Syysloman pakohuone
8
Syysloman vietin kivasti ensin töissä ja sen jälkeen matka vei Ison omenan Holoverseen kohtaamaan Dracula sekä leikkimään Fankesteinia. Jännittävä matka dinojen kanssa päättyi suureen nälkään, jonka me tietenkin hukutettiin myöskin Isossa omenassa. Pojalle oli hankittava myös vähän vaatteita, kun näyttää kasvavan kuin rikkaruoho. Hidas pitkä viikonloppu minulla siis.
Syysloman pakohuone
Koska olin syysloman alun töissä, niin emme lähteneet mihinkään reissulle, vaikka ensin niin ajattelimme. Mutta jotakin kivaa oli päästävä tekemään, kun kerran kaupungissa oltiin koko ”loma”. Suuntasimme siis Kohti Matinkylää ja Iso omenaa. Sieltä olimme varanneet Holoversen huoneen ja paikan päällä päätimme matkata ensin ajassa taaksepäin ja hypätä dinojen maailmaan. Sen matkan jälkeen olikin vuorossa pakohuoneet. Leikimme Frankesteinia ja söimme illallista Draculan kanssa. Nämä huoneet kesti yhteensä tunnin ja sen lisäksi hintaan kuului kolme minipeliä.
Holoverse oli mielenkiintoinen kokemus, poika oli ihan mukana hommassa. Itse en niin paljon saanut irti koska silmäsairaana homma ei pelittänyt ihan täysillä. Mutta mielenkiin toinen kaikkinensa oli ja tosiaan lasten kanssa kannattaa käydä testaamassa. Varsinkin pakohuoneet oli mielenkiintoisia pelata. Siinä kun tehdään yhdessä asioita. Tykättiin siis, vaikka minulla ei kaikki hologrammit ihan toimineetkaan.
Holoilemisen jälkeen olikin kova nälkä ja pakkohan se oli mennä testaamaan Naughty Prgr ravintolaan, joka on myös Isossa omenassa. Hyvä palvelu ja hyvää ruokaa. Ruokailun jälkeen olikin sitten aika käydä tekemässä muutamat vaateostokset pojalle ja sen jälkeen kotiin lepäilemään. Koko päivä siis vietettiin aika tarkkaan yhdessä ja tekemällä jotakin ihan erilaista mitä yleensä.
Iltaretki Cafe Regattaan
Syyslomalla päästiin miehen kanssa kahdestaan kavelylle, kun poika lähti kavereiden kanssa ihmettelemään maailmaa. Toki tytöt olivat mukana, joten emme ihan kahdestaan sinne päässeet. Oli kyllä kiva kävelle kiireettömästi katsellen merta ja nauttien Regattan antimista. Ja tosiaan keskityimme terassiin, joka on kyllä näin syksylläkin ihanan idyllinen. Regatta on kyllä mahtava turistikohde ja on ollut kiva nähdä miten paikalla on aina iloisia ihmisiä, olisi sitten kesä tai talvi.
Pidempikin loma olisi ollut tarpeen, mutta toimi se oleminen näinkin. Ehti hyvin suorittaa asioita, joita ei normaalisti ehdi tehdä, kuten hankkia isommat matkalaukut. Kyllä, meidän matka lähestyy ja jännitys alkaa vallata mieltä. Varsinkin kun Nupulla on vanhuuden tuomaa kuulon alenemaa sekä näkö heikentynyt. Onneksi hoitaja on varautunut vanhuksen hoitoon. Tytöt tykkää kun mami tulee heitä hoitamaan. Saavat nauttia elämästään kiireettömästi.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Kuulumisia
Kerron hiukan kuulumisia niin koirista kuin minusta. Tai oikeammin vain toisesta koirasta. Nuppu nimittäin on elokuussa täyttänyt 15 vuotta ja on virallisesti nyt vanhus. Vuoden aikana on moni asia muuttunut ja varsinkin nyt syksyn aikana. Minä taas epäilen, että pitkittynyt nuhani on muuttunut joksikin muuksi, eli poskiontelontulehdukseksi.
Kuulumisia
On ehkä parasta aloittaa Nupusta, nimittäin vuosi sitten Nupun sydän tutkittiin ensimmäisen kerran sivuäänen vuoksi ja löydös oli, että Nupulla sydän vuotaa. Lääkkeitä ei tarvittu, sillä oireet olivat niin pikkuruiset, ettei lääkkeitä haluttu vielä antaa. Mutta vuosittain käydään tutkimassa sydämen tila, toki aikaisemminkin, jos alkaa oireita tulla. Nyt oli eilen aika käydä lääkärillä antamassa tytöille rokotteet ja samalla tutkittiin Nupun kuulo sekä näkö. Tytöllä kuulo selkeästi heikentynyt sekä hämäränäkö on jäänyt nuoruuteen, hieman siis kaihia tullut silmään eikä silmäpohja näy kirkkaana. Eli osuimme oikeaan sen kanssa, että Nuppu ei enää kuule, ja näkökin on huonontunut.
Onneksi näistä vanhuuden tuomista ongelmista huolimatta, Nuppu on iloinen, leikkisä sekä virkeä vanhus. Tiibetinspanieleilla yleensä korvat ovat koristeena, mutta Nupun kohdalla nyt oli kyllä kyse jo enemmän muustakin kuin kauniista koristuksesta. Tyttö ei nimittäin reagoi sanoihin, jotka ovat ennen tempaissut tytön ylös nopeasti ja ketterästi. Nuppu myös on selkeästi välillä hämillään kun ei kuule ohjeita tai komentoja. Siksi käytämme paljon käsirkkejä, mutta sekin on hankalaa kun näkö on huonontunut. Eli asiat tehdään ihan Nupun nenän edessä. Tässä voikin olla syy siihen miksi Nuppua ei saa enää oikein kuvattua. Entinen linssilude ei enää kuule kameran ääntä ja valitettavasti ei myöskään näe kauas kun koitetaan ottaa kuvaa. Mutta holjaa hyvää tulee.
Onkohan minulla poskiontelontulehdus?
Minulla tosiaan on ollut koko syksyn kova nuha, joka välillä on äitinyt niin pahaksi, että olen joutunut jäämään sairaslomalle. Nyt olin viime viikolla saikella ja huomasin muutoksia tilanteessani. Nimittäin poskiontelot ja otsa huutaa hoosiannaa. Kipu on kammottava, tukkoinen olo ei tunnu katoavan mineekään ja lääkkeistäkään ei tunnu olevan mitään apua. Vaikka miten huuhtelee nenäkannulla, ruiskuttaa vicksiä ja syö särkylääkkeitä ei tila muutu. Ja nyt tuntuu kuin räkä siirtyisi kohisten korvaan…Alkaako korva niistämään sitten tavaraa vihdoin ulos? Hyvä kysymys, vastausta on vaikea saada siihen. Kuumeelta on onneksi völtytty, mutta koska pelkään tajuttomasti noita RCVS -kohtauksia, niin haluaisin tämän kivun jo kokonaan pois, pian pian.
Kun nyt pääsen irti tästä mäkätyksestä, niin voinkin kertoa sellaisen asian, että minulla ei ole asiaa ollenkaan. Tai noh, olen käynyt kirpparilla ja pari hankintaakin on tullut tehtyä. Eli jotakin kivaakin tähän tilanteeseen. Kovin kuitenkin yritän tässä normaalia elämää viettää, vaikka se ei ihan koko ajan onnistu. Mutta toivottavasti kohta saadaan ompelutöitä valmiiksi ja saadaan myös kuvattua ihanat vaattehet. Tällaisia kuulumisia tänään, huomenna hiukan toisia.
’
Asu: Takki: Itse tehty (Kaava OttoBre) Housut: Tuunattu itse tehdystä haalarista.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: