Zero waste -läppäripussukka
0
Miten syntyy zero waste läppäripussukka? Käytännöllisimmät ideat syntyvät joskus silloin, kun päättää olla ostamatta mitään uutta. Minulla oli kasassa farkkujen jämäpaloja farkkuhameprojektista, vuosia kangaskaapissa odottanut kirppislöytövuori ja rikkinäinen peitto, jonka vanu oli käyttökelpoista mutta peitto itse käyttökelvoton. Yhdessä nämä muodostivat täydellisen pohjan zero waste -läppäripussukalle. Burdan joulunumerosta löytynyt kaava antoi rungon, mutta koko toteutus rakentui täysin kierrätetyistä materiaaleista. Lopputuloksen viimeistelee Redin second hand marketista hankittu Epäonnistunut tyttö -merkki, Lisa Gamblerin luomus, joka osuu teemaan täydellisesti.
Zero waste -läppäripussukka: farkuista, rikkinäisestä peitosta ja kirppisvuoresta syntyi uniikki suojus
100 % kierrätetty: kaikki materiaalit hyödynnetty loppuun asti. Tämä projekti ei syntynyt kierrätysideasta, mutta siitä tuli sellainen kuin itsestään. Kaikki pussukan osat ovat kierrätettyjä:
- Päällinen: jämäpalat farkkuhameesta
- Taskut: alkuperäiset farkkujen taskut
- Vanu: rikkoutuneesta peitosta talteen otettu pehmuste
- Vuori: vuosia odottanut kirppislöytökangas
- Vetoketju: vanhasta laukusta talteen otettu
Ei siis mitään uutta ostettu, ei kangasta, ei vanua. Pussukka on oikea zero waste -unelma siinä mielessä, että mikään materiaali ei jäänyt käyttämättä. Burdan joulunumero antoi rungon, mutta jämäpalat määrittivät muodon
Kaavan pohjana käytin Burdan joulunumeroa, josta löytyi selkeä ja toimiva läppärisuojan kaava. Siitä huolimatta projekti muuttui hyvin nopeasti täysin omannäköiseksi, koska jämäpalat vaativat soveltamista:
- palat olivat erikokoisia
- taskut piti sommitella käytännöllisesti
- tikkauksia hyödynnettiin osana ulkonäköä
- koko muotoutui palojen mukaan
Lopputuloksena syntyi pussukka, joka ei ole “tehty kaavan mukaan” vaan kaavan inspiroima. Palat aseteltu siten miten ne nyt sattuu osumaan parhaiten.
Pussukka on iso, mutta se on sen salainen supervoima
Lopputuloksesta tuli hieman isompi kuin suunnittelin. Alkuun ajattelin sen olevan virhe, mutta käytössä se osoittautui eduksi. Nyt mukaan mahtuu:
- läppäri
- laturi
- hiiri
- vihko
- piuhat ja pienet tarvikkeet
Taskut tekevät pussukasta vielä monikäyttöisemmän. Vetoketjullinen tasku pitää pienet tavarat tallessa, ja avoimet denimtaskut toimivat nopeaan käyttöön.
Rikkinäinen peitto – täydellinen pehmuste
Vanu oli yksi projektin onnistuneimmista ratkaisuista. Rikkinäisen peiton sisus on yleensä täydellinen tähän tarkoitukseen, koska:
- se on jo pehmittynyt
- se on tasaista ja kestävää
- se säästää rahaa
- se säästää jätettä
Peitosta otettu vanu teki pussukasta napakan ja suojaavan. Samalla tuli pelastettua materiaali, joka muuten olisi todennäköisesti päätynyt roskiin.
Kirppislöytökangas – vuosia odottanut juuri tätä
Vuorikangas oli ehkä projektin hellyttävin osa. Se oli löytynyt kirpputorilta vuosia sitten, mutta en ollut keksinyt sille sopivaa käyttöä. Kangas oli:
- hyväkuntoinen
- kaunis
- napakka mutta kevyt
- täydellinen sisävuoreksi
Pussukassa vuori pääsee oikeuksiinsa: se näkyy käytössä ja tekee pussukasta viimeistellyn.
Epäonnistunut tyttö – Lisa Gamblerin merkki kruunaa kokonaisuuden
Pussukan etukulmassa oleva Epäonnistunut tyttö -kangasmerkki on Lisa Gamblerin käsityötä ja ostettu Redin second hand marketista. Merkissä on:
- rosoista huumoria
- asennetta
- kapinaa
- itseironiaa
- uniikki estetiikka
Se sopii täydellisesti projektin henkeen: mikään ei ollut “täydellistä”, mutta juuri siksi lopputulos on kiinnostava ja persoonallinen.
Ompeluprosessi oli yllättävän intuitiivinen
Vaikka materiaaleissa oli monenlaisia haasteita, ompelu sujui yllättävän hyvin. Tärkeimmät opit:
1. Paksu farkku vaatii vahvan neulan
- Käytin paksulle kankaalle tarkoitettua neulaa ja pitkää tikkiä.
2. Taskujen sijoittelu kannattaa suunnitella rauhassa
- Taskut ovat käytännöllisiä vain, jos ne ovat oikeassa kohdassa.
3. Peitosta otettu vanu kannattaa harsia
- Se pysyy paikoillaan ja helpottaa ompelua.
4. Vuorin ja päällisen yhdistäminen
- Tämä vaihe tekee pussukasta ammattimaisen, kannattaa tehdä huolella.
Tämä projekti on täydellinen esimerkki siitä, miksi kierrättäminen kannattaa. Kun ei osta mitään uutta, voittaa monella tasolla:
- säästää rahaa
- säästää materiaaleja
- vähentää jätettä
- käyttää luovuutta
- tekee uniikin tuotteen
Pussukka ei näytä “jämäprojektista tehdyltä”, vaan käsintehdyn designer-tuotteen prototyypiltä. Se on juuri sitä, mitä zero waste parhaimmillaan on.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua:
Samasta lehdestä tehtyjä töitä:
Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto
Arjen kiireet nielevät ajan ja luovuuden, mutta pienet hetket ja lämpimät sopat pelastavat päivän. Talvinen ääretön maisema, tulinen keitto ja rajallinen aika synnyttävät kysymyksen: miten pitää kiinni luovista unelmista, vaikka työelämä puskee päälle? Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto vastaa siihen, edes yhdellä aterialla ja yhdellä tarinalla kerrallaan.
Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto, kun aika on rajallinen mutta haaveet eivät
Jos olisi yksi asia, jonka haluaisin tämän talvikauden muistavan, se olisi rauhallinen kävely lumisessa maisemassa. Askelten alla nariseva lumi, hengityksen huurupylväs ja hiljainen maailma, jossa ajatukset saa kerrankin kulkea vapaasti. Kävely tuntuu melkein vastalauseelta arjen jatkuvalle kiireelle, kaikelle sille, mikä yrittää imaista meidät kalentereihin ja tehtävälistoihin.
kun harrastukset jäävät odottamaan ja odottavat kuuluvansa elämään
Bloggaaminen on vähän samanlainen laji. Ajatus siitä, että haluaisin tallentaa tarinan, kuvan, tunnelman tai yhden onnistumisen. Mutta kun päivän työt venyvät ja energia tuntuu haihtuvan ilmaan, teksti jää kirjoittamatta. En siksi että en haluaisi, vaan koska tuntuu, että kaikkien asioiden listalla blogin hetki tulee aina viimeiseksi.
Ja sitten on ompelu. Harrastus, joka odottaa nurkassa. Kankaat odottavat pesemistä ja leikkaamista, kaavat avaamista, kone hyrähtämistä. Kun vihdoin pääsen siihen käsiksi, muistan heti miksi se on niin palkitsevaa: siinä unohtuu kaikki muu. Mutta jokainen ompelija tietää, ettei mikään mene käden käänteessä. Saumat jäävät vinoon, neulat napsahtavat poikki, vetoketjut kiukuttelevat. Se on osa viehätystä, mutta myös syy, miksi työpäivän jälkeen joskus vain huokaisen ja jätän projektin odottamaan hetkeä, jolloin jaksan olla kärsivällinen.
Silti haaveita on enemmän kuin aikaa. Haluaisin kirjoittaa blogiin useammin (Nyt olenkin kirjoittanut lähes joka päivä). Onneksi olen kirjoittanut loman aikana monta postausta valmiiksi, niin on ollut helppo siirtää kirjoitukset vain blogiin ja lisätä kuvat.
Haluaisin ommella enemmän. Haluaisin dokumentoida, jakaa, tehdä, kokeilla. Mutta ehkä elämässä ei ole kyse siitä, että ehtii kaiken. Ehkä kyse on siitä, että ehtii edes jotain ja nauttii siitä hetkestä, kun se tapahtuu.
Tänään se hetki oli talvikävely ja keitto. Paluu sisälle posket punaisina, sormissa pakkasen nipistys ja keittiössä tuoksu, joka lämmittää jo ennen ensimmäistä lusikallista. Harva asia on yhtä lohduttavaa kuin kotitekoinen tomaattikeitto. Ja koska resepti syntyi hetken mielijohteesta ja jääkaapin tarjonnasta, kirjaan sen muistiin tänne. Ehkä seuraavalla kerralla teen sen toisin. Ehkä sinä teet sen paremmin. Siinä on tavallaan bloggaamisen ydin: keskeneräisten ideoiden jakaminen.
Tulinen tomaattikeitto, suurten tomaattien voimalla
Ainekset (karkeasti):
- n. 8 suurta, mehukasta tomaattia
- 1 iso sipuli
- 2 suurta valkosipulia
- tuore chili tai chilihiutaleita
- oliiviöljyä
- vettä + suolaa (liemikuution puuttuessa)
- mustapippuri, paprikajauhe, basilikaa/oreganoa
- ripaus sokeria hapokkuutta tasoittamaan
- loraus kermaa tai kookosmaitoa
Muistinvarainen valmistus:
- Paloittele tomaatit.
- Kuullota sipuli ja valkosipulit öljyssä.
- Lisää chili ja mausteet.
- Kaada tomaatit kattilaan, lisää vettä noin puoliväliin ja suolaa.
- Keitä rauhassa 30–40 min.
- Soseuta sileäksi.
- Mausta loppuun ja lisää kermaa mielialan mukaan.
- Nauti lämpimän leivän kanssa.
Ehkä tämä teksti muistuttaa sinuakin: täydellisiä hetkiä ei synny kalenteriin varaamalla, vaan tarttumalla tilaisuuteen silloin kun se osuu kohdalle. Jos tänään ehtii ulos ja keittää keiton, se on jo enemmän kuin tarpeeksi. Ja ehkä huomenna ehtii yhden sauman. Silloin blogi saa taas uuden tarinan.
Mukavaa keskiviikkoa!
Seuraa minua:
Kuvan fleeceasun oma postaus löytyy alta: