Miten vanheta oikealla tavalla
18
Saan useasti ohjeita miten vanheta oikealla tavalla. Mikä on se todella oikea tapa siihen. Minun tapani vanheta on väärä ja olen surullista katsottavaa, kun en tee niin kuin kuuluisi. En ymmärrä, etten ole enää nuori tyttönen ja minun olisi jo kyettävä olemaan aikuinen. Minäpä kerron nyt oman mielipiteeni omasta vanhenemisesta.
Miten vanheta oikealla tavalla
Vanheneminen on mielestäni etuoikeus, enkä häpeä vanheta, vanhenen omalla tavallani. Samoin tekee kaikki muutkin, ei ole oikeaa tai väärää tapaa vanheta. Kenenkään ei ole pakko vanheta samalla tavoin kuin se toinen ja toisin päin. Ihmiset eivät ole samanlaisia ja siksi jokainen tekee omat valintansa miten elää. Sama koskee myös vanhenemista. Olen ylpeä iästäni ja odotan kovasti jo syntymäpäivääni. Olen kohta 52 v ja minulla on kaksi aikuista lasta ja yksi on kohta lentelemässä pesästä. Ihan erilainen elämä on alkamassa ja todella odotan sitä. Ei se tarkoita sitä, että olisin nuori taas.
Kukaan ei voi myöskään oikein tulla sanomaan toiselle, että tämä ja tämä tapa on oikea tapa vanheta arvokkaasti, oikean kaavan mukaan. Jokainen henkilö kuitenkin rakentaa sellaisen elämän, jossa on hyvä olla. Enkä tarkoita nyt sitä, että on pakko olla sitä ja tätä ja sen verran rahaa ollakseen onnellinen, vaan siihen sisältyy niin paljon asioita, sellaisia asioita, joista juuri sinun tai minun elämä koostuu. En minä voi sanoa toiselle, että tullaksesi onnelliseksi sinun pitää tehdä näin tai, että pankissa pitää olla tämän suuruinen summa.
Vaatteet on osa persoonaa ja identiteettiä
Minulle annetaan myös ohjeita miten minun ikäisen kuuluu pukeutua. Tuohonkin sanon, että höpötihöö, laitan päälleni vain sellaista, joissa tunnen oloni hyväksi. Kaapissani on vain lempivaatteita ja tähän ikään kun olen päässyt, niin en välitä tuon taivaallista siitä miten minun pitäisi pukeutua. Pukeudun juuri niin kuin haluan. Minulla ei ole pakko olla sellaisia vaatteita mitä tämän ikäisen kuulemma pitäisi käyttää. Tähän ikään kun on päässyt on ymmärtänyt sen, että minä olen ainut, jota minun tulee miellyttää.
Saan myös viestejä, että minun pitäisi tehdä vaatteita ja tuunauksia ajatellen seuraajia, eli minun ikäisiä. Ei, minä tuunaan ja teen itelleni vaatteita ja julkaisen niitä sen vuoksi, että niistä saisi ideoita omiin juttuihin. Eihän siitä tulisi yhtään mitään, että ompelen ja tuunaan sellaista mitä en koskaan käytä. Se ei ole kovin kestävää puuhaa. Samanlaista ei tarvitse tehdä kenenkään, vaan idea on se mikä heitetään ilmoille.
Tässä iässä jo pitäisi ymmärtää antaa jokaisen elää omaa elämää ja keskittyä itse siihen omaansa. Emme ole kukaan samasta puusta veistettyjä, mikä on rikkaus, vaan jokainen on oma itsensä ja näin myös vanhenee omalla tavallaan. Love and peace kaikille!
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
Minun viikonloppu oli täynnä ärränpäitä ja hikistä kantamista. Oikeasti, en ole varmaan koskaan kiroillut niin paljon kuin viikonloppuna kun aloimme roudata syys -ja talvivaatteita kohti yläkertaa. Tämä oli ainoa hetki elämässäni kun kirosin sitä, että minulla on niin upea kokoelma vaatteita ja kenkiä.
Viikonloppu oli täynnä ärränpäitä
Olen useasti miehelleni sanonut sitä, että joutuu kyllä kestämään aika paljon kun on meikäläisen kanssa. En ole niitä kaikkein helpoimpia ihmisiä mitenkään päin. Ja se pahin tulee esille aina tällaisen toiminnan kautta. Kiukku ja hammasten kiristys. Kaikki kiitos miehelle, että jaksoi kantaa kanssani nuo monet kymmenet laatikot edes takaisin ylös ja alas. Minä taas kiukuttelin, kun mietin kuumeisesti, että mitkä vaatteet tulee mukaan ja mitkä jäävät varastoon. Kauhea hulabaloo. Sovitin ja suunnittelin asuja ja viikkasin kaappiin.
Mitä tässä siis valitan? En yhtään mitään. Itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut ja elän sen mukaan. Mutta tietenkin sillä hetkellä kun se kaikkein kovin homma on, niin ei siinä voi kyyneliltä välttyä. Varsinkin kun huomaa, että joku niistä ihanista lempivaatteista ei enää päälle mene. Siinä sitä hammasta purren irvistellään ja siirretään vaatteet kiltisti mappi ööhön. Eli viedään naapuriin myytäväksi. Koko projekti kesti kokonaisuudessaan neljä päivää, eli juuri sen ajan kun minulla oli vapaat. Koko tuona aikana, emme tehneet itse ruokaa, vaan lähdimme kiltisti ravintolaan tai haimme valmiin ruoan kotiin. Näin tosiaan saimme keskityttyä vain ja ainoastaan tähän projektiin.
Nyt voi huokaista helpotuksesta
Nyt ei enää ole itkua ja hammasten kiristystä, vaan nyt on ihana katsoa siistiä vaatekaappia ja siistejä vaatejonoja ja rivejä. Minulla on syvät vaatekaapit, joten vaatteita mahtuu kahdessa mitassa. Kaksi riviä siis yhdellä hyllyllä. Paksun neuleet vievät kaikkein eniten tilaa ja osa niistä onkin laatikoissa kaappien päällä. Niitä en juuri koskaan liikuta mihinkään. Ne saavat olla paikallaan kesät ja talvet. Otan vain tarvittaessa sieltä esille sen minkä tarvitsen.
Parasta tässä hommassa on se, että pääsee kaksi kertaa vuodessa kunnolla näkemään mitä se kaappi on syönyt ja näin pystyy tekemään kunnon siivouksen ja rakentamaan uusia asukokonaisuuksia ja hahmoja. Kyllä, minä rakennan myös erilaisia hahmoja vaatteillani. Vaikka se ei aina välttämättä näy ulospäin, niin minä tiedän hahmot ja niiden hahmojen maailmaan.
Nautitaan vaatteistamme ja puetaan ne ylpeydellä päälle!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: