Hae
VillaNanna

Pikavisiitti Turussa

Pikavisiitti Turussa

Pikavisiitti on aina vähän raskas juttu. Toki olin Turussa kaksi yötä, mutta siinä ajassa en ehtinyt muuta kuin moikata tenaviani ja äitiäni, sitten olikin lähdettävä kotiin. Oli oikein mukavaa nähdä vanhimmat lapset ja olla ihan kolmistaan, vuosien jälkeen ihan vain me kolme. Mehän olemme vetäneet yhtä köyttä monta vuotta ennen kuin menin tuosta noin vain naimisiin ja elämä mullistui kokonaan.

Pikavisiitti Turussa

Lähdin Turkuun ihan siitä syystä, että olin virkannut tytölle pyynnöstä topin, joka olikin sen verran iso, että lähdin pienentämään sen. Ennen toppihommia nähtiin Vaakahuoneen Paviljongissa, joka on meidän lemppari ravintola Turussa. Aikanaan kun asuimme alajuoksulla, samoissa kohdin missä Vaakahuonekin, niin siellä tuli istuskeltua kesäisin paljonkin. Paikka oli meidän vieressä ja elävä musiikki kantautui joka ilta meille asti. Se oli mahtavaa.

Ruokailun jälkeen lähdettiin tytölle miettimään miten toppi korjataan ja aloin tehdä sitä hommaa siinä. Oli kiva istua ja jutella ”aikuisten” juttuja ja siemailla viiniä. Alkuillasta siirryin kaupan kautta pojalleni yöksi, jossa vietin molemmat yöt. Tarkoitus oli seuraavana päivänä käydä moikkaamassa äitiäni porukalla ja syödä siellä päivällinen. Oli ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa.

Juon edelleen alkoholittomia juomia, koska pelkään saavani taas kohtauksia. Mansikkainen mocktail oli muuten hyvää.

Pikavisiitti Turussa

Kun lapset asuu kaukana ja nähdään harvoin

Ikävä on aina läsnä, kun lapset asuvat kaukana eikä niitä näe samalla tavoin kuin silloin kun asuttiin samassa kaupungissa. Toki en näe myöskään äitiäni samalla tavoin kuin ennen. En kuitenkaan ole muuttamassa paikkakuntaa, sillä minulla on kaikki tarpeellinen täällä Helsingissä ja täällä on myös tilaa hengittää. Sitä ei ole Turussa. Olisi kyllä kiva nähdä näitä kolmea tärkeää ihmistä enemmänkin, mutta se ei vain ole mahdollista.

Oli kuitenkin ihanaa nyt nähdä ja tytön toppikin korjaantui hetkessä ja taitaa nyt olla sopivan toimiva hänelle. Toivottavasti ainakin. Kotona olikin mukava vastaanotto, kun tytöt piiritti meikäläisen, enkä meinannut päästä sisälle ovesta. Ei mennyt kauaa kun Söpö tajusi, että hänen pitäisi kiukutella minulle kun olin niin kauan poissa ja nyt sitten tyttö kiukuttelee. Menee mieheni perässä örähtelee meikäläiselle kun koitan silitellä. Hetki vielä menee ennen kuin pimu heltii, viimeistään silloin kun nappaan sen mun syliin ja piiloudun hänen kanssaan kahden jonnekin.

Tämmöinen kummallinen pikareissu tuli tehtyä ja nyt on kiva olla kotona taas. Mitäpä se ei äiti ei tekisi lastensa eteen?

Kantojuhta auttoi äidin junaan

Oli pakko ostaa uutena lämpimämpi asu, kun Turussa oli hiukkasen viileää tiistaina.

Pikavisiitti Turussa

Toi äidiltä kotiin kaikkea kivaa, kuten nämä julisteet.

Kun introvertti matkustaa

En tiedä mitään niin kamalaa kuin täyteen ahdettu juna, jossa ei ole minkäänlaista tilaa liikkua. Ahdistavaa ja voimia vievää. Menomatkalla Turkuun juna oli aivan täynnä, ei sitä asiaa mies huomioinut ollenkaan kun varasi minulle liput, että se voi olla minulle järkytys, tosin ei osannut aavistaa, että juna tosiaan on aivan täynnä. Koko vaunussa ei ollut tyhjää tilaa, jokainen sentti oli varattu. Ihmiset pyöri ja hyöri ja lapsilla oli suuria hankaluuksia pysyä rauhassa. Räpätin miehelleni, että olen valmiiksi sitten aivan poikki kun pääsen Turkuun.

Paluumatkalla mies sitten huomioi sen, että juna voi olla täynnä ja sainkin sitten paremman paikan junan yläkerrasta, sain uppoutua virkkuuhommiini ja katsella sarjaa. Yläkerrassa oli väljää, ei juuri porukkaa. Joten paluu oli paljon helpompaa tällaiselle ihmisvihaajalle mikä olen. Toki takana istui vanhempi mies, joka ryysti pitkin matkaa, mutta onneksi en kuullut sitä kuin loppumatkasta vasta. Pikavisiitti voi olla mukavakin, kun sen tekee mukavaksi ja mahtavaa on se, että junassa on vaihtoehtoja hyteistä yksittäisiin penkkeihin.

Pikavisiitti Turussa

Rakkaudella -Melissa 

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Viimeinen työviikko ennen lomaa

Viimeinen työviikko ennen lomaa

Viimeinen työviikko on minulla perinteisesti ollut eläinleiriviikko. Siihen olen yleensä aina päättänyt työvuoden ja näin tein nytkin. Tällä kertaa tosin emme menneet Kanniston tilalle valitettavasti, vaan perustimme uuden eläin -ja luontoleirin.

Viimeinen työviikko ennen lomaa

Pääsin kuitenkin moneen paikkaan, jossa en ole koskaan ennen ollut. Sellaisia olivat Ala-Ollin alpakkatila, Lomamäen lemmikkipuisto sekä Glims Espoossa. Mikään näistä paikoista ei ole minulle millään tavoin tuttu mutta nyt on. Varmasti kyllä haluan mennä näihin paikkoihin joskus uudestaan ihan omalla ajalla. Alpakkatilalta haluan ostaa lankoja sekä yhden ihanan huivin. Lomamäki taas kutsuu ihan muissa merkeissä, esimerkiksi käärmeitä mentäisiin moikkaamaan uudelleen.

Onko näistä paikoista mikään sinulle tuttu?

Yleensä leirin jälkeen on mahtavaa päästä lomalle, vaikka tuo leiri ei tunnu millään tavoin työltä, sillä se on niin erilaista mitä normaalisti teen työvuoden aikana. Toki vedän parit kurssit ja sitten parit leirit, tosin tänä vuonna ehdin olla vain yhdellä leirillä, kun olin mukana kolmella kurssilla. Yritän silti yleensä minimoida kädentaitoja juuri kesäaikaan. Eli yksi ihan paras juttu näin kesällä on kaikki erilaiset leirit ja sellainen tekeminen mitä ei muulloin pääse tekemään arjessa.

Retket:

Viimeinen työviikko ennen lomaa Viimeinen työviikko ennen lomaa

Keppareita ja junkiksia

Tänä kesänä olin ensimmäisen viikon askarteluhommissa työtiimin jäsenen kanssa ja kahtena seuraavana viikkona vedin kollegan kanssa keppihevos -kurssin sekä junk journal -kurssin. Kaikki kolme kurssia meni oikein hyvin ja nuoret saivat ommella oman kepparinsa sekä tarvikkeet niille. Junk journa -kurssilla taas tutustuttiin feikki riisipaperin valmistukseen, värjättiin tutusti kahvilla paperia sekä marmoroitiin paperia.

Muuta ei päästy valitettavasti tekemään, sillä minun tila, jossa teen töitä on remontissa ja väistötiloissa ei kaikkea kyennyt tekemään, kuten paperimassaa. Mutta ensi kesänä sitten. Opetin myös tekemään erilaisia taskuja ja miten hyödyntää feikki riisipaperia junk journalissa. Palaute oli positiivista ja meillä oli valtavan kivaa. Nuoret tuumasivat vain, että nyt ei voi mitään heittää enää pois kun kaikesta voi tehdä jotakin kivaa. Siinä he ovat oikeassa, mitään ei raaski enää heittää pois kun tämän homman aloittaa.

Nyt onkin hyvä hetki unohtaa työt ja laittaa lomavaihde päälle. Eli ompelukone soimaan ja nauttimaan elämästä, vaikka se pelottaisi miten paljon tahansa!

Viimeinen työviikko ennen lomaa

Ihanaa kesää teille kaikille! 

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

LUE MYÖS:

Loma on jo nurkan takana