt tällä hetkellä olla kunnossa, valtimo on laajentunut oikeaan kokoonsa ja veri virtaa normaalisti. Mutta voiko tämän jälkeen enää elää normaalisti? Koko ajan etsin selvyyttä siihen, miksi tällaiset kohtaukset sain. En halua olla niitä ihmisiä, joille tällainen nyt vain tuli tuosta vain, eikä syitä sen enempää tiedetä. Arvaillaan vain mistä voisi johtua… Toivon kuitenkin, ettei koko kesä mene pelossa oli kyse sitten mistä tahansa, vaan voisin myös nauttia elämästäni!
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Juhannusaatto Korkeasaaressa
Juhannusaatto oli tänäkin vuonna sellainen, että teimme jotakin ei perinteistä. Tai ehkä tämä on se meidän perinteinen juhannus, kun teemme jotakin mitä ei aikaisempana juhannuksena tehty. Tänä vuonna suuntasimme siis Korkeasaareen ja vietimme siellä mukavan päivän.
Juhannusaatto Korkeasaaressa
Korkeasaareen päätimme lähteä vesibussilla, joka lähtee Kauppatorilta. Liput kannattaa muuten ostaa valmiiksi netistä, niin tuohon vesibussiin kuin myös Korkeasaareen. Pääsee näpsäkämmin sisään, eikä tarvitse jonottaa niin kamalan pitkään. Yllättävää oli se, että juhannusaattona Korkeasaari oli täynnä perheitä. Olimme myös hämmentyneitä siitä, että eläimet olivat hyvin aktiivisia, yleensä kun kissatkin ovat piilossa päivällä ja tulevat esiin vasta ilta-aikaan. Osa häkeistä oli tyhjillään, joko odotettiin uusia asukkaita tai sitten muuten vain tyhjillään. Oli kiva lukea, että joitain eläimiä oli palautettu onnistuneesti luontoon.
Korkeasaaren sivut löytyy täältä.
Mutta parasta oli se, että Härdelli näki oman suosikkinsa eli pikku bandan. Kaksi pikku bandaa köllötteli puussa ja nauttivat unistaan hartaasti. Nähtiin kun isot kissat nauttivat herkkupaloistaan ja tunsimme miten maa tärähti kun iso tiikeri hyppäsi piilonsa katolta alas hakeakseen oman herkkupalansa. Saukkoja emme valitettavasti nähneet ja nälkä siinä kohtaa oli kasvanut sen verran suureksi, että nokkamme osoitti lopulta kohti karhulinnaa. Ensin ajateltiin syödä ulkona, mutta lokit aiheuttivat meille sen verran päänvaivaa, että siirryimme sisälle.
Yllätys oli meillä suuri, kun Korkeasaaren ruoka oli yllättävän hyvää. En yleensä niin välitä syödä missään tällaisissa paikoissa, koska ruoka ei ole niin hyvää mitä pitäisi. Samalla saatiin myös näytös, sillä karhut ruokittiin samaan aikaan kun me istuimme ruokailemassa. Eipä olla sitäkään hommaa ennen nähty.
Paluu kävellen Kalasatamaan
Korkeasaaresta päätimme kävellä Mustikkamaalle ja siitä isoisänsiltaa pitkin Kalasatamaan. Kun odottelimme kyytiä, niin oli kiva hetkisen leputella jalkoja ja nauttia virvokkeista HOB ravintolan terassilla. Samalla terassilla istuskelimme vuosi sitten kun lomani alkoi. Mieheni kunto alkoi myös tuossa vaiheessa heikentyä. Hänen olkapää on siis leikattu juuri ja käsi on kuutisen viikkoa paketissa. Reissu oli sen verran raskas, että kivut alkoivat pahentua ja terassilla istuessa mies hikoili jo kivuissaan. Odotti vain kovin, että pääsisi kotiin nukkumaan.
Myös Härdellillä oli vaikeuksia, hän palasi viikko sitten telttaleiriltä ja tuli kipeäksi samana paluuiltana. On siis ollut nyt toipilaana ja joutui ottamaan astmalääkettä päivän aikana, ei siis ihan vielä kunnossa hänkään. Paremmassa kunnossa kuitenkin mitä isänsä. Kotona vihdoin saatiin kengät pois jaloista ja pääsi sänkyyn pötköttämään. Hyvä reissu ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla ommella koko päivän tänään.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: