Yksi hame ja kaksi asuvaihtoehtoa
2
Esittelyssä yksi hame ja kaksi asuvaihtoehtoa, jotka sopii hyvin nuoriso-ohjaajan päälle töihin. Meillä ei ole mitään ohjeita siihen miten töihin pukeudutaan, paitsi kun pitää laittaa ne työvaatteet päälle kun on tapahtumia, leirejä tai jalkaudutaan. Mutta vaikka ohjeita ei ole, niin silti pitää vähän miettiä, että missä ollaan töissä.
Yksi hame ja kaksi asuvaihtoehtoa
Tuon vuoksi minulla on olemassa ne työvaatteet, sellaiset, joita pidän pääasiassa töissä mutta en vapaa-ajalla. Ja minulla vielä sekin homma tuossa, että puuhastelen myös erilaisten värien ja maalien kanssa, niin parempikin ottaa niitä huonompia vaatteita siihen hommaan. Välillä tosin voin ottaa jonkin vapaa-ajalla käytössä olevan vaatteen ja yhdistellä sen niin, että se sopii hyvin kuitenkin tuohon nuorisotyöhön. Minä rajaan myös kaikki seksikkäät vaatteet pois työkuvioista. Pyrin olemaan siis aika hajuton, mauton mutta sellainen helposti lähestyttävä tänttähäärä. Siitä puolesta kun en pääse koskaan eroon.
Jokin aika sitten minulla oli pienoinen kriisi siinä, että minkä yläosan valitsen farkkuhameeni kanssa. Laitoin siitä myös Instagramiin kyselyn, että kumpi yläosa olisi paras. Valitettavasti ehdin sitten kuitenkin valita sen missä viihdyin paremmin ja seuraajat valitsivat taas toisin. Mutta molemmat oli kuitenkin mieleeni ja näin tulen pukemaan itseäni lukuisten muiden tapojen kanssa. Tyyleillä on kiva leikkiä ja farkkuhame tosiaan antaa siihen mahtavan tilaisuuden.
Yhdistele reilusti kaikkea toisiinsa
Olen aina rakastanut yhdistellä eri tyylejä toisiinsa ja kokeillut hyvinkin erikoisia yhdistelmiä. Tätä olen jatkanut tähän päivään asti. Minulla toki on ollut vaihe, jolloin pukeuduin pääasiassa kauluspaitoihin ja suoriin housuihin tai kynähameisiin. Tuo vaihe tosin jäi aika nopeasti unholaan, sillä en jotenkin ahdistuin siitä, että asut olivat hyvin perus. Olivat kauniita valintoja mutta minulle liian perus, tarvitsen jotain muutakin kuin perusilmeen.
Ei nämäkään asut ole mitään yliampuvia, vaan juuri niitä perusasuja, jotka soveltuu juurikin tuonne työmaalle. Mutta vaikka asuni ovat hyvin perus juttuja töissä, ovat kaikki siitä huolimatta lempivaatteitani. Siitä ajatuksesta kaikki minulla lähtee. Vaatteen pitää heti tuntua päälläni lempivaatteelta.
Asun osat:
- Farkkuhame: UFF,
- Poolopaita: Fida
- Neuleliivi: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
- Collegepaita: Ostettu uutena 2007
- Lämpösukkahousut: Suva, Tallinna
Nyt kysynkin teiltä, kumpi asu on enemmän teidän mieleen? Sana on vapaa. Itse tykkään molemmista vaihtoehdoista ja kun viime keväänä tätä kyselin Instagramissa, niin monet tykkäsi liivi vaihtoehdosta. Useasti kun kysyy muualta, niin vastaukset voivat olla ihan toisenlaiset.
Nautinnollista lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Peilikuvia
Peilikuvia on vaikea ottaa, enkä ole niiden ottamista oppinut näiden vuosien aikana, vaikka miten olen opetellut. Koko ajan otan peilin kautta kuvia, kun yritän esitellä päivän asujani. Mutta harva niistä sitten lopulta päätyy yhtään mihinkään. Minun kohdallani peilikuvat eivät toimi mitenkään päin. Ei mitenkään.
Peilikuvia
Jos ihan totta puhutaan, en oikein ole koskaan edes ymmärtänyt näiden kuvien päälle. Ongelma minulla on kuitenkin se, ettei minulla arjessa ole enää ketään, joka kuvaisi asujani samalla tavalla kuin ennen. Ei ole autoa, jolla minua kuljettaa töihin ja kotiin. Ei miehellä ole sellaiseen aikaakaan, kun hän käy myös töissä ja aivan eri aikaan kuin minä. En minä halua työpaikalle ennen kahdeksaa, jos päivä alkaa vasta kello 13.00. Joten pakko jotenkin pärjätä omin voimin näiden kuvien kanssa.
Paras apuväline on tripod, valitettavasti sekin useasti unohtuu kotiin. Eli, mikään järkevä ratkaisu ei siis onnistu meikäläiseltä ja on pakko valittaa siitä tänne ihan estottomasti. Kolmas vaihtoehto on olla ottamatta kuvia ja pitää some hiljaisena. Sitä lähinnä teenkin. Ihan jo siitä syystä, että nämä peilikuvat eivät minun kohdalla toimi mitenkään. Toki välillä niiden kanssa leikin, mutta koska en niistä pidä, niin ne eivät myöskään juurikaan mihinkään julkaisuun pääse. Paitsi nyt.
Irvistys pelastaa jo jotakin.
Hyvin se takki näkyy juu.
Kuvaaminen on hankalaa
Nykyään tuntuu, että kuvaaminen on todella hankalaa puuhaa. Ennen oli paljon helpompaa, kun se kuvaaja kulki aina mukana joka paikkaan. Nykyään ei niinkään. Ja mukaan on tullut myös unohtelu, lähdetään johonkin ja päätetään, että nyt otetaan kuvia siitä ja tästä. Hmmm, miten käykään? Kotona huomaan, että ai hemmetti, ne kuvat jäi ottamatta. Ja sitten tulee harmi kun olisi ollut kiva esitellä kiva asu täälläkin. Joko itse tehtyä tai sitten vaatekaappipäiväkirjan sivuna.
On vielä yksi juttu ja se on se, että en edes pidä kuvattavana olemisesta. En ollenkaan. En välttämättä haluaisi ollenkaan sitä hommaa. Olisi paljon kivempi kuvata muita kuin itseään. Mutta, koska teen lähes yksinomaan itselleni, niin niitä ei kauheasti kuvata muiden päällä. Joten on vain kärsittävä tästä tilanteesta. Ei auta kuulkaa mikään. Sopeudu tai lopeta. Näin se menee.
Pökkelönä on hyvä olla.
Hauskaa lauantaita!
Seuraa minua: