Tarina farkkuhameesta
2
Tämä postaus on tarina farkkuhameesta, joka on kulkeutunut minulle vähän toiseen tarkoitukseen, mutta on nyt sellaisenaan käytössä kuin se on tehtykkin. Mutta lähdetään seuraamaan hameen tarinaa, jota itse olen vahingossa kirjoittanut.
Tarina farkkuhameesta
Tämä tarina alkaa noin vuodesta 2015, se on aikaa, jolloin tein lähes kaikki vaatteeni vanhoista vaatteista. Lähdin taas Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle koikkelehtimaan ja kaivelemaan itselleni erilaisia herkkuja ja vaatekasojen alta alkoi pilkistellä tämä farkkuhame. Nappasin sen mukaani, sillä siitä voisi tehdä jotakin kivaa, topin ehkä. Kotona pesin ja puunasin koko säkillisen vaatteita ja laitoin farkkuhameen jemma nimiseen paikkaan.
Farkkuhame eleli rauhassa siellä jemma nimisessä paikassa pitkäänkin, tässä kun muutimme Paloheinästä tänne Helsingin kantakaupunkiin, ihanaan meidän omaan ”Manhattaniin”, jouduin käymään läpi ihan kaikki materiaalit, jotka olen joskus kerännyt. Tänne kun kaikki ei mahdu. Laatikko kaupalla lähti lahjoituksena työpaikalleni, käyttökelpoinen takaisin kierrätykseen ja osa tekstiilikertäykseen, mutta tein muutaman mahtavan löydön itsellenikin. Yksi niistä löydöistä on tämä Farkkuhame.
Uusi elämä hameelle
Päätin antaa hameelle uuden elämän ja sellaisessa käytössä kuin se on oikeasti. Hame on aivan ihana ja siinä on monta lempparielementtiäkin. On farkkua, tietenkin mutta tässä on myös volanki helmassa, kolme jopa. Minä kun niin tykkään volangeista ja sitten bonuksena hameessa on nauhakujat ja nauhat, joilla voidaan muokata hameen ulkonäköä lisää, rypyttämällä sivuja ylös.
Hameen kanssa sopii oikeastaan mikä tahansa yläosa, mutta tähän hameen esittelyyn vetasin päälleni ihan vain UFFista löytyneen paidan. Paita on neulottu käsin ja on puuvillaa. Minä olen heikkona itse neulottuihin paitoihin ja hankin niitä aina vähän vahingossa, vaikka ei ollenkaan pitäisi. Kun itsekin tekee ja täytyyhän niitä neulottuja vaatteita antaa nyt muidenkin ottaa, ei kaikkia tarvitse minun laahata kotiini.
Näin sitä kirjoittaa joihinkin vaatteisiin tarinaa ihan vahingossa. Ja nyt haluan kirjoittaa hameelle lisää tarinaa syksyn tullessa, ihanat lämpimät sukkahousut ja neuleet, joita voin yhdistää tämän hameen kanssa odottaa minua varastossa. Kohta, ihan kohta pääsen roudaushommiin ja saan ihanat syksyiset ja talviset vaatteet kaappiin.
Nautinnollista lauantaita!
Seuraa minua:
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä, se on ihan itsestään selvää, että näin on. Parisuhde ei ole koskaan iloa ja onnea, vaan välillä myös ristiriitoja. Arki on useasti aika tavallista ja joskus henkisesti rankkaa. Parisuhde voi kadota arjen jalkoihin, hyvinkin salakavalasti. Parisuhdetta pitää muistaa hoitaa ja hoivata, eikä antaa sen valua pois reitiltään.
Pitkä parisuhde vaatii myös työtä
Meille tulee helmikuussa jälleen vuosia täyteen, olemme silloin olleet naimisissa 19 vuotta ja näihin vuosiin mahtuu kaikenlaista, vakavasta sairastumisesta ja avioeron harkinta-ajasta ollaan kuitenkin päästy näin pitkälle ja olemme edelleen yhdessä. Ja ei kyse ei ole siitä, että jäämme huonoon parisuhteeseen, vaan olemme taistelleet kaiken sen hyvän puolesta, jotka suhteessamme on.
Muutama vuosi sitten kirjoitin postauksen siitä, miten parisuhteemme oli kadonnut arjen jalkoihin ja meillä oli avioeron harkinta-aika päällä. Silloin kuitenkin saimme ulkopuolista apua, joka auttoi rakentamaan elämää uudelleen sille pohjalle mitä se oli silloin joskus ennen. Harkinta-ajan jälkeen päätimme siis jatkaa avioliittoa, mutta tiesimme, että kun arki on meillä rankkaa, niin pitää muistaa toinen sen keskellä.
Pusakka: Beynd Retro
Housut: En muista
Kengät: Levi´s
Toisen huomioiminen ja tukeminen on tärkeää
Meillä molemmilla on työ, joka ei ole aina ihan helpoimmasta päästä ja henkisesti olemme useasti aika kuormittuneita. Toki työasioiden kuormitukset pyritään aina hoitamaan työyhteisön kanssa, mutta joskus työt tulevat kotiin mukaan ja silloin on vain pakotettava itsensä siihen, että työt jätetään sinne työpaikalle ja keskitytään ihan muihin asioihin kun pääsee kotiin. Toki meillä vielä ongelmana se, että mies tekee aamuvuoroa ja minä iltavuoroa, niin näemme aika huonosti viikolla toisiamme.
Mies opiskelee työn ohessa, joten sekin vähentää yhteistä aikaa. Aikaa on siis tavallaan varastettava, jotta pääsee palautumaan työstä ja voi keskittyä myös omaan parisuhteeseen. Ei siis riitä, että keskittyy parisuhteeseen vain loma-aikoina, vaan on keskityttävä siihen joka viikko ja joka päivä, tavalla tai toisella. Samaan aikaan pitää myös antaa toiselle tilaa palautua työstä ja antaa kumppanin tehdä niitä omia palautumisasioita, joka minulla on esimerkiksi ompelu ja neulominen. Miehellä on omansa ja hänelle pitää antaa se oma aika. Mutta rajansa niilläkin, oikeanlainen tasapaino pitää huolta koko perheestä.
Cafe Carusellissa saa muuten hyvää lohikeittoa.
Helsingin jäätelötehtaan kioski oli vielä auki ja pakkohan siitä oli napata evästä mukaan.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: