Loman viimeinen päivä
0
Loman viimeinen päivä on aina jotenkin todella haikea. On vaikea päästää irti niistä omista hömpötyksistä, joita tekee koko oman loman. On aika kääntää itsensä työhön ja alkaa valmistautumaan arkeen. Toki sitä arkea nyt on lomallakin, mutta se on erilaista arkea. Rentoa arkea, jos näin voisi ajatella.
Loman viimeinen päivä
Minulle juuri nämä hetket ovat niin kovin vaikeita, olen jotenkin todella alamaissa, kun se viimeinen lomapäivä kolkuttelee oveen. Useasti haluan tehdä jotakin rentoa ja tällä kertaa, kun oli tarkoitus päästää joululomasta irti, menin Cafe Regattaan. Ensin piipahdin hoitamassa asioita Meilahden sairaalassa ja sitten lompsin kohti rantaa ja tätä erikoista kahvilaa. En pitänyt mitään kiirettä, vaan tallustelin hitaasti kohti kohdettani. Tyhjensin tosiaan pääkoppaani kunnolla.
Ilma oli kuulas, kaunis. Hassu fiilis, oikein mukava hetki kävellä kohti kahvilaa ja merenrantaa. Tuuli ei tuivertanut kovaa. Turisteja vilisteli siellä täällä Sibelius-monumentilla sekä Cafe Regatan ympäristössä. Kun vähitellen kävelin rauhassa kohti kahvilaa, tuulikin tulikin tutuksi. Merenrantaa kun kulkee, niin tuuli tulee tutuksi.
Lämmin kaakao ja mustikkapiirakka
Turistit ja paikalliset ovat todella löytäneet tämän ihanan ja erikoisen paikan. Useasti kahvilassa on pitkät jonot, mutta tällä kertaa pääsin sisälle asti jonottamaan. Päivä oli mitä rauhallisin, turistit kuvasivat kahvilaa ja ympäristöä ja tietenkin toisiaan mielellään. Pikkulinnut pomppivat ja sähläsivät ympärillä kun istuin ostosteni kanssa pöytään. Tietenkin napsin pari omaa kuvaakin paikasta. Tämä kahvila on yksi suosikki koko Helsingissä. En käy isoissa ketjupaikoissa ollenkaan, vaan juuri vähän erikoisemmissa ja pienissä. Toinen suosikkini on tässä meidän läheisyydessä oleva Cafe Baguette.
Kahvilassa pitää olla luonnetta ja jotakin erilaisuutta, että haluan mennä sinne. Ehkä ainut sellainen niin sanottu ketju on Reloven kahvilat, joissa tykkään istua aamupalallakin. Mutta minua ei kauhean useasti näe esimerkiksi Espresso House, Fazer tai Robert´s coffee. Joskus on tosin pakko, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta haluan myös kahvilalta muutakin kuin kahvia ja pullaa, siksi valitsen sen pienen erikoisemman paikan kuin jotain noista isoista.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Päivä Ewokkina
Päivä Ewokkina alkoi ihan tavallisesti, rauhallisesti töihin valmistautumisella. En vielä siinä vaiheessa aamua tiennyt, että kohta olen Ewok. Se Star Warsin nallemainen hahmo, joka kuitenkin on pygmin mittainen. Vähän niin kuin minä. Mitä ihmettä siis tapahtui, että minusta tuli Ewok? Koska itse en sellaista edes ajatellut kun alunperin sängystä nousin.
Päivä Ewokkina
Heräsin siihen, että puhuin puhelimessa. Kuulin ääneni unen yli ja heräsin, koska ihmettelin, että kummaa oikein puuhastelen. Kännykkä kädessä höpötän jonkun kanssa, vaikka puhelimessa ei ole ketään. Ei muuta kuin odottamaan kahvin porinaa, että pääsee vähitellen sängystä ylös. Kirjoittelin blogiin postausta ja söin rauhassa aamupalaa. Sitten olikin aika alkaa maalaamaan lateksilla naamaa, jotta kehtaa edes vähän mennä ovesta ulos.
Päätin valita asukseni ihan vain rennon oloasun, joka oli päälläni ensimmäistä kertaa meidän Losin matkalla. Juuri tällaisessa asussa tykkään matkustaa, mutta nykyään asu on ihan vain oloasuna ja oikeastaan aina joka paikassa päälläni. Ihanan pehmeää materiaalia, joten ihonikin tykkää. Mutta sitten ajattelin, että ruskea karvatakki sopisi hyvin tuollaisen rosan värisen puvun kanssa ja balaclava myös päähän. Asu valmis.
Syntyi kaupunki Ewok
Kun olin saanut vaatteet päälleni, mieheni huudahti, että olet Ewok. Olen aivan kuin Ewok. Mietin, että olisin mieluummin kyllä Porg, mutta kai tämäkin sitten ihan menettelee. En ajatellut asiaa sen enempää, sillä pakko oli lähteä menemään töitä kohti. Pää huusi hoosiannaa, joten oli mentävä apteekin kautta. En varmasti olisi selvinnyt illasta ilman särkylääkettä. Matkan aikana aloin miettimään tätä Ewok asiaa ja kysyin sitä myös somesta, että näytänkö nyt oikeasti Ewokille.
En siis missään nimessä olisi halunnut näyttää halvalle Ewok kopiolle, tästä syystä halusin ehdottomasti tätä asiaa kysyä. Joidenkin mielestä olin siis söpö kuin Ewok, mutta joidenkin mielestä taas en, koska minulla on pitkät ja hoikat kintut. Hiukan kirpaisi. Alkoi näyttämään sille, että olin vain halpa kopio Ewokista. Unohdin kuitenkin asian sitten aika nopeasti kun saavuin työmaalle ja ilta olikin aika lennokas. En muistanut asiaa enää myöskään kotimatkalla.
P.S. Vaikka tarina on tosi, on sitä vähän värikynällä kirjoitettu ja tarinaa ei pidä ottaa tosissaan.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: