Mies on nukkunut vuoden sohvalla
0
Mies on nukkunut vuoden sohvalla, eikä tähän liity mitään dramatiikkaa. Hän kaipaa meidän yhteiseen sänkyyn, mutta joutuu nyt vain nukkumaan sohvalla. Syy ei ole hänen eikä minun, eikä myöskään meidän lapsen. Vaan ihan muusta syystä ja nyt kerron siitä täällä ja siitä miten se vaikuttaa meidän parisuhteeseen.
Mies on nukkunut vuoden sohvalla
Muutimme runsas vuosi sitten Helsingin Manhattanille, monesta syystä. Koska halusimme olla lähempänä kaupunkia, kaikki kävelymatkan päässä. Halusimme siirtää pojan toiseen kouluun, joka antaisi hänelle enemmän mahdollisuuksia ja tietenkin meidän koiravanhuksen vuoksi. Nuppu ei siis enää oikein jaksanut rappuja kulkea ylös ja alas. Ei viihtynyt pihalla ja vaikka luonnossa on koirilla kiva temmeltää, se alkoi olla Nupulle hiukan liian pelottavaa. Kun käytiin täällä välillä kävelyllä koirien kanssa, huomattiin, että molemmat koirat tykkäsi alueesta ja me tietenkin myös. Joten kun sopiva asunto ilmaantui eteen, niin muutimme kuukauden varoajalla tänne.
Miten tämä muutto liittyy nyt tähän, että mies joutuu nukkumaan sohvalla? Minäpä kerron. Aika pian muuton jälkeen huomattiin, ettei Nuppu jaksa hypätä enää sängylle ja muutenkin dementia alkoi vaivata koiraa enemmän. Illat ovat Nupulle levotonta aikaa ja vähän pelottavaa. Nuppu on tehnyt oman pesän olohuoneeseen ja viihtyy siellä, mutta pelkää olla yksin. Joten mieheni nukkuu koiran kanssa olohuoneessa. Vähän niinkuin minä nukuin aikanaan Nupun kanssa eteisessä kun oli vauva. Minä tosin nukuin lattialla, mies saa nukkua sohvalla.
Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseen?
Todellisuudessa ei mitenkään. Tosin mies kaipaa kovasti viereeni nukkumaan. Itse nautin taas kovasti siitä, ettei kukaan ole vieressä. Tai noh, nukkuu Söpö vieressä, välillä ihan kiinni. Eli elämme koirien keskellä tässä. Söpö tosin on aina nukkunut minun vieressä, vauvasta asti. Miksi annamme tämän kaiken tapahtua? Koska se on helpompaa näin. Nuppu saa tuntea turvallisuutta kun isäntä on heti vieressä jos häntä tarvitaan ja huutoa tulee siten vähemmän. Ajattelemme siis myös naapureita yöaikaan. Dementoitunut koira kun saattaa huudella aika pitkään, jos siihen ei reagoi. Me ihmiset myös tiedämme, ettei tämä aika kestä pitkään enää, joten teemme vanhuksen elämästä mahdollisismman helppoa ja hyvää.
Nuppu on nyt 17 -vuotias ja yritämme helpottaa hänen loppumatkaansa mahdollisimman paljon. Toistaiseksi ei ole kipuja, eikä muita lääkkeitä kuin silmätipat. Sydän toki vuotaa, mutta ei ole vielä aiheuttanut sen enempää vaivaa. Ehkä tilanne tästä muuttuu vielä. Koira on reipas ja iloinen, puolikuuro mummeli. Nuppu on unohtanut täysin, että on minulle vihainen ja on ihanaa miten Nuppu juoksee moikkaamaan minuakin jo kun tulen kotiin. Nuppu on ollut siis siitä asti kiukkuinen minulle, kun Söpö tuli taloon. Mutta on unohtanut koko homman. Näillä mennään ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Seuraa minua:
Vaatekaappipäiväkirjan lämmin sivu
Tänään avataan vaatekaappipäiväkirjan lämmin sivu, nimittäin puin eilen ihanan lämipimän neulemekon, jonka olen neulonut vuosia sitten. On yli 10 vuotta vanha mekko ja toimii edelleen mahdottoman hyvin, vaikka painoakin on tullut paljon lisää. Kengätkin ovat hankittu yli 10 vuotta sitten ja nyt monen vuoden jälkeen kaivoin ne naftaliinista.
Vaatekaappipäiväkirjan lämmin sivu
Jokainen itse neulottu vaatte on minulle monin tavoin arvokas ja niistä on todella vaikea luopua, jos tulee sellainen tilanne, että niistä on pakko luopua. Tämän mekon olin myös laittamassa eteen päin, mutta päätinkin eilen laittaa mekon päälleni ja totesin lopulta, että ei, en laita mekkoa jakoon kuitenkaan, sillä mekko sopi kuin sopikin päälleni. Valitettavasti en enää muista, mistä lehdestä olen ottanut ohjeen tähän, uskoisin, että on jokin vanha Moda, jota ei enää edes julkaista. Mutta en ole ihan varma, sellainen muistikuva on. Jos lehden joskus löydän, niin lisään neuleen tiedot tänne.
Mekko ei ole riemunkirjava, vaan tyylistäni poiketen hyvinkin maltillinen ja klassinen neulemekko. Joka on oikeastaan aika hyväkin asia, kun näin ulkopuolisin silmin katsoo. Mustaa lankaa on aika vaikea neuloa sekä virkata, joten olen hyvin ylpeä siitä, että olen saanut mekon joskus valmiiksi asti. Värejä mekossa on kolme: Musta pääväri, jonka lisäksi löytyy myös harmaata sekä valkoista. Tähän mekkoon on helppo yhdistää mitä tahansa tai sitten mennä päävärillä, joka on musta.
Mustaa päästä jalkoihin
Moni onkin jo huomannut, että olen alkanut pukeutua paljon mustiin vaatteisiin. Se ei ole mitenkään ollut tarkoituksen mukaista ja minullahan ei ihan hirveästi ole mustaa oikeasti kaapissa, mutta jotenkin sekin vähä on nyt eniten käytössä, syystä jota en nyt ihan tiedä. Mutta joka tapauksessa, nytkin tässä päivän asussani lähdin liikkeelle mekon pääväristä, joka on musta. Ensimmäisenä kaivoin thermal sukkahousuni, jotka ovat kokonaan mustat, näillä sukkahousuilla pärjää todella hyvin kylämällä kelillä, tällä kertaa tosin ein nyt todellisuudessa niin kylmä ollut, mutta pysyin hyvin lämpimänä.
Jalkaan tosiaan kaivoin vanhat ihanat hapsusaappaani esille. Jouduin ennen käyttöönottoa harjaamaan mokan hyvin mokkaharjalla ja sain näin myös liankin pois. Jostain kummasta sitäkin oli tullut, vaikkei saapikkaita olla käytetty moneen vuoteen. ja lopuksi iskin mustan pipon päähäni, johon olen tehnyt tupsun ihan omin kätösin. En näe järkeä ostaa tupsuja, kun ne voi itsekin tehdä helposti. Toki takki oli myös päällä, mutta siitä nyt ei kuvia otettu. Musta biker -talvitakki.
Mukavaa maanantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: